lauantai 3. syyskuuta 2016

Sniffausta leipägrillissä

Meillä Hupsuilla on elämässämme tarkat rutiinit. Aamulla mies täyttää herättyään pikkuotusten ruokakupit, ja töihin lähtiessään hän päästää karvaturrit viereeni hurisemaan. Nupulla on tapana möyriä peiton alla ja survoa ylitseni siitä kohden, mistä reitti sattuu minäkin aamuna kulkemaan. Kun peuhaamiset on peuhattu, se pyytää, että lähtisimme yhdessä syömään. Nuppu on nimittäin salainen lellikki, joka saa nassuttaa aamupalan keittiönpöydällä, jotta ruoka maistuisi paremmin sekä sille että minulle. Keskiviikkoaamuna kaikki ei kuitenkaan mennyt tutun kaavan mukaan:
 
”No niin, mamssi mama mamselli. Ei kai kutittanut, kun painoin äsken tassut sun
kylkiluiden väliin? Ai kutitti? Mutta kun se polku meni siitä. Ja nyt kyökin puolelle, hop!”

”Tuu vaan ihan reippaasti. En oo syönyt vielä ainuttakaan kökkärettä,
niin en paina kovin paljon, kun nostat mut hissillä tohon pöydälle.”
 
”No mikäs tässä nyt on, kun ei ala tapahtua?! Mmmmähhh!”

”On tämäkin yhdenlaista rääkkäystä. Pieni kissa ja iso nälkä, ja kupista pitäisi
vaan mennä syömään ihan yksin. Nyt on hommassa jotain vikaa, vikaa, vikaa...”

”Hei... Mikä se niiskaus oli, mammeli? Älä suotta nyyhki. Voidaan me ottaa
se kuppi sinne sänkyynkin. Ihan hyvin mulle maistuu peuranliha sielläkin.”

”Ja jos hyvin käy, niin suupielistä saattaa lennähdellä nokareita tyynylle.
Enkä suutu, jos vähän maistelet. Tulee sullekin masu täyteen ja parempi mieli.”

”Mama, mikä tuo kröhhäysääni oli? Tuleeko sulta kohta karvapallo?”

Selitin Nupulle, ettei kurkussani kutittanut villatuppo vaan jokin viekas syyspöpö, jonka olin onnistunut nappaamaan tauteja pursuavasta ulkomaailmasta. Aivastelin, niiskutin ja köhin, ja lisäksi pääni ympärille oli viritetty vanne, joka rusensi pientä nuppiani entistäkin pienemmäksi. Kissat rääkäisivät kauhusta ja säätivät asetuksiaan niin, että molemmat olivat tuota pikaa hoivamoodissa.

 
Nuppu beige pehmoinen pesi paitsi omat varpaansa ja häntänsä myös emon nenänpään.
 
Se tönäisi hellästi käsivarttani ja kysyi ”iip?” eli mahtaisinko parantua nopeammin,
jos ottaisin sen kainalooni? Päätin kokeilla tekniikkaa, ja ihanaltahan se tuntui!
Tohtori Jujulla oli mielessään aivan toisenlainen metodi, niin sanottu leipägrilli. Se sopi minulle kuin nakutettu, sillä paahdan aina kaiken mahdollisen, mitä suinkin saan paahtimeen tungettua. (Ja välillä sellaistakin, mikä on jäänyt jumiin ja aiheuttanut pienimuotoista hätäännystä.) Tekniikka toimi niin, että hukuttauduin syvälle täkin alle ja Tohtori itse köllähti päälleni lämpöisine turkkeineen. Sitten luotettiin vain pitkävaikutteisen paahdon voimaan, kunnes aloin ymmärtää, miltä Fazerin ruispuikulasta tuntuu silloin, kun raudat kuumenevat sen ympärillä eikä sillä ole pakoreittiä raikkaaseen ilmaan.

 
”Joko tuntuu paremmalta, mama?”
Vaikka luulin jo jossain vaiheessa, että läkähtyisin kissahoivaamon sympaattisiin toimenpiteisiin, räggärini tiesivät sittenkin, mitä ne olivat tekemässä. Kahden vuorokauden potemisen ja porotuksen päätteeksi heräsin perjantaina hurjasti paremmissa ruumiin ja sielun voimissa. 

