 |
| Minun Mössöni on nössön maineeseen noussut Juju-hiirulainen. |
Kuten varmasti muistatte, hammaspeikot pelottavat Juitsia ja se vaatii hammaskalustonsa kiillotusta joka ikinen ilta. Siksi hämmästyimme, kun kävimme aiemmin keväällä lääkärintarkastuksessa ja Jujun priimasti puunatuista nakertimista löytyi reippaanlaisesti hammaskiveä. Kun ihmettelin, miten sitä oli saattanut kertyä huolellisuudestamme huolimatta, kävi ilmi, että syypää ovat toiset möröt…
 |
| Tämän Rohkelikko-tuvan asukin periviholliset, varastopunkit! |
Koska meillä kissat eivät Nupun varastopunkkiallergian takia voi syödä raksuja, niiden ruokavalio jää kuulemma hampaiden osalta vajaaksi. Kateille suositeltiin lisää järsittävää, esimerkiksi kanankauloja, mutta nyt ei auttanut muu kuin varata uusi aika hammaskiven poistoon. Emoa säälitti jo etukäteen, sillä moinen reissu ei takuulla olisi pienen jännittäjäpupumme mieleen.
 |
| Juju vetäytyi rahin taakse, kun asiasta alettiin puhua. |
Jujun hammaspaastopäivä yritettiin muokata mahdollisimman helpoksi. Mies heräsi puoli kuudelta antamaan kissoille pienen liha-annoksen, mutta sen jälkeen ei naposteltavaa enää tippunut. Juju yritti selittää minulle itku silmässä, että sen masu oli TYHJÄ, mutta sen sijaan että olisin ruokkinut pojun, nappasinkin sen puoliltapäivin kuljetuskassiin ja tilasin kyydin tohtorin pakeille. Juju työnsi päänsä visusti kainalooni, kun sen kannikkaan tuikattiin nukutuspiikki, ja tuntui kamalalta jättää mamman pikku arkajalka nokosille vieraaseen paikkaan.
 |
| Onneksi sillä oli lääkärissäkin mukana oma, itse pedattu pesäkolo. |
Kun palasin hakemaan Jujua, takahuoneesta kajahteli tuttu ääni. Emon pikku kullanmuru rääkyi hädissään ”mamaa”, mutta eläintenhoitaja vahvisti, että Jujulla oli kaikki kunnossa. Hampaat oli puhdistettu, ja pupunen oli myös saanut rokotuksen jo hieman etuajassa.
 |
| Lisäksi se palkittiin rohkeusleimalla, joka annetaan kissaklinikan henkilökunnan mukaan vain kaikkein urheimmille ja hienoimmin käyttäytyville kissoille! |
Olin pakahtua ylpeydestä, ja osoittipa Juju luonteen vahvuutta myös kotimatkalla. Se ei mourunnut sydäntäriipivästi vaan päästeli vain söpöjä pikku naukaisuja silloin tällöin. Ne hellyttivät nuorta mieskuskia, joka kysyi ennen autosta poistumistamme, saisiko hän silittää Jujua. Avasin kassin katon, ja Juju kurkisti ulos söpömpänä kuin laki sallii. Se saikin vuolaita kehuja upean sinisistä silmistään ja silkkisestä turkistaan!
 |
| No onhan se ihana! |
 |
| Kukapa ei haluaisi tällaista poikaa silitellä? |
Kotona Juju liikkui aluksi hieman hoiperrellen mutta halusi heti ruokaa – onhan se raavas mies eikä mikään säälittävä reppana. Kun isikissi tuli kotiin, kerroimme riemastuneina tarinoita retkeltämme. Mutta mitä mokoma mies sanoi Jujun rohkeusmerkistä?
