Portti salaiseen maailmaan

Tämänhetkinen vuodenaika muistuttaa talvea yhtä paljon kuin Nuppu sitruunaperhosta. Siksi kissat karttavat ikkunalautaa ja ronkuvat vähän väliä talven keskelle Narniaan. Siellä niitä odottaa paukkupakkasten lisäksi Aslan-leijona ja fauni nimeltä Gustaf.

"Käykää peremmälle, pehmot!
Kuningas kutsuu teidät
kanapateeta popsimaan!"

Narniaanhan mennään tietysti vaatekaapin kautta. Meidän tapauksessamme reitti kulkee halki puhtaalta tuoksuvien pyyhkeiden ja pussilakanoiden. Koska kissoilla ei ole peukaloita, ne eivät pääse satumaahan ilman kädellisten apua. Jujulla ei ole siis muuta mahdollisuutta kuin aloittaa sinnikäs kärttäminen: se istuu komeron edessä ja raapii ovea vimmatusti. Sen jälkeen se nousee takajaloilleen ja kirnuttaa. Jos mitään ei vieläkään tapahdu, Juju pillahtaa sydäntäsärkevään itkuun. Lohdutonta naukunaa on lähes mahdoton olla huomioimatta, ja joskus mieheni antaa tässä vaiheessa periksi. Heti oven auettua kaksi ragdollia katoaa loputtomaan, mustaan aukkoon hännänpäätään myöten. Kun olen yksin kotona enkä päästä kissoja heti Valkean velhon hoteisiin, Juju turvautuu salaiseen aseeseensa: Se huutaa selvällä englannin kielellä ”mamaa!” Ja millainen kissaemo ei tuollaista pyyntöä tottelisi? Harmi vain, ettei minua päästetä Narniaan. Ottaisin sinne niin mielelläni mukaan luistimet. Niille kun ei täällä oikeassa maailmassa näytä olevan tarvetta...

Nuppu ja Juju kuiskuttelevat, kumpi menee edeltä Narniaan.

Kiireisimmät ensin! Adios, loska ja vesisade!

Ensimmäiset lumihiutaleet osuvat jo Jujun kuonoon.

Häntäkin kannattaisi ottaa mukaan - jos ei muuten niin
lämpimäksi puuhkaksi, jonka voi kietoa tuiskussa kaulaliinaksi.

Miss Ragdoll Worldilla on edustustehtäviä
Valkoisen velhon linnassa.

Kas, sinne katoaa toinenkin kissa!

Routa ajoi porsaat kotiin tälläkin kertaa, ja illalla Nuppu
kertoi haukotusten lomassa kaiken seikkailuistaan.

Prinssi Kaspianiasta taas ei saanut irti kuin unista kehräystä.
Siitä päätellen päivä satujen maassa oli erittäin onnistunut.

Ufot keittiössämme

Maailma on niin pieni pallukka loputtomassa avaruudessa, ettei olisi ihme, jos joltain toiselta planeetalta joskus löytyisi älyllistä elämää. Jos Jujulta kysyttäisiin, se tietäisi kertoa, että avaruusoliot ovat jo läsnä arjessamme. Eilen ruoka-aikaan keittiöömme nimittäin laskeutui peräti kaksi lentävää lautasta. Kiitoratanaan ne käyttivät harmillisesti kissojen ruokamattoa.

Siinä ne tunnistamattomat esineet nyt pröystäilevät!

Juju oli asiasta sydänjuuriaan myöten järkyttynyt. Vaikka ufot olivat kuorruttaneet kattonsa Jujun lempiruoalla, kissapoika ei mennyt lankaan, vaan jäi istumaan kauaksi mokomista härveleistä. Nuppu sen sijaan päätti ystävystyä muukalaisten kanssa ja toivotti ne tervetulleiksi ruokapöytäänsä. Hurrasin riemusta, sillä Nupun takia beiget marsilaiset olikin kutsuttu paikalle. Nyrpistelevän neitomme ongelmaksi on nimittäin kehittynyt viime aikoina tassuruokinta ja siitä vierottautuminen. Kun opettelimme raksuista pois, Nuppu ei suostunut syömään muuten kuin "emon tassusta” eli kämmeneltäni. Aluksi suostuin pitämään niljakkaita lihapaloja sen nenän edessä, mutta nyt päätimme päivittää pentulautaset isojen kissojen pyöreäpohjaisiin kuppeihin, jotka muistuttavat enemmän emon tassun muotoa. Enpä tosin arvannut, että vain siirsin alkuperäisen ongelman toiselle kissalle. Juju nimittäin sai ruokahalunsa takaisin vasta, kun tarjosin sille kanamössöä kädestäni…

Juju uskotteli itselleen, että avaruusoliot olivat
vain vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

Se päätti silti pysytellä kaukana niistä.

Nuppua ei avaruuden vieraat pelota.

Vanha ufo olikin ihan liian pieni ja lättänä.

Lopulta Jujukin alkoi kiinnostua vertailevasta tutkimuksesta. Se yritti myös miettiä, mitä HH
 tarkoittaa: A) Hurjat Humanoidit, B) Haahuilevat Hammajaiset vai C) Huppu ja Huju?

Kun ufo oli todettu vaarattomaksi, ruoka maistui uudesta kupista.
Joko nyt tulisi loppu kummankin kissan tassuruokinnalle?