 
Tohtori Juju oli sitä mieltä, että mama on terve,
kun mama leikkii Snapchatilla ja tekee pienestä
viattomasta kissanpoikasesta Bambin!

Olin samaa mieltä Jujun kanssa, ja kun olimme syöneet täysin paahtoleivättömän aamupalan pöydällä ja sen ääressä, suuntasin taas toimistolle ja arki asettui uomiinsa. Toivottavasti te lukijat olette välttyneet basilleilta, kröhinältä ja sniffauksilta!

 
Jos joku muukin muuten hömpsöttää Snapchatilla, niin meidät saa lisätä kavereiksi!

26 kommenttia:

  1. Voi sentään! Onneksi tauti meni jo. Kyllä kissat tietää miten flunssatautisia hoidetaan. Lämpimänä pysyminen on ensiarvoisen tärkeää, kyllä ei parane taudit jos palelee!

    Meillä ollaan nyt siinä kurkunkirvelyvaiheessa, mutta tilanne ei vielä ole vaatinut toimenpiteitä kissoilta. Sitä vastoin on keitetty oikein hyvää ja hapanta karpalokeittoa (jota myös Figo maistoi), juotu kuumia juomia (jotka ei onneksi kiinnosta kissoja) sekä sarvikuonokannutettu varmuuden vuoksi useita kertoja päivässä (sarvikuonot ja kissat ei totisesti kuulu yhteen!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paleleminen olisi ollut ikävä juttu, mutta onneksi ei tosiaan tarvinnut tutista missään vaiheessa. :) Välillä Juju panosti varpaiden ja säären hyvinvointiin halaamalla tiukasti mun villasukkaistettua koipea.

      Toivottavasti te onnistutte välttämään flunssan! Mä nenäkannutin vähän liian myöhään - ei mennyt enää mitään läpi. Vihreää teetä tuli litkittyä, ja olen aika varma, että sekin auttoi toipumisprosessissa. Jatkaa siis noilla hyvillä metodeilla, niin nistitte pöpöt heti alkuunsa! :)

      Poista
  2. Syysflunssa kävi myös meillä, ja ainut terve viime viikolla on ollut meillä Jackson. (Jokanen kyllä potenut vähän eri vaivoja) Jacksonilla on ollut siis tassut täynnä töitä! Hyvä että voit paremmin. Kiitos tietysti laadukkaan kissahoitolan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, teillä oli kyllä taas ihan hurjaa Paavon kanssa! :-o Onneksi nyt on tilanne hyvällä tolalla! Riittäisi jo tuon laadun säikähdykset. Terveitä ja ihania syyspäiviä teille nyt oikein paljon! Ja jännitän jo, milloin tulee niitä kivoja uutisia. :)

      Poista
  3. Hienoa kisset, jatkakaa samaan malliin ja pitkäkää emännästä huolta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin on pidetty emosta edelleen huolta, varsinkin päikkärien aikaan. <3 Eikä haittaa ollenkaan, vaikka jalka välillä vähän puutuu räggärinmötkäleiden alla.

      Poista
  4. Aamu rutiinit on tärkeitä; olipa varmaan outoa kun mamma ei jaksanutkaan niihin osallistua :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli melkoinen kriisi se. Mutta nopsasti löytyi onneksi uudet mössyisät kuviot. :)

      Poista
  5. Kissat on mitä parhaita sairaanhoitajia. Lämpimiä, pehmeitä ja hyriseviä. Kyllä silleen ihminen toipuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat handlaavat nämä parannushommat parhaiten! ♥ Vaikka joskus tuntuisi hivenen liian kuumalta, niin ei kannata hätäillä. Kyllä ne tietävät, mitä ne tekevät.

      Poista
  6. Hehehehe, ei mua flunssa naurata mutta se että tuleekohan mamalta sieltä karvapallo :)
    Kissahoivaamo näkyy olevan tehokas ja ympärivuorokautinen hoito ja valvonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Onneksi ei tullut karvapalloa (joskus ehkä vielä niinkin käy, koska nukkaa ja tuppoja on tasaisesti kaikkialla). Hoiva on onneksi pelannut vielä näin viikonloppunakin, vaikka jäljellä on enää viimeiset niistot.

