Näytetään tekstit, joissa on tunniste baobab. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste baobab. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. toukokuuta 2016

Pikku Prinssi

Olipa kerran pikkuinen prinssi nimeltä Juitsi Mammanpoika I, joka asui asteroidilla nimeltä Hup5ul4. Samalla taivaankappaleella piti majaansa myös emokissi, joka yritti kasvattaa Juitsipuppelista ISOA ja VANTTERAA poikaa. Vuodet vierivät, mutta Pikku Prinssistä ei koskaan tullut paksuposkista kollinpylleröä. Se pysyi aina sorjana Pikkukissinä, kunnes emo alkoi jo vähän huolestua. Vaikka ei siis muuten koskaan stressannut mistään turhasta saati ollut neuroottisuuteen taipuvainen.
 
”Älä suotta säiky, mama. Isoja XXL-kissojahan tässä ollaan!”
 
Mama sai kuitenkin slaagin nähdessään Pikku Prinssin, joka ei todellakaan
ollut kolmimetrinen vaan ihan vain pikkurillinpään kokoinen minililliputti. 

Niinpä Juippisuikale joutui lihotuskuurille. Asteroidille kannettiin jos jonkinlaista täsmätuotetta karitsanlihasta naudanrasvajauheeseen. Mutta koskiko Arvon Prinssi lampaasen? Eipä koskenut, vaan käänsi kiireesti kuononsa kohti toista tähteä oikealta.

 
Entä söikö nuori siniverinen naudanrasvajauheella
höystettyä herkkuruokaa? Arvatkaapa kaksi kertaa.


Pikku Prinssi ei ymmärtänyt, miksi sen pitäisi olla kymmenkiloinen räggärinmötkäle, sillä eikö moisia ole maailmankaikkeudessa jo yllin kyllin? Veristen lihakimpaleiden jäytämisen sijaan Pikku Prinssillä oli mielessään jotain rauhanomaisempaa.

 
Se alkoi kasvattaa babobab-puita.

Kun asteroidin toinen kuninkaallinen, pyöreäposkinen Nuppu Ruffenbeibi I, nassutti ahmattipossuna niin hepat, possunsydämet kuin peuramössötkin, Pikku Prinssi vain vaali ruipelona kaalimaataan.

 
Nuppu Ruffenbeibi oli Pikku Prinssin mielestä vaativa ja turhamainen,
planeetan ainokainen ruusunnuppu. Niin pullea ja soma.

Pikku Prinssi ei kuitenkaan antanut periksi. Se mietti elämän tarkoitusta ja kysyi
emolta kaikki filosofiset kysymykset, kuten miksi baobabit kasvavat niin hitaasti.

Lopulta pitkä odotus päättyi, ja Pikku Prinssin tuli aika niittää kylvämänsä sato:

 
Mutta ei kai viidakossa vaaninut jokin kammottava karvamato
valmiina nielaisemaan Pikku Prinssin kokonaisena?

Ei sentään, vaan Herra Nuoriherra sai vihdoin iskeä hampaansa
kuitupitoiseen purtavaan. Mutta arvatkaapa, maistuiko se?

”Yääks!” Pikku Prinssi piipitti eikä hamunnut baobabeja enää koskaan.
 
Niinpä emo toi viimeisenä oljenkortenaan metsästä tuoretta heinää.
Ja silloin alkoi maistua. Nimittäin leikki! Kalorit kuluivat, ja paino putosi.

Vaikka kotiasteroidillamme ollaan periaatteessa raksuja vastaan, päätti tämä kissaemo lopulta turvautua niihin lisäravintona, jotta Pikku Prinssistä kasvaisi vielä joskus Täydellinen Aikuinen. Ei tietenkään mikään tylsä, huumorintajuton kollinmötikkä vaan vain pikkuisen tuhdimpi poika, joka pysyy silti aina sisimmässään Pikkukissinä. Pienenä nirsona prinssinä, jota emo rakastaa ihan hirmuisesti.

Iloinen uutinen on, että pienet raksuannokset ovat lisänneet Pikku Prinssin
ruokahalua, ja parin viikon sisällä painoa on tullut lisää jo parisataa grammaa!

Prinsessalla olisi vielä yksi muistutus tähän loppuun:

 
”Nyt on käsillä viimeiset hetket osallistua arvontaan! Jos ette ole sitä vielä tehneet,
niin käykääpä lukemassa edellinen postaus ja kommentoikaa alle, että Nuppu is
the best. Aikaa on vielä tänään lauantaina 14.5. puoleenyöhön saakka. Hopi, hopi!
Tällä hetkellä voiton mahdollisuus on emon laskujen mukaan melkein 8 prosenttia!”