Arvotaan Hupsujen hevoskirja!

On kulunut jo yli puoli vuotta siitä, kun tassuttelin ulos kirjakaapista ja tunnustin, että Hupsuttamossa nakutellaan blogitekstien lisäksi myös nuortenkirjoja. Huhtikuussa maailmaan putkahti toinen kissaromaanini, Kesätuulten Cecilia, eikä koneen ääressä kökkiminen ole ollut sen jälkeen ainakaan vähenemään päin. Olen käyttänyt Nupun ja Jujun suloista muusuutta törkeästi hyväkseni ja pusertanut niiden inspiroimana tekstiä sen verran, että ensi syksynä hautomostamme saattaa kuoriutua uusi kirjauntuvikko. Sillä ei kuitenkaan ole pörheää ragdollin häntää tai vaaleanpunaisia anturoita, vaan se laukkaa ja sanoo ”iihahaha”.
 

Aivan oikein! Hevossarjaani on tekeillä kolmas osa!

Kun kirjoitin aikaisemmin postauksen Ceciliasta, sain teiltä lukijoilta paljon ihanaa palautetta ja toiveen, että kertoisin lisää kirjoitusprojekteistani. Mietin pitkään, voiko kissablogiin rönsyillä hevoskirjoista, mutta moni kissafani on höpsönä myös heppoihin, ja Nupulla ja Jujulla on joka tapauksessa tärkeä rooli luomistyössä. Paras flow nimittäin syntyy, kun istun sängyllä läppäri sylissäni, Juju jalkojeni päällä ja Nuppu kerällä vieressäni.

 

Näin söpösti Juju poseerasi vuonna 2014, kun Suokaislan suloinen Cecilia näki päivänvalon.

En ole vielä maininnut kuinka päädyin kirjoittamaan kirjoja, joten kerron siitä nyt muutaman sanan. Olen aina raapustanut mielelläni päiväkirjaa ja kirjeitä, mutta kirjan kirjoittaminen juolahti päähäni vasta viitisen vuotta sitten. Olen ammatiltani suomentaja ja kustannustoimittaja, ja välillä kirjoja työstäessäni haaveilin, miten mukavaa olisi kirjoittaa sellainen itse. Laakson ratsastuskentän ohi hölkätessäni mietin usein, mitä tekisin, jos vastaani tulisi hevonen ilman riimua tai muita varusteita. Ajatus alkoi itää jolkuttelun lomassa, ja lopulta kokeilin kirjoittaa yhden luvun. Sen jälkeen mieleni teki kirjoittaa toinenkin luku, ja lopulta minulla oli valmiina kokonainen romaani. Ystäväni kannustivat minua tarjoamaan käsikirjoitusta kustantamolle, ja tammikuussa 2013 selvisi, että Sonjan hevoskesä ilmestyisi syksyllä ihka oikeana kirjana.

”Äiskä rääkäisi ilosta aika kovaa! Näin kiva kirjasta sitten tuli.”

Koska Nuppu ja Juju olivat saapuneet sulostuttamaan elämääni syksyllä 2012, halusin kirjoittaa seuraavaksi kissoista. Vaikka tarina 11-vuotiaasta Milkasta on fiktiivinen, siitä tuli salaa myös aika omakohtainen. Alkuasetelma yllätyslemmikistä on vohkittu omasta lapsuudestani, ja kirjan ragdoll Cecilia on sekoitelma sekä Nuppua että Jujua. Milkaan olen selvästi upottanut omaa persoonaani, sillä olen saanut kuulla esimerkiksi tulistuvani välillä ”kuin Milka”. Kirjoissa on kissojen lisäksi mukana myös teatterimaailmaa, sillä lapsena halusin kovasti näyttelijäksi. Harmi vain, etten osannut näytellä tai uskaltanut sanoa ainuttakaan vuorosanaa.

 

Romaanin nakuttelu on onneksi ”näyttelemistä”, joka sopii ujollekin.
Huomatkaa kuvassa kosketuslevylle eksynyt kissankarva!
Se paitsi lisää inspiraatiota myös syventää kissatwistejä.