      Poista
  7. Hahaha, Fazerin ruispuikuloita kohtaan löytynee nykyisin enemmän sympatiaa. :'D Paranemisia! Mullekin on iskenyt lenssu, mutta ei onneksi kivistä päätä tai ole kokonaan veto pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukapa olisi uskonut, että näinkin voi käydä puikuloiden kanssa?! :-D Tänään on jo ehdottomasti paras olo tällä viikolla. Toivottavasti säkin olet pian taas täydessä iskussa! :)

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Sitä ennen kaikkea! Ja vieläpä niin hempeän lempeät! <3

      Poista
  9. Ihana mikä tomera hoitaja-Nuppu, vähän kyllä vaateliaan näköisenä odottelee sitä peuranlihaa <3 Onneksi tauti on jo grillattu pois! :) (Paahtimeen ei muuten kuulemma kannata laittaa murenevaa kauraleipää ja kaivaa sitä sitten leipäveitsellä pois sieltä, kun töpseli on seinässä... ;D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuppu on kyllä niin höpsön tomera ja tormakka patsi peuranlihan myös maman hoitamisen suhteen. <3 Grillaus tosiaan onneksi auttoi - ja vaikka puikulat säälittävät nykyisin, niin olen taas julmasti palannut niiden paahtamiseen. Mä tunnustan harrastaneeni kauramurennusta ja veitsironkintaa, mutta onneksi tosiaan muistan aina kiskoa töpselin ensin seinästä. Muutenkin irrotan aina johdon käytön jälkeen, koska olen ihan vakuuttunut, että Nuppu saattaisi vahingossa painaa paahtimen käyntiin esim. istahtamalla paahtimen viereen. :-o Ja mun kullannuppuahan ei grillata!

      Poista
  10. Onneksi muillakin on lellikkien aamurutiineja. Syystaudit ovat onneksi pysyneet kaukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä lelliköidään ihan sata nolla! :)) Hyvä, että olette välttyneet flunssilta! :)

      Poista
  11. Kissat (ja eläimet muutkin) ovat kyllä parhaita lääkäreitä syyspöpjä vastaan. Minullakin nenä niiskuttaa uhkaavasti mutta täytyy toivoa, että se menee tyrnien voimalla ohi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - lääkärien pitäisi kirjoittaa useammin reseptiin "halailua kissan kanssa" yms. <3 Toivottavasti tyrnit ja eläimet taltuttivat sun niiskutuksen heti alkuunsa!

      Poista
  12. Onneksi syysflunssa ei ole vielä iskenyt minuun, mutta tulee iskemään kuten joka vuosi, sen tiedän! Onneksi sinulla oli maailman parhaat tohtorit paikalla ♥ Nuppu vaikuttaa ihan Cocolle kun ei ala murkinaa tulla. Ruffe taas on ottanut käyttöönsä leivontayritykset ennen sapuskaa, jos sitä silloin tulisi paremmin kun esittää ensin hiukan pehmoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen huomannut toistuvan kaavan näissä flunssissa: yksi setti syksyllä ja yksi keväällä. Mutta toivottavasti ei enempää, sillä tuon verran vielä kestää, kun on asiantuntevat hoivaajat lähistöllä. ♥
      Nupussa ja Cocossa on kyllä niin paljon samaa, ettei voi olla huvittumatta. Meillä Juju käyttää tuota kehruutarpomistekniikkaa kerjätessään. Ja voi, miten kovasti se kallistushalaa ja suukottelee emoa silloin, kun masu murisee...

      Poista
  13. Ihanat hoivatyypit! Täällä oli ensin mulla ja miehellä just sama homma, flunssassa maattiin vuorotellen sängyn pohjalla. Kiira pitkästä aikaa mun sairastaessa jopa pesi mun hiuksia, totesi varmaan ettei tuo reppana pysty edes pitämään itsestään huolta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiirakin on ihanan huomaavainen - ja tyyli ennen kaikkea! :-D Hyvä, kun tekin olette taas tolpillanne. Tämä syyskuun alku on aina pahinta flunssakautta...

      Poista