Viiripäistä virkaintoilua

Demokratia on jännä juttu. Luulin pitkään, että Hupsuttamossa asuu neljä täysin tasaveroista jäsentä: kaksi ihmistä, yksi kissa ja yksi omituinen karvamurmeli. Jossain vaiheessa minulle kuitenkin valkeni, että kotimme on hierarkkisempi paikka kuin olisin koskaan osannut kuvitella. Mies on nimittäin antanut salaa meille kaikille virat, joista ei kuulemma voi enää neuvotella. Itse hän on toki yksikkömme suuri ja mahtava toimitusjohtaja, mutta listan seuraavaksi suurin pomo on… ei, se en ole minä, vaan Nuppu!

 

Nuppu on sekä talousjohtaja että varatoimitusjohtaja. Millä lihaksilla, jos saan kysyä?

Niin epäreilu mieheni ei sentään ole, että minä jäisin ilman titteliä. Olen hänen mukaansa jonkinasteinen keskitason manageri. Olisin mielelläni taiteellinen johtaja, mutta sellaista nimikettä ei kuulemma ole tarjolla. Tilanne on kaikkea muuta kuin ideaali, mutta huonomminkin olisi voinut käydä. Siitä todisteena on Huitsi-pupunen, joka kitkuttaa pyramidin pohjalla nimikkeellä juoksupoika!

 

Eikö fiksun pojan potentiaalia ole huomattu?

Olen modernina kissaemona kavunnut barrikadeille ja teutaroinut miehen jääräpäistä virkatyranniutta vastaan, mutta hän pysyy päätöksissään ja muistuttelee, ettei maailmassa kaikki ole aina rehtiä ja reilua. Olen jo tyytynyt omaan osaani, mutta eniten minua kiukuttaa Jujun puolesta. Viimeksi tänä aamuna tivasin vastausta, miksei Jujukin saa olla varatoimitusjohtaja. Mies yllätti minut vastauksellaan: Nupussa on todellisen johtajan ainesta, sillä typykkä on pienestä asti tiennyt, mitä se haluaa. Kun kävimme katsomassa kasvattajan luona kissanpentuja, Nuppu änkesi itsensä heti tietoisuuteemme: se tunki syliin, kapusi pöydälle vahtimaan sopimuksen allekirjoittamista ja tassutteli itse kuljetuskassiin. Mutta mitä teki Juju? Nukkui laatikossa ja heräsi vain lipomaan vähän villapöksyjään.

 

Auts, mikä perustason erhe!

Meillä on valitettavasti videoaineistoa, joka osoittaa miehen väitteet todeksi. Innostuin etsimään tuon ihka ensimmäisen kissavideomme, ja löysin myös paljon muuta suloista materiaalia Nupun ja Jujun vauva-ajoilta. Askartelin niistä teille vauvaelokuvan, joka mielestäni paljastaa, että minusta olisi taiteelliseksi johtajaksi. Jos sellainen virka siis joskus perustettaisiin...

PS. Minusta voisi tehdä myös HR-johtajan, sillä pitkien inttämisten jälkeen Jujukin voi nyt paukutella virkahenkseleitään: se nimitettiin tänään ”Juoksevien asioiden manageriksi”.

Nupusta kansainvälinen stara!

Minulla on aina ollut sellainen hytinä, että Nupulla on edessään säkenöivä tulevaisuus. Olen vähän jännittänyt, minkä kulman takaa kissaneitimme eteen putkahtaa tilaisuus, johon ei voi olla tarttumatta, ja nyt se sitten tapahtui: Nuppu on vihdoin huomattu maailmalla ja huojumme aivan läpimurron kynnyksellä. Havaijilainen suurfirma nimittäin otti meihin yhteyttä, ja allekirjoitimme eilen sopimuksen, joka tekee Nupusta paitsi rikkaan myös kuuluisan!
 

Tästä kuvasta se kaikki alkoi...

Havaijilaisfirma Itty Bitty Kitty Sandalsin toimitusjohtaja Rose McPaw näki viime viikolla Facebook-tilillämme Nupun kuvan ja lumoutui kissakaunottaremme kristallinkirkkaista silmistä. McPaw’n aamukahvit jäivät kuppiin jäähtymään, sillä hänen oli pakko selvittää samalta istumalta, kuka oli tuon ”karvapeitteisen timantin” manageri.

 

Alkukielinen termi on ”fur-covered diamond”, ja se toistuu
usein McPaw’n puheessa. Ja kuvaa hyvin Nuppua, eikö vain?

Olin aika lailla pöpperössä, kun puhelimeni soi keskellä yötä ja linjan toisessa päässä kyseltiin englanniksi kummallisia kysymyksiä siitä, minkä kokoiset tassut Nupulla on ja löytyykö varpaista myös vaaleanpunaisen sävyjä. Vastailin parhaani mukaan ja muistin myös kertoa Nuppua pitkään riivanneista tassuvaivoista, jotka se lopulta nujersi. McPaw oli asiasta riemuissaan ja järjesti Nupulle koekuvaukset seuraavalle päivälle. Ja arvatkaa mitä? Se ei ollutkaan unta, vaan kuvaajat tulivat meille heti aamusta.

 

Tällaisen testikuvan ne näppäsivät Nöpöstiinasta!

