tiistai 10. lokakuuta 2017

Vallaton pyykkipoika

Päivä pari sitten meillä vietettiin tyttöjen viikonloppua. Sillä välin kun isikissi viiletti vanhoilla kotikulmillaan, Hupsuttamoon tassutteli maijapoppasmaisista taipumuksistaan tunnettu mummikissi. Hän oli tupsahtanut Nupun ja Jujun iloksi työpäiväni aikana ja päässyt seuraamaan aitiosta tarkkaan harjoiteltua näytelmää nimeltä Nälän näännyttämät. Draaman kaari oli ollut kohdillaan, joten äitini oli aplodien jälkeen sulattanut pupusille hätäapuna pussillisen pakastettua rypsipossua.
 
Seuraavan kerran Oscarin parhaasta miespääosasta pokkaa Juju Pöffleck.


Tyttöjen Oscarin nappaa kuvankaunis Nuppubelle Nuppert.


Minulle kävi varsin selväksi, että tie näyttelijöiden sydämeen kulkee kidan kautta, sillä illalla pyjamabileiden päätteeksi molemmat katit vetäytyivät nukkumaan mummin kanssa. Vaikka jätin makuuhuoneen oven raolleen, ainutkaan karvakerä ei vääntäytynyt viereeni. Kukaan ei nakertanut pohjettani tai möyrinyt peittoni alla. Vasta aamun tullen havaitsin ensimmäisen merkin turrikoiden olemassaolosta, sillä eteisestä kaikui pahaenteinen ”hyök, hyök, hyök”.
 
Karvayökön sijaan matolle oli märehditty tuppo vehnänorasta.

  
En haluaisi osoitella sormella, mutta epäilen, että yökkääjä oli
se sama koltiainen, joka huudatti seuraavaksi Nuppua.


Kaikkien lakipykälien mukaan tyttöjä ei saisi kiusata tyttöjen viikonloppuna, mutta niin vain minäkin sain osani pahamaineisesta röykkyytyksestä. Nautiskelin kaikessa rauhassa sängyllä aamupalaani, kun tapahtui jotakin kovin odottamatonta. Juju kyllästyi tyttöjen viikonlopun lällyyn meininkiin ja ampaisi varvaskarvat viuhuen vieressäni kököttävän Nupun niskaan. Nuppu-raasu sinkosi säikähdyksestä ilmaan karvatorpedona, joka mäjäytti murokippoani sen verran voimallisesti, että maito loiskahti yli äyräidensä ja laskeutui sängylle lokakuisen rankkasateen lailla.

 
Hups! Melkein ruskanveroinen luonnonilmiö!


”Moi pilvet! Pankaas tulemaan raksujakin!”


”Teillä tytöillä näyttäisi olevan vähän siivottavaa ja pyykättävää”,
Juju tuumasi ja suorastaan hohkasi miehekästä tyytyväisyyttä.


Pienistä machoiluista huolimatta tyttöjen viikonloppumme oli oikein onnistunut ja sisälsi ankaran pyykkäyksen lisäksi myös shoppailua, pelailua ja yleistä hassuttelua. Opin myös yhden supertärkeän asian, jonka kirjaan nyt tänne blogiin, etten sitä koskaan unohtaisi: Älä koskaan syö muroja sängyssä, jos lähistöllä vaanii päättömästi poukkoileva pyykkipoika!

Juju lähettää terkkuja mummikissille ja lupaa keksiä
uusia metkuja seuraavaan tyttöjen viikonoppuun.

20 kommenttia:

  1. Luulin, että kuvissa oli pahemmanlaatuinen klunk-klunk-klunk-yöööök, mutta onneksi ei ollutkaan! Murot ja maito on sentään miellyttävämpää siivottavaa joka tapauksessa.

    Oscarit joka tapauksessa menivät oikeille henkilöille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä näytti siltä kuin olisi lentänyt super-klunk-klunkit, mutta onneksi ei! :-D Mutta granolanökäreitä oli ihan kamalan hankala irrotella päiväpeitosta, kun maito oli tehnyt ne sopivan tahmaisiksi... Aargh. Kissoista oli kuitenkin kauhean jännä ohjelmanumero, kun sekä emokissi että mummikissi säätivät ja nypersivät. Ja kissat auttoivat sitten petauspuuhissa tosi reippaasti.

      Oscaritkin ansaittiin oikein priimasuorituksilla. :)

      Poista
  2. On teillä ollut viikonloppu... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman pyykkäystäkin oltaisiin pärjätty, mutta hauskaa oli silti! :)

      Poista
  3. Pyykkipoikia on tosiaan syytä varoa! - Pepsi

    VastaaPoista
  4. Voi apua. Milloin opin, ettei näitä sovi lukea ihmisten ilmoilla? Onneksi eivät valot vielä olleet sammjuksissa hostellihuoneessa (täällä Gdanskin La Guitarrassa majailee aivan liian kunnollista väkeä, siis nuo seitsemän muuta).

