lauantai 13. tammikuuta 2018

O sole mio!

Tällä viikolla sain taas huomata, etten ole kovin hyvä nukahtamaan. Jos joudun vieraaseen petiin, eivät luomeni liimaudu millään kiinni. Tästä syystä unet jäivät työreissulla hatariksi, mutta onneksi olen nyt loppuviikosta onnistunut makselemaan velkoja korkojen kera takaisin. Toissa yönä en herännyt edes siihen, kun eräs nimeltä mainitsematon kissaherra keksi läiskytellä eteisenmattoa villisti parkettia vasten. Tänä aamuna taas nautiskelin vielä kahdeksan jälkeen virvoittavasta unesta, jossa osallistuin taitavan laulajattaren konserttiin. Joku moukka kuitenkin suhahti yleisöstä ja herätti minut. Olin hetken pökerryksissä, kunnes tajusin, että mieshän se vain hyssytteli makuuhuoneen oven takana mouruavaa Jujua!
 
Meitä nauratti melkein yhtä paljon kuin sillä kertaa,
kun mies havahtui eksoottiseen papukaijauneen.

Onko teille muille käynyt yhtä hassusti, vai erotatteko heti kissat papukaijoista ja poptähdistä?

26 kommenttia:

  1. Mäkään en osaa nukkua muualla kuin kotona ja sielläkin vaan silloin kun mies on vieressä. :( Aika tyhmää kun ei osaa nukkua. Lisäksi herään tosi herkästi kaikkeen enkä ehdi luulla ääniä uneksi, ei tarvitse kuin pikku naukaisun ja pim olen hereillä, hö! Ruffesta onkin tullut mun personal herätyskello, kun se aina naukuilee ruoka-aikaan tai hakkaa ovea :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko tunnustaa, että mullakin on tuo sama, että miehen läsnäololla on merkitystä unen laatuun. Jos olen yksin kotona, nukkumaanmeno venähtää, rytmit kääntyvät vinksalleen ja heräilen helpommin. Silloin on aina pakko ottaa Nuppu ja Juju kainaloon unta vahtimaan. :-D Kun onnistun saamaan unenpäästä kiinni, niin sitten kyllä uinun niin sikeästi, etten herää, vaikka talo kaatuisi... Meillä Juju hoitaa personal herätyskellon virkaa. :)

      Poista
  2. Minä taas yleensä nukun ihan hyvin, mutta viime maanantaita vasten yöllä ilkesi näyttää rumia unia! Katsoin pyhänä elokuvan, jota ei ilmeisesti olisi pitänyt katsoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyh, painajaiset ovat kamalia! :-( Mä olen ollut teinistä asti kauhuelokuvalakossa, koska ne saavat mun mielikuvituksen laukkaamaan ihan liian villisti. Kovin väkivaltaisia pätkiä mun ei myöskään kannata katsoa.

      Poista
    2. Kauhuelokuvia en voi katsoa minäkään. Joskus on liikaa jo sekin, että miesihminen katsoo niitä samassa asunnossa, vaikka itse en katsoisi! Tämä kyseinen elokuva oli nähtävästi sitten liian väkivaltainen... Liian vilkas aivotoiminta yöaikaan. Päiväaikaan aivoissa ei kyllä tapahdu mitään, mutta yöllä näyttää tapahtuvan kaikenlaista! Menisi mieluummin toisinpäin :D

      Poista
    3. Mullekin riittää, jos jossain lähistöllä ihan vain pyörii jokin liian jännä filmi. Päivisin rakastan kummitusjuttuja, mutta annas olla, kun tulee ilta, niin vetäydyn syvälle peiton alle, vaikka tulisi kuinka kuuma... :o)

      Poista
    4. Samis ❤️

      Sitten toinen asia on kirjat. Joskus tulee alkaneeksi hyvän kirjan, jota voi lopettaa vaikka se on aivan liian pelottava! Se se vasta paikka on.

      Poista
    5. :-D Tuo on paha, jos sattuu tarttumaan liian jännään mutta niin koukuttavaan kirjaan, ettei sitä voi laskea käsistään. Kaikkein hurjinta on, jos sattuu vielä olemaan silloin yksin kotona ja lukee yötä myöten. Tästä syystä tartun enimmäkseen luottolukusuosittelijoitteni opuksiin.

