sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Ja taas mentiin!

Yksi konkreettinen syy sille, että Hupsut ovat kissoja eivätkä koiria on se, että pidän itseäni melko introverttinä, pesäkolon uumeniin hautautuvana haaveilijana. En tiedä, selviäisinkö koiranulkoilutukseen sisältyvästä sosiaalisesta paineesta: jaksaisinko jutustella kaikkien kanssalenkittäjien kanssa, vai johdattelisinko Murrea ja Turrea koirapuistoon vain yön pikkutunneilla, jotta voisimme kirmata aitauksessa ihan vain kolmestaan? Viimeaikaisten käänteiden valossa vastaus saattaa olla yllättävä. Joulun tietämillä en nimittäin vieraillut vain yhdessä vaan yhteensä kolmessa blogikodissa! Amen ja Tuiken jälkeen viiletin epäsosiaalisuuksissani sekä Tallin tarinoiden eläinpoppoota että Ilonaa ja Zetoria tapaamaan.


 
”Mikäs kumman kyläluuta meidän äiskästä on kuoriutunut?”

”Möllöttäisipä se joskus vielä kotonakin.”

Tallin tarinoiden jengi hengaili joululomalla satumaisen lumisissa tunnelmissa. Visiittini kohokohtia oli körötellä Sónatan kyydissä hiljaisella metsätiellä ja silitellä suosikkikukkoni, Elmerin, silkkisiä selkähöyheniä. Nupun ja Jujun maalaisserkut paikkailivat pahaksi yltynyttä kissavajetta, ja vuohien vekkulienergia tarttui ihan vain tyyppejä rapsutellessa ja riemastunutta määkinää kuunnellessa.
 
Tämä turpa on juuri niin pehmoinen kuin miltä se näyttää! <3

Talvikarvaiset kaverukset Sónata ja Eemeli.
Elmeri on oikea herrasmieskukko ja iloisen kanalauman sympaattinen suojelija.

Misu oli tietysti valmiina poseeraamaan kameralle
ja näyttämään Jujulle, miten kelloa kilautetaan.

Hips! Aika varovainen (mutta määrätietoinen) oli Misunkin kilautus. :)

Uniset Misse ja Pipsa joutuivat niin ikään kameran yllättämiksi.

Joululomareissulla näin myös tiibetinspanielin, aussiedoodlen, snautseri-ajokoiramixin ja suuren joukon ystäviä ja sukulaisia. Se ei minulle riittänyt, vaan pian kotiutumisen jälkeen pyyhälsin leikittämään villiä pikku traktoria ja herkkää leipurityttöä.
 
Aluksi teltta oli lättänänä ja pieni poika hieman uninen...
 
”Kumma tyyppi, kun tulee kesken päikkärien heiluttelemaan
lankoja ja leluja ja kurkistelemaan toisten pinkkejä anturoita...”

Vähitellen Zetor kuitenkin keräsi kierroksia, ja sitten saivat lelut
ja teltat kyytiä niin, ettei kameraa edes ehtinyt kaivaa esiin!
 
Leikkien myötä paikalle rohkaistui myös Ilona. <3
 
Vaikka Zetor velmuili kameran ohi kriittisillä hetkillä,
onnistuin ikuistamaan neitokaisesta monta potrettia.
 
Niin kaunis ja lempeä! Eikä Ilonaa samettisempaa kisua olekaan.
Sydän läpätti onnesta, kun sain pitää pikkuista hetken sylissä!

Loman aikana tajusin, että sosiaalisuus on liukuva käsite. Kun saa tavata ihania eläimiä ja mukavia ihmisiä, kohtaamisia jaksaa vaikka kuinka monta peräkkäin! Näiden tyyppien kanssa Murre ja Turrekin voisivat jakaa koirapuiston vuoden ympäri, joten kiitos kaikkiin kyläpaikkoihin ja nähdään taas!
 
Tämä viikonloppu on vierähtänyt täysin omien kotiturrikoiden hempeässä seurassa...