Universumin kaunein

Nuppu on pienestä asti kokenut olevansa aivan erityinen, onhan sille päivittäin hoettu, kuinka kaunis ja ihana se on. Siksi Nuppu on odottanut hetkeä, jolloin se pääsee ihan oikeisiin kissanäyttelyihin ja tuo kotiin ison Maumau Champion -pokaalin, Ford Fiesta -henkilöauton, vuoden raksut, sponsorisopimuksen Furminatorin kanssa sekä osallistumisoikeuden Miss Tropical Barbados -kisoihin. En ole vieläkään raaskinut kertoa nuorelle kaunottarellemme, ettei näyttelyura ole valitettavasti lemmikkitasoisten räggärien juttu. Missään ei kuitenkaan sanota, että liian matalat hansikkaat estäisivät kissaneitosta osallistumasta arvostettuihin Miss Ragdoll World -kisoihin, jotka satuttiin tänä vuonna pitämään meidän asunnossamme. Mikä onnenpotku!

Tunnelmat olivat hieman kireät pedikyyrissä.
Onhan se ymmärrettävää, että ekat kisat jännittivät.

Riita sovittiin kampaajalla. Hyvän missin tunnistaa siitä,
että se osaa pyytää anteeksi ärhentelyjään. 

Pahin kisajännitys oli jo ohi siinä vaiheessa,
kun kaulakarvat suittiin pöyhkeiksi.

Jännitystä olisi ehkä kannattanut hieman
jättää uimapukukierrosta varten.  

Lopulta Nuppu jaksoi kuitenkin nostaa kaunista päätään
ja valloitti tuomarit hurrrmaavalla kehräyksellään.

Kaikilla tirahti kyynel silmään, kun "Ken on heistä
kaikkein kaunein" pärähti virallisesti soimaan.

Nuppu lupasi, että suhde netistä löydettyyn
poikaystävään kestää kyllä missivuoden paineet.

Ensimmäiseksi perintöprinssiksi julistettiin tämä komistus.

Kukaan ei yllättynyt, kun voittaja kruunattiin ja Nuppu sai nousta valtaistuimelle maailman kauneimpana ragdollina. Palkinnot olivat kisassa kuitenkin hieman vaatimattomammat kuin kissat olivat kuvitelleet. Ehkä siitä syystä kisaillan jatkoilla homma lähti hieman lapasesta. Toivomme kuitenkin, että Nuppu saa pitää kruununsa, sillä se jos kuka on sen oikeasti ansainnut olemalla paitsi maailman kaunein myös suloisin ragdoll-neiti.

Perintöprinssi halusi pukeutua jatkoilla prinsessaksi.

Niinpä se kaappasi voittajan tiaran!

Nuppu ei ollut kuitenkaan valmis luopumaan
palkinnostaan ja taisteli sen takaisin itselleen. 

Railakkaan illan päätteeksi Nuppu
sai taas kruunun voittoisille kutreilleen.

Loppasuun harhautusta

Reilu viikko sitten tapahtui se, mikä ei ole lainkaan hupsua tai höpsöä: Nuppu-paran tassu alkoi taas punoittaa. Se sama viheliäinen etutassu, jota on useampaankin otteeseen paranneltu. Tällä kertaa pääsimme onneksi vähällä, koska ryhdyimme pikaisesti lääkärin aiemmin varalta määräämälle antibioottikuurille. Kun hain lääkettä apteekista, herttainen apteekkarityttö kysyi minulta ”Meneekö häneltä vatta helposti sekaisin?” Kerroin, että ”hän” on kyllä aika herkkävatsainen ja varauduin jo pahimpaan. Onneksi Nupun masu on kuitenkin pysynyt kunnossa ja tassu parantunut ennalleen. Antibioottien syömisestä on jopa tullut hauska ja kaikkia ilahduttava ohjelmanumero.

Lautasantennille oli tarvetta olympialaisista
huolimatta vain kahden vuorokauden ajan.

Nupun näkökulmasta puolitetut tabletit näyttävät aivan
samalta kuin murennetut kanapalat. Joskus Nuppu
napostelee kanakikkareet ensin ja tabletinpalat vasta
jälkkäriksi. Kaikki menee kuitenkin kiltisti nassuun.

Nupulle ei ole kerrottu, mutta raksut ovat taas
pannassa. Onneksi monet muut herkut ovat
alkaneet maistua Neiti Nirppanenulle.

Koska Juju on melkoinen loppasuu, sitä täytyy aina hämätä Nupun lääkityshetkellä, ettei se lohmuttaisi siskonsa antibiootteja parempiin suihin. Niinpä ahmattipoikamme on kuurin ajan saanut koulutusta aamuin ja illoin. Nuppu osaa jo epäillä minun syöttävän sille lääkkeitä, joten olemme siirtäneet antibioottivastuun miehelleni. Hän puolittaa tabletin ja murentaa kämmenelleen myös kuivattuja kanapaloja. Samaan aikaan minä murennan useamman kanapalan omaan kouraani ja johdatan Jujun eri huoneeseen tekemään hitaita (= uusia) temppuja. Olemme harjoitelleet kuurin ajan jalkojen pujottelua askelten tahdissa. Juju on niin tohkeissaan, että se heittäytyy jokaisen askelen jälkeen maahan, töykkii kuonolla jalkaani, istuu, antaa tassua ja tekee piruetteja. Kun Pikkukissi lopulta malttaa rauhoittua ja keskittyä, pujottelu alkaa sujua paremmin. Siinä vaiheessa sinisilmäinen Nuppukin on yleensä saanut nakerrettua tabletit ja kanapalat miehen kämmeneltä, ja aamu- tai iltatoimet voivat jatkua taas normaalisti hurjilla takaa-ajoilla ja pirteillä palloleikeillä.

Veli ja sen sisko pallottelevat antibioottihetken jälkeen.

Suurpujottelija Juju haaveilee jo seuraavasta koulutushetkestä.