 |
| Tuollainen lohdutusleima annetaan kuulemma vain nyhveröille! |
 |
| Ei muuten pidä paikkaansa! Katsokaapas, miten reippaana Juju tässäkin on, vaikka oikea etutassu muistuttaa pyramidista kaivettua muumiota! |
 |
| Tässä Jujunkhamonin kammokäpälä vielä lähietäisyydeltä! |
 |
| Sanoi kuka tahansa mitä tahansa, Juju on emon ihana Nössö Urhoollinen nyt ja aina! <3 |
On kateellisten panettelua kutsua Jujua nyhveröksi! Miten vain olisi itse selvitty niukasta aamiaisesta, koppaan sulkemisesta, piikistä pehvaan, pakkounista, hammashuollosta, tassun paketoinnista, vieraassa paikassa heräämisestä yksin ja taas koppaan sulkemisesta, vieraan henkilön silittelyistä ja yleisestä vaivasta ja vastuksesta?
VastaaPoistaKuljettaja sen sijaan on selvästikin ollut asiantunteva, kun on havainnut Jujun ihastuttavaksi ja silmät kauniiksi. Meidän ihminen ihailee näiden lisäksi myös paketoitua tassua ja vielä enemmän paketoimatonta tassua. Friede puolestaan haluaa sanoa, että tuollainen sideharso on siitä huonoa, että se jää helposti kieleen kiinni.
Meidän isikissillä on vähän jänskä huumorintaju – silloin on kaikki hyvin, kun mies kiusoittelee Jujua juoksupoikajutuilla tai kutsuu sitä nössöksi ja/tai possuksi. :) Kello 5:30 herääminen oli meistä aika kivasti tehty – ja koko päivän ajan piti laittaa väliaikatietoja pikku Juitsin kuulumisista. <3
PoistaJa Juju onnistui todella tartuttamaan meidän kuskiin pahimman laatuisen kissakuumeen. <3 Vaikka Jujua hirvittää autossa matkustaminen, niin vieraita silittäjiä se ei onneksi jännitä, vaan rauhoittuu rapsuttelusta. Siksi kuljetan Jujua aina tuossa laukussa, jonka kantta voi avata sen verran, että saan sujautettua käden silittelyasemiin. Nupun kanssa moinen ei onnistuisi, sillä se ryysäisi vain kassista ulos eikä sitä saisi ikinä enää takaisin. :-D
Tosi urhoollinen! Eihän se mieskuskikaan muuten olisi halunnut nähdä kuinka urhea kissa matkassa onkaan!
VastaaPoistaJuju on ihan mahtavan rohkea ja ihana poika, joten ei ihme, että hurmasi kuskinkin. <3
PoistaHienosti Juju pärjäsi! Nyt on kiva, kun on puhtaat hampaat ja rokotuksestakaan ei tarvitse hetkeen huolia. :)
VastaaPoistaMeillä oli lapsena kirja Tilli Mössönpoika, ilmeisesti jatkoa Mössö Urhoolliselle. Muistan, että kuvitus oli nättiä, ja muutapa en muistakaan. :D
Heeei, mulla oli tuo jatko-osakin. Muistan tarinasta vain sen, että Tillillä oli sisaruksia, joilla oli kaikilla maustenimet. Kirveli, Kynteli, Rosmariini jne. Wanhan ajan Spice Girls. Tai Spice Mice. ;)
PoistaMutta kyllä Jujun nyt tosiaan kelpaa, kun on kaikki huoltotoimenpiteet tehty ja voi rehennellä vähän sillä rohkeusleimalla. <3
No ei ihme että taksikuskikn on haltioitunut pikku maukaisuista siellä kassissa :)
VastaaPoistaNyt on kiva rouskutella taas hampaat hohtaen.
Se oli paras taksikuski evö! :) Onneksi lähes aina tulee kiva tyyppi, kun sanoo jo autoa tilatessa olevansa liikkeellä kissan kanssa.
PoistaHamputkin ovat pelittäneet oikein hyvin - ja pusut ovat taas erityisen raikkaita! :o)
Rohkeusleima ja nakertimet. 💕😂
VastaaPoistaMeinasin ensin käyttää sanaa "torahampaat", mutta Jujun suussa on ehdottomasti söpöjä (ja nyt ihanan puhtaita) pikku nakertimia! <3 :-D
Poista