38 kommenttia:

  1. Antoisat vierailut oli sulla. Tervetuloa vaan meillekin vierailulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kutsusta! Aina olisi ihana tulla teidän kattikööriä paijailemaan! <3

      Poista
  2. Kissat on kehuttu jo moneen kertaan toisaalla, ja aivan aiheesta, joten nyt sanon vain että tuo turpa ♥ Pehmoinen ja hyväntuoksuinen heposen turpa ♥ Etenkin siitä sieraimen sivusta poskea kohti se on erikoispehmoinen. Ja näppäräkin turpa on ollakseen niin iso (tai no, issikalla aika pieni, mutta iso kuitenkin verrattuna johonkin muuhun)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihittelin täällä syväluotaavalle turpa-analyysille!♥ Juuri sellainen iso mutta näppärä pehmosysteemi se on! Miten noilla lopsutteluhuulilla voikin poimia yksittäiset heinänkorret niin tarkasti? :) Ja se tuoksu on kyllä huumaava!♥

      Poista
  3. Ajattele, niin vaan luulit ottaneesi kissoja, mutta samalla sulle tuli osasosiaalisuus mukaan ;)
    Tota hepan turpaa voisin kyllä suukottaa, ja kanaa. Ja noita muitakin kisuja. Zetoria olen pusuttanut, se ei oo sen juttu. ehkäpä joskus pääsen Ilonan kimppuun huulet törröllään... ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hullumpi kaupanpäällinen! :) Tässähän ihan ihmisen persoona pääsee kehittymään!
      Hei, sun pitää ehdottomasti tulla pusuttamaan Nuppua ja Jujua jokin kerta. Ne on niin superpusuteltuja otuksia, että huulet törröllään lähestyminen on niille ihan peruskauraa. Juju kääntää kaulan esiin pusuteltavaksi (ja laittaa simmut nautinnollisesti sirriin), mutta Nuppu ottaa suukot vastaan ihan kuonolle. Sille sanotaan (= minä sanon) aina ”suukko suulle”, ja sitten muiskahtaa! :-D

      Poista
    2. Haluan tulla, ehdottomasti ! Katsomme tässä joku hetki visiitille ajan, eikö? Ja ehkä pikimmin kuin "joskus" keveemmällä.

      Poista
    3. Täällä ollaan jo hyvissä ajoin ennen kesää, ihan koko ajan oikeastaan! :-D Joten meidän täytyy vain kokeilla, osattaisiinko jo käyttää näitä moderneja viestimiä jo hyväksemme ja sopia visiitti!

      Poista
    4. Nuppu ja Juju lupaavat hoitaa pusupisnekset pikku rraktorinkin puolesta!♥

      Poista
    5. Zetor on kyllä niin ehdoton ton pussailun kanssa :D Ja olen yrittänyt ja yrittänyt ! Mä siis varaan Nupun ja Jujun kanssa kunnon pusssailusession sit <3

      Poista
    6. Jes, nyt oikeesti otetaan ne kalenterit käteen ja sumplitaan ajankohta. Lähden viikon päästä reissuun (viikoksi), mut heti sen jälkeen. Viesteilkäämme! :-D

      Poista
  4. Eläinharrastuksessa on kyllä sellainen vinkeä puoli, että sitä saattaa yhtäkkiä huomata olevansa yllättävän sosiaalinen ollakseen introvertti. Samoista eläimistä kiinnostuneet tuppaavat usein olemaan muutenkin samanhenkisiä. Suloisia nelijalkaisia oot kyllä reissuilla kohdannut. Tervetuloa vaan Pajamäkeenkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä mystistä, miten introvertti huomaa eläinyhteyksissä lehahtavansa umpiostaan ekstroverttinä kuin kevään ensi perhonen. :-D Kummasti olen naapurin tädinkin kanssa rupatellut pihalla - kiitos hänen ihanan pikku koiransa, joka tulee aina nuuskuttelemaan musta kissantuoksua. <3 Meidän välillä on muuten suora bussiyhteys, joten eipä sitä tiedä, vaikka se vielä joskus aktivoitaisiin. Poika ja Mörkö saavat nimittäin tämän kissafanin silmät kiilumaan ihastuksesta! :o) (Ja saattaisipa meillä olla yhteistä heppahöpinääkin!)

      Poista
  5. Sustahan tulee kunnon kyläilijä! Koska mahtaa olla suunta tännepäin? - emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on varmasti suuri rooli tässä sosiaalistumisessa, kun olet järkännyt niin monet kivat kissablogitapaamiset! Se teidän kaupunki on mun kestosuosikki, joten enköhän mä tässä kevään aikana siellä piipahda. Ja ehdottomasti lupaan sitten tulla teitäkin moikkaamaan! :)

      Poista
  6. Hmmm...olikos meillä joskus puhetta tännekin päin tulemisesta?😀
    Kutsu on edelleen voimassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olihan meillä! :-D Mun on pakko tunnustaa, että kävin siellä kulmilla joulukuun alussa, mutta kun en ollut siellä piiiiitkään aikaan käynyt, niin viikonloppu oli ihan täyteen buukattu. Mutta seuraava kerta täytyy järkätä niin, että te olette listan ensimmäisiä! :) Mun kevätsesonkihan alkaa vaikuttaa tosi aktiiviselta!