      Poista
  3. Minä nukun reissussa ja kotona ihan yhtä hyvin. Vain täysikuu saa aikaan odottamattomia valvomiskohtauksia. Olen huomannut, että se vaikuttaa myös kissoihin, joten sitten ihmetellään porukalla kuun möllötystä taivaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanat unenlahjat sulla, mikä onkin must, kun on paljon työreissuja! Mä en ole huomannut itselläni kuun vaikutusta, mutta monet sanovat samaa. Hoksasimme tosin viime viikolla, että smoothien litkiminen illalla ei varsinaisesti auta nukahtamiseen! :-D

      Poista
  4. Täällä on sama "ongelma" kuin Murusten ihmisellä: ei mitkään äänet ehdi tunkeutua uneen, ne herättävät heti. Jää varmaan moni mielenkiintoinen houre näkemättä, mutta korvaukseksi saa sitten olla ekana hereillä täysissä sielun ja ruumiin voimissa valmiina siivoamaan, kun joku aloittaa karvapalloa ennustelevan yökkäilyn keskellä yötä... :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, mikä siivousetu! :-o Meillä mies herää helpommin hyökhyök-ääniin ja muihin kissatempauksiin, mutta aika tasan taitavat mennä rätin heilutukset. Mulle nukahtaminen on aina ollut hankalaa ja olisin helposti yökyöpeli, mutta sitten kun uni tarttuu, en luopuisi siitä millään. En yleensä herää edes miehen puhelinherätykseen, koska se on sen verran vieno. Oma puhelin on pakko laittaa kilkuttamaan aamuisin KOVAA. :)

      Poista
  5. Voi ei, varmasti inhottavaa kun uni ei meinaa tulla! Itse olen semmoinen että nukahdan vaikka istualleni ilman mitään ongelmia, paitsi niskat ovatkin sitten jumissa myöhemmin:--D ääniinkään en oikein havahdu ja poikaystävä onkin naureskellut että sängyn viereen mulle pitäisi saada jonkinlainen gongi että heräisin herätykseen 😂

    Silloin tosin kun Nala ehti aloittaa leikkaamattomana kiimansa ennen sterkkausaikaa ei uni meinannut tulla millään - harmitti se että kissalla oli niin epämukava olo ja se mouruaminen oli aivan J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aina vähän kadehdin ihmisiä, jotka taitavat nukahtamisen jalon taidon. Matkat menisivät niin paljon sukkelammin, jos voisi vetää aina pienet kauneusunet. Sitten vain heräisi määränpäässä täynnä energiaa. :) Mutta jumituksiahan siitä voisi tosiaan tulla. Gongi olisi mullekin hyvä aamuherätys - vaikka kyllä mä useimmiten herään myös kissojen touhuihin ilman houreita. :-D Nupulla varsinkin on tapana raapia ovea ja Juju moukuu, jos on ehtinyt tulla nälkä.

      Voin kuvitella, että nuo Nalan mourut haittasivat pahasti unirytmejä! Onneksi ongelma ratkesi leikkaamalla. Niin on kissallakin parempi olo. <3

      Poista
  6. Voihan suhahdus :D Täällä ollaan viime aikoina nukuttu niin sikeästi, ettei edes unia ole näkynyt. Lomapaikoissa mäkin nukun heikosti, sama missä luksuspedissä saisi uneksia. Paitsi lentokoneessa nukahdan samantien kun kone on ilmassa, on muuten noloa kuolata ja kuorsata siellä. :D Ehkä sitä nukkuisi paremmin reissuilla, jos sielläkin kuulisi unen läpi tuttuja kissojen älämölöämisiä ja nenässä kutittelisi muutama kissankarva? ^.^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun mäkin nukkuisin koneessa - lupaisin kestää kuorsauskuolausnolostuksenkin, kunhan aika vain sujahtaisi nopeasti. :) Olen lähdössä viikon päästä reissuun, ja ennakkoon jo mietin, miten saisin lentomatkan kulumaan rattoisasti. Jokin pitkä ja hyvä kirja täytyisi saada alulle mielellään jo nyt, jotta tekisi mieli uppoutua siihen. Ja jotta nukkuisin matkakohteessa mahdollisimman rennosti, niin pyjamaa täytyy muistaa hieroa Nuppuun ja Jujuun. <3 Siten varmistetaan ainakin ne nenää kutittavat kotoiset haivenet. :-D

      Poista
  7. Joo ihan sama, ei oikein meinaa tulla uni vieraassa paikassa. Koti se on paras paikka nukkumiseenkin :)
    No mitäs jos päiväsaikaan nyt yrittäisitte Jujun kanssa yhdessä mouruamista, tiedä miten hieno duetto siitä tulisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Houm sviit houm! Miten ihanaa onkaan aina palata reissulta omien vällyjen väliin oman kissan mouruja kuuntelemaan. :)
      Täytyy ehdottomasti viritellä Juju-papukaijan kanssa yhteisprojekti. Kun kaksi naukumaijaa yhdistää voimansa, niin hittihän sieltä takuulla tulee. :) Toivottavasti mies ei hyssyttele kovin pahasti!

      Poista
  8. Papukaija? Miksen semmoista tarinaa muistakaan?

    Osaan kyllä nukkua, esim. viime kesänä oli kuulemma vuosisadan ukkonen (kaveri heräsi pimennysverhosta huolimatta siihen, että taivas oli valkoinen), ja luin aamulla netistä, että niin kuulemma oli ollut. Joskus taas ei nukuta ollenkaan, mikä lie.