    Niinni on meidän pyykkivastaava: Jos pesutupa sattuu ruuhkautumaan enkä saa säkkiä ajoissa alakertaan, se kippaa kaikki vaatteet pitkin ison kylppärini lattiaa ja makaa sitten syyttävän näköisenä niiden päällä. Että katso nyt, miten paljon ja tee näille jotain.

    Nuo hyökkimisäänet ovat niiiin kiva aamun alkajainen. Joskus säikähdän yläkerran naapuria, joka kävelee napakoilla kengillään samassa hyökkäysrytmissä.

    Toivottavasti teillä oli kaikesta huolimatta söpöä ja hauskaa. Lähetä pikkupoju sen miespalvelijan kanssa seuraavan kerran mökille mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti et opi koskaan välttelemään meidän lukemista ihmisten ilmoilla! :-D Heti vain blogin ääreen! <3 Sehän on vain kivaa, jos korviin kantautuu vienoa hihittelyä tai vaikka ihan hirnuntaakin.

      Onpas Ninni reipas pyykkiapuri! Hyvä saada välillä muikkareita, jos alkaa pyykättävää kertyä pesäksi asti.

      Meilläkin on usein herätty valehyök-hyökkeihin. Mikä helpotus, kun tajuaakin äänten tulevan rappukäytävästä tai yläkerran korkokengistä tai kahvakuulasta, jollainen ollaan heille diagnosoitu.

      Tuota yhtä episodia lukuun ottamatta viikonloppu oli ihana. Ollaan mummikissin kanssa ihan yhtä höpsöinä hupsuihin. Harmi, että Juitsi on vähän ujo piimä. Muuten sen voisi lähettää joskus iskän kanssa sukuloimaan. :o)

      Poista
  5. Mut onhan se hyvä, että tapahtuu! Tylsää olis muuten. Samoin terveisin varmaan myös kissat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! :-D Kyllä meitä oikeasti nauratti tuo tempaus ja kissojen ilmeet läikytyksen jälkeen. Ehkä ne päättelivät, että emolta tuli hyök-hyök.

      Poista
  6. Tuo murokupin sisältö on muuten täydellistä rekvisiittaa jos täytyy leffassa olla öksy-kasa, ihan aidon näköistä ! :) Oscarien arvoista menoa kaikinpuolin :)
    p.s. käykää kurkkaamassa Neron viimeisin blogi, siellä on paljon kissa-asiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin näköistä tavaraa? :-D Voisi järjestää jonkin halloween-tempauksen tällä reseptillä.
      Ihanat kisumisut valtasivat hetkeksi Neronkin blogin, ja ihana kertomus Triolankin puolella! <3 Seuraavaksi Neron täytyy vallata Nisun ja kamujen blogi ja vinkkailla kissoille uusia juttuja. Vaikka laulantaa ja leikkeleen tasapainottelua kuonolla. :)

      Poista
  7. Selvästi erinomainen viikonloppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin kissapainotteinen kuin pitääkin! <3

      Poista
  8. Mitähän poikien viikonloppuna mahtaisi tapahtua?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. Se kiinnostaa kyllä muakin, mutta taitaa jäädä salaisuudeksi. Paitsi jos Nuppu onnistuu ujuttautumaan mukaan ja kertomaan emolle kaiken. :)

      Poista
  9. Voi ei mitä juonenkäänteitä auvoiseen viikonlopunviettoon :D Juju pisti mimmeihin vähän vipinää :D Taas sai hekotella Oscar-voittajille - todellakin ansaitut pystit! ^.^ Alfredin vinkki Jujun seuraaviin metkuihin olisi varmaan syöksyily ihmisten jalkojen välistä, kun ihmiset liikkuu. Siitä saa iloa elämään, kun ne meinaa kompastua.. ;) (Tai ehkä mummikissiä ei sittenkään kannata kiusata kompastuttamalla, jos kerran "Nälän näännyttämät" toimii <3)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihan hyvä, että menossa oli mukana yksi pojanjuippi, niin saatiin actionia! :-D Juju taisi ehtiä lukea tämän kommentin mua ennen, koska ihan vasta tuli tuollainen törmäystilanne! :-o Ei sillä, ettei niitä olisi ollut ennenkin, jopa Nupun aloitteesta. Kuulemma on mummikissikin joutunut hakemaan välillä tasapainoa... Aiheesta voisikin joskus väsätä sirkushenkisen akrobatiakoulupostauksen! :-D

      Poista
  10. Voi hitsi että murot lenti, pitääkin olla tarkkana ettei syö muroja sängyssä! Mutta onneksi voi ajatella positiivisesti että nyt tuli päiväpeitto pestyä, sitä kun ei ihan hirveän montaa kertaa yleensä pestä (ainakaan meillä) joten nyt on taas puhdaspeitto pedattavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan muronlento vähän kuin tähdenlento, että vois toivoa jotain ihanaa? :-D (Nyt tosin taitaa olla jo myöhäistä... Ei kun uutta kupillista hakemaan...) Mutta positiivista on tosiaan ainakin se, että nyt on ihanan puhdas ja hyväntuoksuinen päiväpeitto. Ihan karvan peitossahan se jo on, mutta kuitenkin.

      Poista