Paras uutinen on, että Nuppu valittiin jo seuraavana päivänä Itty Bitty Kitty Sandals -firman keulakuvaksi. Yhtiö valmistaa herkkävarpaisten kissojen sandaaleja, joilla voi töpsötellä Havaijin kuumalla hiekalla tassujaan polttamatta. Virallisessa tiedotteessaan IBK Sandals ilmoitti, että on suuri kunnia saada palkkalistoille näin kaunis malli, joka omakohtaisesti ymmärtää, miten suurta onnea terveet tassut ovat!

  

Suomi on vaikea kieli jenkkifirmalle, mutta kyllä ne vielä oppivat...

Käytännössä tämä yllättävä käänne tarkoittaa, että Hupsuttamolla on edessään muutto Havaijille. Mukaan pakataan koko perhe ja irtaimisto, ja seuraavan kerran tätä blogia päivitetään palmujen alta!

 

”PS. Rufus-honey: Se sandaalifirma maksaa sullekin matkalipun
Havaijille! Ykkösluokassa mun kaa tietenkin. Pus, pus!
 PPS. Ota mukaan se soma kylpytakki.”

Hupsujen joulumaa

Vuosi 2020 on ollut todella omituinen. Olemme kökötelleet neljän seinän sisällä ainakin sadan vuoden edestä, mutta toisaalta viikot ja kuukaudet hujahtivat niin kamalaa vauhtia, etten mitenkään ehtinyt järjestää Hupsujen joulukuvauksia ennen eilisiltaa. Yleensä viime hetken näpsimisen tuloksena on vain epämääräinen setti kissojen heilahtelevia häntiä ja takamuksia, mutta tällä kertaa ilmassa oli salaperäistä tonttupölyä ja onnistuimme haalimaan ennätysajassa monta julkaisukelpoista otosta. Muutamissa niistä esiintyy jopa kaksi kissaa yhtä aikaa, eikä kumpikaan näytä kieltä tai sohi kynttelikköä kumoon. Hyvä, Hupsut!

Aluksi meno oli verrattain jähmeää. Joulupallo ei kiinnostanut,
ulkona satoi vettä ja Juju istui niin leveästi, ettei kuusta näkynyt.

 

Niinpä punaposkinen jouluhauva pyydettiin paimentamaan Juju oikeaan kohtaan.

 

Tiedä sitten, oliko siitä enemmän harmia kuin hyötyä, mutta ainakin kuusi piirtyi näkyviin.

 

Kokeilimme monia asentoja ja kuvakulmia, salamalla ja ilman, vakavana...

 

...ja vielä vähän vakavampana. Koska kuka nyt aatonaatonaattona vielä hymyilisi?

 

Lopulta hyvä sommittelu onneksi löytyi, ja silmässäkin näkyi vähän pilkettä!

 

Tästä tuli maman ehdoton lemppari!

Kun Jujusta oli saatu yksi täysosuma, kerjäsin mieheltä lupaa nostaa myös Nuppu uudehkolle ruokapöydällemme, jota muuten emme olekaan tainneet aiemmin vielä blogissa esitellä. Sisäkökkimiseen tuskastuneena aloitimme lokakuussa suuren mutta etanan lailla etenevän sisustusprojektin, jonka seurauksena kirjahyllyt vaihtoivat paikkaa ja vapauttivat tilaa neljän hengen pöydälle. Se on jo tullut tutuksi minulle, miehelle ja Jujulle, mutta Nuppu ei jostain syystä ole vielä joko tajunnut tai uskaltanut hypätä sen päälle. Minusta olisi mukavaa kammeta Nuppukin estradille, mutta perheemme toimitusjohtaja on päättänyt, ettei niin tehdä ennen kuin tontut ja kuusi ovat siirtyneet sen näppärien tassujen ulottumattomiin. Niinpä Nuppu-reppanan kuvaukset suoritettiin arkisemmin alkovin puolella...

 

Joulukuvaelmassa oli neitosen mielestä jotakin ylimääräistä ja rumaa.

 

Onneksi joutilas tonttu-ukko piilotti epäjouluisan
möhkäleen selkänsä taakse, ja sain hyvän kuvan.

 

Palkaksi Nuppu pääsi kanniskelemaan sen toista suosikkilelua.

Suloisista kuvista ja varsinkin söpöäkin söpömmistä kuvauskohteista huumaantuneena päätin kokeilla vielä yhtä juttua. Vaikka ulkona todellakin tihkuttaa iänikuista vettä, halusin loihtia Hupsuttamoon hanget korkeat nietokset. Tai ainakin pienen joulumaan. Sisäänpääsymaksuja tai maskipakkoa ei ollut, joten Korvatunturille hipsutteli heti ensimmäinen kiinnostunut viiksipetteri.

 

Se toi nenällään valon pimeään...

 

...ja ihmetteli, kuka kumma on pystyttänyt valotolppia satumetsään.

 

Lunta sateli hiljalleen, ja Juitsi kuunteli joulukellojen kilkatusta ja Nupun ininää.

 

”Jätä jo se lelu ja tuu tänne poseeraamaan. Mama näpsii tunnelmakuvia ja oottaa jackpottia.”

 

Nuppu ei millään malttanut totella, mutta onneksi Juju jaksoi odottaa kärsivällisesti....

 

...sillä lopulta Nuppuakin alkoi kiinnostaa lumen ja jään valtakunta.

 

Henkeäni pidätellen seurasin, kuinka Nuppu-kaunotar pujahti kinosten keskelle.

 

Kun se työnsi kuononsa savupiippuun ja toivotti Joulukollille hyvää joulua,
tiesin lopultakin tallentaneeni harvinaislaatuisen hetken.

Levollista ja ihanaa joulua sinne ruudun toiselle puolelle! <3