Kissabloggarit Palmassa

Kissoissa minua ihastuttaa, että ne lähestyvät ongelmia erittäin ratkaisukeskeisesti. Jos väsymys ottaa vallan, on turha rehkiä, riuhtoa tai naukua väkisin ”jaksaa, jaksaa!” Parhaiten akut latautuvat, kun vain pötkähtää sängylle ja nostaa koivet lepotelineen päälle.

 

Varpaita saattaa aluksi kutittaa, jos teline on vuorattu teddykarvalla,
mutta REM-univaiheessa anturoita ei tarvitse enää kipristellä.

Ihminenkin voi yrittää vastaavanlaista rentoa kellahdusta ja kehrätä maksimaalisesti unta palloon, mutta ainakin tämä kissaemo tarvitsee välillä myös totaalisen maisemanvaihdoksen. Kun ympärillä on kaikenlaista uutta, ummehtuneet arkiajatukset haihtuvat aivopoimuista ja tekevät tilaa virkeämmille havainnoille. Niitä metsästimme tänä keväänä Mallorcan-saarelta.

 

Matkakohde valikoitui sillä perusteella, että halusimme lomalta
aurinkoa, lepoa ja mahdollisimman lyhyen lentomatkan. 

Neljän tunnin liitelyn päätteeksi saatoimmekin upottaa tassut santaan Port d'Alcudiassa.

Kun olimme jo asettuneet uuteen etelänkotiimme, huudatin hotellin wifiä ja huomasin, etten suinkaan ollut ainoa kissaemo, joka oli lehahtanut samaiselle saarelle. Tekstasin heti jännät uutiset kotiin Nupulle ja Jujulle: niistä oli tullut kotiinjättökaksosia Miukumaa-blogin Sofian ja Olgan kanssa! Minä taas huomasin muistuttavani kissatyttöjen ihmisemoa, sillä napsimme samaan tahtiin kuvia sangrioistamme ja kissoista, joita poluillemme eksyi. Aivan naapureita emme sentään olleet, mutta onnistuimme järjestämään pienimuotoiset kissablogitreffit ihanaan Palman-kaupunkiin.

 

Tässä kuuluisi tietenkin olla kuva lomailevista kissabloggaajista, mutta en tajunnut
sitä valitettavasti otattaa. Mutta katsoimme yhdessä tätä joutsenta, ja osaatte varmaan
kuvitella meidät näihin puitteisiin. Päälläni oli Nupunkin hyväksymä kissahame
ja silmilläni ihka uudet aurinkolasit.

Sain erinomaisia Palma-vinkkejä Sofin ja Olgan mamilta,
ja kaupungissa oli valtavasti katsottavaa ja ihmeteltävää.

 

Olisin halunnut hankkia Hupsuttamoon nämä kaksi sisustustyynyä,
mutta mieheni onnistui harhauttamaan minut niiden ääreltä.

Tähän Alcudian vanhassa kaupungissa sijainneeseen kauppaan ei niin ikään ollut asiaa.

Sain tallennettua kameraani kuvia myös ihan oikeista eläimistä, joskin on pakko sanoa, että vapaana liikkuvat kissat saivat minut tuntemaan suurta huolta, sillä maailma on niille vaaroja täynnä. Onneksi kaikki vastaan tassutelleet kissat tuntuivat olevan ihmisten lemmikkejä, eivätkä ne vaikuttaneet huonokuntoisilta.

 

Tämä katti ainakin vaikutti tyytyväiseltä oman kotinsa ovella.
Mistäkö tiesin, että el gato asui tässä osoitteessa?

No, sanotaanko vaikka, että kutsusta tassutella peremmälle. <3

Sollerissa taas näimme vanhan rautatieaseman takana tällaisen karvaturrin,
joka jolkotteli matalana läheisen pihan puutarhaan. Se aikoi varmasti
poimia puista kypsät appelsiinit tai heinikosta pulleat rotat.

Sollerissa olisi voinut törmätä ilmeisesti myös ihan uudenlaisiin ratsukoihin.
Mitä sitä suotta satulaa, suitsia tai kypärää käyttämään! :-o
Harmillista kyllä, en päässyt näkemään näitä pomminvarmoja polleja.

Hevoskaipuuseeni vastattiin kuitenkin Alcudiassa. Varsa köllötteli aitauksessa
seuranaan kimo äitiheppa, joka veteli lonkkaa reteästi kyljellään.

Loma sujahti hurjaa vauhtia, sillä näkemistä ja tekemistä riitti. Juju ei ikinä uskoisi, mutta loman aikana minusta, pahimman luokan rähmäkäpälästä, kehittyi kelvollinen pallottelija. Viskelimme rannalla tarrapalloa niin paljon, että sain olemattoman pikku hauikseni melkein tärisemään. Kun loma oli lopuillaan, oli aika täristä uudestaan - mutta tällä kertaa innosta. Kohtasimme nimittäin vielä yhden kissablogistanian kuuluisuuden:

 

Sehän on Mimmin ja Alfredin brittikissa Alfred!
Ay, caramba! Hola, hola ja mautsivautsijeejee!

Olikos saarella vielä joitain muitakin tuttuja? 

Tunnustakaa pois vain! :-D Ja ketkäs tulevat

huomenna messuille?