      Poista
  7. Vau, ihania kuvia ja on ollut melkoinen kierros ;) Tällaisena ekstroverttinä (olen ollut sitä aina...) tyyppinä olen ihan kade :P Täällä E-Savossa on tällä hetkellä telkkaa katsova kisu sekä toinen joka on erittäin uninen :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kierros oli kyllä ihana introvertistäkin - ja noihin tapaamisiin oli hyvä päättää vuosi! <3 Terveisiä sinne kissakavereille - ja paljon kaikkia hauskoja tapaamisia tälle vuodelle! Ymmärrän ekstoverttejä päivä päivältä paremmin, joskin nyt on taas ollut mukavaa olla ihan omassa kammiossakin. :)

      Poista
  8. Ihania kuvia, aikamoinen kierros! Ilona on niin tomeran ja pirtsakan näköinen. <3 Tervetuloa myös meille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista ja kutsusta! :) Täällä on ihan häkeltynyt introvertti, kun olisin tervetullut niin moneen paikkaan! <3 Onpa kiva, että olette muuttaneet niin paljon lähemmäs! Onnea uuteen asuntoon!

      Poista
  9. Meillä oli jo aikanaan Alexin kanssa sopimus, että vieraissa kissoissa saa kyläillä, kunhan muistaa kelle mamman sydän kuuluu :) Ja aina meillekin saa tulla ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin on käyty tuo sama keskustelu Huppesterien kanssa. :o) Ovat suostuneet liisaamaan mamaa vähän muuallekin, koska heillä on aina se ykköspaikka emokissin sydämessä. Oih, olisipas ihanaa nähdä livenä venäjänsinisiä! Mulla on nyt ihanan pitkä lista kyläpaikoista, ja täälläkin saa käydä höppänöitä moikkaamassa!

      Poista
  10. Ihanan turpakuvan onnistuit nappaamaan. :) kiva kun kävit taas, tervetuloa koska vaan uudestaan! Täytyy taas suunnitella, milloin ennättäisin teitä moikkaamaan sinne suurkaupungin sykkeeseen... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sónatan turpa on kyllä niin iik-ihana! <3 Oli kyllä kiva nähdä - ja nythän se on sitten taas virallisesti sun vuoro tulla tännepäin. Täytyykin miettiä, mihin eksyttäisiin (kirjaimellisesti) seuraavalla kerralla! :-D

      Poista
  11. Onpa kivoja vierailuja ja mukavaa, että syntyy uusia kaverisuhteita tämän harrastuksen kautta. Meillekin saa tulla kylään, vaikka niin harmittavan kaukana asutaankin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt tuli kaikkein kaukaisin kyläkutsu! :-D Mutta vähän kun vielä muistat mainita, miten voisinkaan siellä silitellä paitsi Roopea ja Ilmoa myös niitä mun iän ikuisia kenguja ja koaloita, niin kukapa tietää, vaikka lehahtaisin mantereiden yli vähän blogivierailulle. ;o) Tämä sosiaalinen aspekti on ollut ehdottomasti bloggaamisen suurin ja iloisin yllätys!

      Poista
  12. Ihania elukoita! Mitä, tämän kommenttilistan perusteella teistä tulee kissamatkablogi!

    En pidä itseäni erityisen ekstroverttinä, mutta tapana on jututtaa lenkkeilevät turret ja murret kylillä kulkiessani. Joskus on ihan surullista, kun koirasta näkee, että se mielellään vähän juttelisi kanssani, mutta narun toisessa päässä meitä ei ymmärretä yhtään.

    Terveisiä kotihupsuille. Olisipa joskus mukava nähdä ne muutenkin kuin ruudulta, mutta en henno ronkkumisilla sua kiusata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttaa tosiaan siltä, että Hupsuistakin on tulossa pogoilublogi. :o) Täytyy kyllä myöntää, että mäkin olen aika monen kulmakunnan turren ja murren kanssa moikkausväleissä - ja tiedän niiden nimet ja rodut. :-D Joten tarpeen tullen introvertti voi olla ekstrovertti, tai koiravertti slash yleiseläinvertti.

