Nupusta on aina kuulunut hurjan söpöjä ääniä. Se ei koskaan mau'u perinteisesti, vaan kujertaa, livertää, piipittää ja inahtelee. Pahimmillaan Nuppu sanoo korkeintaan ”mmähh!” niin kuin se teki muutama viikko sitten eläinlääkärissä rokotuskeikalla.
”Mmähh! Ritilä kiinni ja kipin kapin kotiin!”
Ihana eläinlääkäri ei liikaa hoputellut Nöpönenää framille, mutta häntäkin alkoi naurattaa, kun mieheni jossain kohden kutsui Nuppua peremmälle ja karvapalleromme suusta karkasi ihan toisenlainen kujerrus ja se hipsutteli häntä pörheänä esittelemään kaunista turkkiaan. Vaikka Nuppu on emon oma kulta, sillä on isikissin kanssa ihan omat jutut. Yksi niistä on kättely. Joka aamu Nuppu hyppää sohvalle väliimme, kun juomme kahvia, ja kättelee meitä vuoron perään. Silloin kuuluu tarttua sen pieneen pörröiseen tassuun ja sanoa ”Päivää, päivää!”
No mutta päivää päivää, neiti! Mitä kuuluu?
Kun tassupäiväätä on hoettu muutaman kerran, Nupulle asetellaan ruokakuppi siihen kohtaan, missä neidin sillä kertaa tekee mieli syödä. Joku saattaisi jopa sanoa, että tässä taloudessa Nupun sana on laki ja katti itse melkoinen lellikki.
”Saisiko olla vielä korvan puhdistusta tai kaulurin pesua, Arvon Prinsessa?”
”Muahhahaa! Etkö mamma muista, miten meidän perheessä on jaettu virat jo kauan aikaa sitten...? Pitää kutinsa edelleen!”
Maanantaina yläkerran uudet asukkaat aloittivat pahamaineisen remonttinsa. Jäin etätöihin, jotta kotona olisi joku turvallinen aikuinen antamassa Nupulle ja Jujulle tekohengitystä, kun pora alkaisi laulaa. Ja kylläpä se kuulkaa vetikin kauniit aariat lekan tahdissa! Minulla oli hampaat irvessä, kun seinää kaatui, ja kissatkin olivat miedosti hämillään.
Nuppu hei, joko hengitetään pussiin, vai pärjäätkö sä?
Koska poraus, tööttäys, vingutus, nakutus ja plonkahdukset jatkuvat yhä viikonloppumme ratoksi, kirjoitusfiilikset eivät ole katossa. Niinpä aion lähteä ulos auringonpaistetta kummastelemaan ja jätän teidät tutustumaan Hupsujen kamalaan naapuriremonttiin ääniraidallisen videokoosteen avulla. En ole poistanut alkuperäisiä ääniä, mutta remonttimelskeen sekaan on saattanut eksyä yksi tai kaksi mieltämme virkistävää lisäystä ja Jujua nolottavaa maman söpönöpöhöpölässytystä. Sori siitä!
Hiljaista ja autuaan remontitonta viikonloppua teille muille!
Olen vuosien varrella oppinut aistimaan
lähestyvän kesäloman herkillä korvillani. Aluksi kuuluu lintujen yltiöpäistä
viserrystä, mutta vähitellen laulannan peittää sekalainen kakofonia
remonttinakutusta, pörinää, kalsketta, vinkunaa ja kolinaa. Parhailla
kesälomilla olemme aamuyöstä ihmetelleet säväyttävää ääntä, joka kuuluu
raitiovaunuraiteen sirkkelöinnistä. Onneksi kyseistä elämystä ei ole tänä
vuonna tiedossa, mutta talomme katto on sentään saanut ylleen epäilyttävän pussin. Päivisin
Nuppu ja Juju saavat siis kuunnella rakenteita pitkin kantautuvia koputuksia
korvat villisti kääntyillen.
Pikkuoravien majassakin poraillaan.
Oppiikohan naapurin täti ikinä soittamaan Aaronin pianokoulun "Pilviä päin" oikein?
Jotta kissat saisivat käyttöä myös muille
aisteilleen, muunsimme viikonloppuna olohuoneemme ihka oikeaksi työmaaksi. Koska
säilytystilasta on aina puutetta, aloimme suunnitella kirjahyllyn laajennusta.
Niinpä kaikki opukset, epämääräiset tavarat ja hyllyn osat leviteltiin
ympäriinsä riemastuttavaksi sekamelskaksi.
Työnjohtajat tarkastavat työmaa-aluetta. Ei ehkä kannattaisi valaista sähkölampulla sinne kirjahyllyn taakse. Villakoirat saavat vielä slaagin...
Olenko muistanut kertoa, että meillä on nykyisin lemmikkinä myös akvaariokala?
Ihan selvä silkkimonni, vaikkei viiksiä näykään.
Mylläkän tähtihetki koettiin, kun vanha
kiipeilypuu sai uuden paikan. Se kiskottiin juurineen olohuoneesta ja
istutettiin makuuhuoneen nurkkaan. Nyt sen ylin oksa kurkottaa kiehtovasti
ikkunan eteen ja suorastaan kutsuu oksilleen pieniä, silkkisiä räggäreitä.
Niitä onkin jo nähty paraatipaikalla keikistelemässä maailmalle. Ehkäpä tästä
lähtien meidänkin kissamme alkavat katsoa ulospäin ainaisten kotituijotteluiden
sijaan...
Tällainen karvapallo huhuili ja hurisi heti puun latvustossa.
Kun yläoksa vapautui, sen päälle lehahti pian safiirisilmäinen pikku kakadu.
Tässä palmu siis jököttää, sen latvassa kakadu nököttää.
Neppis näyttää tajunneen oikean tuijotussuunnan. Onnittelut siitä!
Loppuun vielä videotallenne kissojen palmutaistosta ja miehen niistosta, jota en osannut valitettavasti käsitellä kadoksiin:
