Nuppu ja komea synttärivoro

Vuosien saatossa on muutaman kerran käynyt niin nolosti, että maailman suloisimman kissatytön synttäreitä on vietetty vasta merkkipäivän jälkeen. Tänä vuonna tilanne oli huomattavasti etupainoisempi, sillä valmistautuminen Nupun suureen juhlahulabaloohon aloitettiin vuorokautta etuajassa. Virittelin koko päivän jännitystä kyselemällä Nupulta, kuka kumma mahtaisi viettää pian synttäreitään. Aamuun mennessä neitonen oli keksinyt vastauksen, ja oven takaa kuului: ”Mäh! Mäh! Mäh!” 

 

Aivan oikein! Tämä kissa on täyttänyt juuri kuusi vuotta.

Nupulla oli suuret odotukset juhlapäivän suhteen, ja niin oli minullakin. Olimme siis kaikki täpinöissämme, kun ovikello soi ja silkinpehmoinen postipoika saapui tuomaan lähetyksen, jonka oli tarkoitus saada synttäritypykkä inisemään innosta.

 

Ruusuja ja sidukkaa, miten mahtava yhdistelmä!

Olisi voinut kuvitella, että päivänsankari tassuttelisi heti
sihijuomaa poksauttamaan, mutta postipoika joutui odottelemaan.

Se asetteli kukkia kauniimmin, mutta Nuppu loisti poissaolollaan.

Voiko kukaan syyttää postipoikaa siitä,
että se päätti maistaa aikansa kuluksi vähän kuohuvaa?

Kun juhlajuoma oli hörpitty, postipoika vilkaisi olkansa taa.
Ei, päivänsankari oli kadonnut kuin strutsin pää hiekkaan.

Postipoikaa harmitti, että hyvä ruusuntuoksu meni hukkaan.
Niinpä se veti kuononsa täyteen oranssia kukkaisilmaa.

Sidukan ja siitepölyn yhteisvaikutuksesta postipoika
alkoi saada villejä outside the box -ajatuksia.

”Onko lopulta väliä, kuka juhlii kenenkin syntymäpäiviä?
Eikö tärkeintä ole, että juhlitaan?” se kysyi ponnekkaasti.

 

”Eikö tärkeintä ole kauneus?”

”Tai aito hymy, joka kruunaa juhlapäivän?”

”Tai kissa, joka suostuu kulkemaan emon mieliksi rusetti kaulassa?”

Olin otettu ja ihastuksissani postipojan komeasta ulkomuodosta ja taitavasta juhlalinssiluteilusta mutta samalla tunsin piston sydämessäni, sillä tarkoitus oli kuitenkin juhlia Nuppu Nuppunenä-Nöpperssöniä. Sitä herttaista karvamönkijää, jonka turkin alta rusettia ei edes erota ja joka pyllertää sille päälle sattuessaan kameraa karkuun yhtä yrmeänä kuin siideripullon kyljessä komeileva Grumpy Cat. Laskin kameran hetkeksi käsistäni ja keskityin tunnustelemaan, mitä syntymäpäivätyllerö oikein haluaisi tehdä.

Se mulkaisi kukkia hieman äkeästi, joten vein ne syrjään.

Tyhjäksi ryystetty puteli kiinnosti sitä tasan tämän verran.

Juhlaserpentiini sai aikaan miedon kurotuksen...

...mutta mielipide bileistä oli silti happamehko.  Tämäkö oli se suuri juhla,
jota mami hehkutti jo eilen?!

Lopulta tajusin viedä synttärisankarin lelulaatikon ääreen,
ja sieltä löytyi vanha lelu, jolla saatiin tunnelma kohoamaan.

Touhottava Nuppu muistutti minua kahdesta mukavasta asiasta.
Ensinnäkin siitä, että juhlista pitää aina tehdä päivänsankarin näköiset...

...ja toisekseen siitä, että ikä on vain numero. Vaikka Nuppu on jo
kuusivuotias räggärinpötikkä, se jaksaa yhä kirmata kuin kittanpentu! <3

Onnea, rakas kullannuppumme! Ja paljon, paljon, paljon 
terveyttä, leikkejä, hupsutusta ja iloa tuleviin vuosiin! <3