Cecilia-kirjoihin halusin upottaa päätarinan lisäksi myös oikeaa tietoa
kissanhoidosta ja vastuusta, jonka lemmikki tuo tullessaan.

Ensimmäisen Cecilia-kirjan jälkeen oli aika palata Sonjan ja hevosten pariin. Jatko-osassa Sonja ja aaveratsastus kokeilin, osaisinko yllättää lukijat kirjoittamalla hieman monimutkaisemman juonen. Olin monta kertaa umpisolmussa sitä kehitellessäni enkä kirjan puolivälissäkään ollut varma, miten kaikki päättyisi. Yllätin siis ainakin itseni, ja kirjaa oli suunnattoman hauska kirjoittaa. Tuntui kuin hengailisin hevosten parissa harva se päivä, vaikka oikeasti en pääse tallille läheskään niin usein kuin haluaisin.

 

Luen paljon hevosblogeja ja heppailen aina kun mahdollista,
jotta pysyisin ajan tasalla siitäkin maailmasta. Tällä turrikalla viiletin
 pari kuukautta sitten metsien halki hilpeänä kuin hangonkeksi.
Seuraavassa Sonja-kirjassakin on mukana islanninhevonen!

”Psst! Heppojen ja kissojen lisäksi mama rakastaa myös kummitusjuttuja,
joten siinä seuraavassakin osassa on jotain haamumaista...”

Blogissamme on ollut nyt loppuvuodesta aavistuksen hiljaisempaa, koska olen päässyt seuraavan Sonjan kanssa hyvään vauhtiin. Kirjoitusprosessin alkupuolella pystyn kirjoittamaan pienemmissä pätkissä ja iltaisin töiden jälkeen, mutta mitä pidemmälle pääsen, sitä suurempaa sitoutumista puuha vaatii. Niinpä olen viettänyt monta viikonloppua uuden romaanini parissa, ja moni muu asia on valitettavasti kärsinyt. Eivät onneksi kissat, sillä ne osaavat vaatia kiitosta muusailustaan: päivänokosten jälkeen minunkin on pakko pitää niiden kanssa leikkitauko, sillä Juju tulee töykkimään läppärini ruutua ja Nupun oikopolut kulkevat sattumalta juuri näppikseni yli.

 

Tältä näyttää taukojumppahälytys.

En ole erityisen hyvä markkinoimaan kirjojani, mutta haluaisin kokeilla nostattaa pienimuotoista Sonja-innostusta arpomalla yhden kappaleen ihka ensimmäistä romaaniani ”Sonjan hevoskesä”. Arvontaan ei ole pakko osallistua, vaan kommentoida ja kysellä saa ihan muutenkin, mutta halutessaan voit ilmoittautua mukaan kertomalla kommenteissa oman sähköpostiosoitteensa. Kommentoida voi myös Facebook-noston alle! Annan Nupun ja Jujun arpoa voittajan tämän viikon sunnuntaina 17.12. kello 18:00 ja yritän tarvittaessa postittaa kirjan heti maanantaina, jotta se ehtisi perille ennen joulua. Ihan siis siltä varalta, jos joku haluaisi vaikka antaa kirjan lahjaksi hepoista pitävälle nuorelle – tai miksei aikuisellekin. Voin myös kirjoittaa omistuskirjoituksen, jos sellaista toivotaan. :)

 

Tämän kirjan JUURI SINÄ voit pian voittaa! :)

Kuvan kissa ei valitettavasti ole osa arpajaisvoittoa.

Onni on muusa, joka jaksaa aina nauraa äiskän huonoille vitseille! <3

Seuraavassa postauksessa lupaan palata taas kissamaisiin kujeisiin ja aikaistettuun joululahjaan, joka on aiheuttanut Hupsuissa ihastunutta kehräystä ja tassujen tarpomista…

Iloista joulukuun jatkoa ja onnea arvontaan osallistuville!