    Ois kiva olla kissa. Nukkuisi kun tahtoisi, söisi ja leikkisi valveilla.

    Nuo älämölöhöpöpööpöt käyttävät talvisin sellaista herätyskonstia, että vievät multa peitot! Aamuyöllä havahdun siihen, kun värjöttelen pieni täkinkulma olalla. Kaksi muuta peitettä on kissan alla. Niin pienet otukset ja jo vain saavat kiskotuksi... pahempia kuin pikkulapset.

    Tulisipa kesä ja normaali naamannuolemiskausi. Onneksi viileys ei ole teiltä kurkkua käheyttänyt.

    Ai niin, eteismaton läpsytyksestä tuli mieleen Pepin tapa soitella kulmalukkokansioiden kuminauhoja. Meidän pikku basisti, ja aina yöllä harkoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mä en tainnutkaan kirjoittaa papukaijasta, mutta mies heräsi joskus uneen, jossa oli raakkunut papukaija. Pian kävi ilmi, ettei asunnossamme lepatellut mitään kirjohöyhenistä papupataa, mutta Juitsilla oli taas kerran nälkä! :-D Aikamoinen papukaijarääkynä siitä kyllä tarvittaessa kuuluu. Ei mikään pikkulintusirkutus niin kuin Nupulla.

      Mäkin olen monet kerrat uinaillut ukkosten läpi, mutta peittovarkauksiin herään helpommin. Nuppu ja Jujukin hallitsevat sängynvaltaustekniikat, mistä syystä niillä on yleensä makkariin porttikielto. Aamulla saa tulla lämmönjakoon. <3

      Terkkuja teidän basistille - tuo on oikeaa aristokattimenoa, ja kivasti on otettu sun jazz-mieltymykset huomioon! <3 Kyllä kissat tietää ja osaa - ja niiden rytmeistä mekin voitaisiin ottaa mallia, ellei yhteiskunta vaatisi muuta. Pöh. :)

      Poista
  9. Ragdollista haaveileva täällä hei, ihania kissoja sinulla <3 Saisko toivoa postausta, jossa ragdollin omistamisen plussat ja miinukset? :) Miuta mietityttää erityisesti turkin vaativuus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ❤️ Onpas kiva, että löysit tänne blogiin! Ilman muuta laitetaan toivepostaus heti mietintään ja työn alle! :) Plussia tulee kyllä hirmuisesti enemmän kuin miinuksia.

      Hassua: juuri tänä aamuna puhuin, miten helppoturkkisia meidän kissat ovatkaan. Jujulla ei ole ollut elämänsä aikana ainuttakaan takkua (harjaan sitä ehkä pari minuuttia päivässä, mutta lähinnä siitä syystä, että se on Jujusta niin kivaa - ja lähteepähän vähän irtokarvaa pois) ja pesen molemmat kissat kerran pari vuodessa. Nupulle tulee joskus harvoin villapöksyihin takkuja (harjaan Nuppua hävettävän harvoin, koska se ei siitä kovasti tykkää), mutta muuten on ollut hyvin helppohoitoinen senkin pöfföturkki. Ominaisuus taitaa kuitenkin vaihdella jonkin verran kissoittain, eli kaikki räggärit eivät varmaan ole näin simppeleitä. Siihen tosin saa näiden kanssa varautua, että karvaa on kaikkialla. Mutta samahan se on melkein kaikilla karvaturreilla. Ja pöfföturkin huono puoli on se, että joskus niissä kulkeutuu hiekkikseltä epämääräisiä nokareita muualle asuntoon. :-D

      Poista
    2. Hihii, minäpä jään seurailemaan blogia ja odottamaan toivepostausta! Turkki tosiaan näyttää paljon vaativammalta mitä se sitten taitaa olla :) Kiva tutustua enemmän tähän upeaan rotuun <3

      Poista
    3. Kiva juttu, että jäät kytikselle. :) Lista on jo tulollaan - lisäilen plussia ja miinuksia sitä mukaa kuin niitä pulpahtelee mieleen. :o) Nuppu ja Juju ovat nyt arvioivan katseen alla, mutta onneksi niille ei ole tullut suorituspaineita. Siitäkin plussapointsi rennoille räggäreille. ;)

      Poista
  10. Jujulla on selkeästi kaunis ja kuuluva mourunta! Yritän kovasti tässä visualisoida päässäni, että miten eteisenmattoa voi läiskytellä kissana parkettia vasten niin, että siitä kuuluu kova ääni? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jujun ääni on toden totta kantava ja kaikuva! Läiskytyshän taas onnistuu niin, että närppää kiinni maton kulmasta etutassun kynsillä, nostaa tassun ilmaan ja irrottaa otteen niin, että matto lärpsähtää takaisin lattialle. Tuota kun toistaa tarpeeksi monta kertaa, niin vain kaikkein sikeäunisimmat kykenevät pysytteleemään Höyhensaarilla. :-D

      Poista