Kissa-aarteiden ihmemaassa

Kun olin pieni, aloin monta kertaa keräillä jotain. Kerran istuin ainakin tunnin kotikatumme varrella ja kirjoitin ylös kaikkien ohi ajavien autojen rekisterinumerot. Tarroja keräsin ehkä viikon tai pari, kunnes vanhempieni iloksi liimasin ne kaikki parvisänkyni kaiteeseen. Yhtä lyhytkestoisesti olen harrastanut postimerkkeilyä, vitsien vihkoon kirjaamista ja hevosten jouhien talletusta. Ehkä tästä syystä minusta oli niin hämmästyttävää nähdä vuosikymmenten aikana hankittujen tuhansien kissaesineiden kokoelma, joka löytyi Hannele Luukkaisen perustamasta Porvoon kissamuseosta. 

 

Kissarakas museokävijä ei voi olla astumatta sisään
ja uppoutumatta kissa-aarteiden ihmemaahan.

 

Viitrinit olivat pullollaan ilmeikkäitä posliinikissoja ja koristeellisia kattiveistoksia.

Yläkerran meno oli pehmoisempaa, ja mukaan mahtui myös kettuja ja nallukoita.

Rullaileva kissa suorastaan naukui nostalgiaa! 

Sarjiskissoja edusti tietenkin lasagnea rakastava Karvinen,
ja törmäsinpä näyttelyssä myös suosikkeihini Aristokatteihin.

Olinko vielä ihan Trio MiuMau -huumassa, vai näyttääkö
tämä patsas teistäkin vähän Herra Nilssonilta?

 

Räggärien mami löysi toki kaikkien kissojen seasta
myös ragdoll-pennun. Nätti kuin Nuppu pienenä!

Oli kiehtovaa huomata, että joka kierroksella museosta löytyi jotakin ihan uutta. Näkemistä oli niin paljon, että vaikka kävin mielestäni kaikki hyllyt läpi, blogikaverit ovat ikuistaneet lukuisia esineitä, joita minä mokoma en edes huomannut. Museon esineisiin sai koskea, kunhan oli hellätassuinen, ja lelut ja kirjat herättivät ihmisissä paljon muistoja omasta lapsuudesta.

 

Muistan kyllä ajan, kun kännyköiden sijaan soiteltiin lankapuhelimella,
mutta tällaista hienoutta minulla ei ole koskaan ollut.

Museokierrosten välissä meille tarjoiltiin herkullisia blinejä, kahvia, teetä
ja tietenkin suukkoja. Sen jälkeen jaksoi taas jatkaa tutkimuksia!

Kissamuseon tiluksia valvoo upea Fox, jonka onnistuimme näkemään vilaukselta.

Paljon ihailua osakseen sai myös museon toinen lemmikki, Putte, joka oli palannut
juuri sairauslomalta ja piti hyvää huolta pihanurmen trimmauksesta.

 

Kissamuseolla pääsi tekemään hauskoja pikku ostoksia, joiden tuotto meni hyväntekeväisyyteen Kuono ry:lle. Kuinka ollakaan, tämä kissaemo löysi muutaman jutun, jotka oli aivan pakko saada:

 

Olen tarvinnut pientä somaa reppua, ja kas: nyt minulla on sellainen.
Kuvassa nallukka poseeraa nallukan kanssa. Kuin kaksi marjaa!

 

Tämä pannulappu taas lähti mukaan, koska siihen on painettu Nupun ja Jujun tunnusbiisin sanat.

Toivottavasti tämän postauksen myötä joku muukin innostuu vierailemaan Porvoon kissamuseossa. Se on auki sopimuksen mukaan ja sijaitsee Haikkoon Hermanninsaaressa. Museovisiitin jälkeen kissabloggaajien kesäretki jatkui vielä Tolkkisten kissatalolle, joka ansaitsee niin ikään oman postauksensa. Älkääpä siis livetkö kovin kauas, sillä jatkoa seuraa pian!