      Ja ehdottomasti kannattaa ronkua visiittiajankohtaa, koska mä olen sosiaalisesti juurikin niin tumpelo, etten tajua kysellä kylään! Mutta laitahan viestiä, milloin liikut meidän tienoilla -varmasti järjestyy aika pöfföjen ja emonöffen tapaamiseen. :-D

      Poista
  13. Aikamoinen seikkailu ollut ihanien eläinten parissa. Hevosille antaisin mielellään monta turpapusua ja kissoillekin mutta tuon Elmerin turpapusun jättäisin ehä väliin vaikka komea onkin :) Elmeri pitää varmaan kanasista hyvää huolta ja ojennuksessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ihana gentlemanni kuin Elmeri onkin, niin nokkapusu on jäänyt multakin vielä suikkaamatta. 8-) Elmeri on suloinen, kun hän ei syö itse koskaan herkkuja vaan vahtii, että daamit saavat ne kaikki. <3

      Poista
  14. Se on rikas loma, kun saa tavata noin paljon eläimiä! Eläimet, jee! Ja taas täällä kattelen tippa silmässä omien kissojeni kuvia, olen ehkä hiukan pimee. Zetorllla on hauska katse ekassa kuvassa. Ja Ilona, mun rakas leipuri. Yhä vaan ihmettelen tuota yhtä kuvaa, miten siinä voi näkyä niin paljon sisäisiä juttuja. Nautittiin kovasti sun vierailusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimet tekevät lomasta ja ihan noin yleensäkin elämästä hurjan paljon rikkaampaa!♥ En ihmettele tippaa simmussa - samanalaista pimeyttä ja hellyyttä löytyy täältäkin. Oli ihana käydä teillä ja saada kaapattua kuvaan sitä, mikä Ilonassa on niin Ilonaa. ♥ Ja enköhän mä pian taas ole ovella kolkuttelemassa, kun olen oppinut reitinkin niin hyvin. :-D

      Poista
  15. Ootpas tosiaan päässyt kyläilemään kivoihin paikkoihin! Meillekin saa tulla, mikäli eksyy tänne tosilandelle ;) Ihanan pehmoiselta nuo heposet näyttää ja turpa varsinkin. ^.^ Mä oon aktivoitunut rapsuttelemaan kaikkia mahdollisia koiruuksia, joita työn lomassa näen ja joiden omistajat on suopeita tällaiseen lähestymiseen. Yksi lenkkeilevä kissakin on "tuttavuuslistalla". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! Juju laittoi täällä jo agenttilippiksen päähän ja yrittää selvittää, missä Mimmin tosilande on! :-D Sitten vain hommataan emolle bisneksiä sinne suunnalle, sujahdetaan kassiin mukaan - ja sitten sitä ollaankin vihdoin treffeillä Mimmi-ihanuuden kanssa. That's the plan! Ja Mimmi / Mimmin emo on myös tervetullut tänne Jujua ja sitä sen systeriä moikkaamaan, jos Helsinkiin päin eksyy.
      Hauskaa, että sullakin on tuollaisia rapsuttelututtavuuksia! :) Mua vastaan tuli entisellä työmatkalla iso saksanpaimenkoira, joka oppi tuntemaan mut niin hyvin, että sen häntä alkoi heilua jo pitkän matkan päästä. Kun päästiin kohdalle, aikaa kului aina rapsutteluun ja kuulumisten vaihtoon. Lähtiessä sain aina pienen, hempeän poskipusun. ♥

      Poista
  16. Kylläpäs sitä on tullut kyläiltyä, mut niin ne introvertit vaan yllättää. Mäpä oonkin ekstrovertti enkä tuppaa kyläilemään ikinä joskus näinkin päin! Kaikki vierailevat tähdet on erityis söpöjä, tykätään heppojen partakarvoista ♥ Niitä semmosia onkin jo ikävä en oo päässyt tallille ikuisuuksiin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! :-D Mäkään en ole kyllä koskaan ollut menossa mihinkään kylään tai kutsunut ketään kylään, mutta näin sitä vain ihminen aktivoituu yllättävillä tavoilla. :) Ehkä tässä tosiaan on parasta vain unohtaa intro- ja ekstroverttiydet ja puhua vain siitä eläinvertteydestä, joka yhdistää näemmä meitä kaikkia. :) Toivottavasti pääset pian tallille partakarvoja hipeltämään. Ja Rufukselle paranemispuhalluksia yhä vain!♥

      Poista