Meillä Hupsuilla on elämässämme tarkat rutiinit. Aamulla
mies täyttää herättyään pikkuotusten ruokakupit, ja töihin lähtiessään hän päästää karvaturrit
viereeni hurisemaan. Nupulla on tapana möyriä peiton alla ja survoa ylitseni siitä kohden,
mistä reitti sattuu minäkin aamuna kulkemaan. Kun peuhaamiset on peuhattu, se pyytää, että lähtisimme
yhdessä syömään. Nuppu on nimittäin salainen lellikki, joka saa nassuttaa aamupalan keittiönpöydällä, jotta ruoka maistuisi paremmin sekä sille että
minulle. Keskiviikkoaamuna kaikki ei
kuitenkaan mennyt tutun kaavan mukaan:
 |
| ”No niin, mamssi mama mamselli. Ei kai kutittanut, kun painoin äsken tassut sun kylkiluiden väliin? Ai kutitti? Mutta kun se polku meni siitä. Ja nyt kyökin puolelle, hop!” |
 |
| ”Tuu vaan ihan reippaasti. En oo syönyt vielä ainuttakaan kökkärettä, niin en paina kovin paljon, kun nostat mut hissillä tohon pöydälle.” |
 |
| ”No mikäs tässä nyt on, kun ei ala tapahtua?! Mmmmähhh!” |
 |
| ”On tämäkin yhdenlaista rääkkäystä. Pieni kissa ja iso nälkä, ja kupista pitäisi vaan mennä syömään ihan yksin. Nyt on hommassa jotain vikaa, vikaa, vikaa...” |
 |
| ”Hei... Mikä se niiskaus oli, mammeli? Älä suotta nyyhki. Voidaan me ottaa se kuppi sinne sänkyynkin. Ihan hyvin mulle maistuu peuranliha sielläkin.” |
 |
| ”Ja jos hyvin käy, niin suupielistä saattaa lennähdellä nokareita tyynylle. Enkä suutu, jos vähän maistelet. Tulee sullekin masu täyteen ja parempi mieli.” |
 |
| ”Mama, mikä tuo kröhhäysääni oli? Tuleeko sulta kohta karvapallo?” |
Selitin Nupulle, ettei kurkussani kutittanut villatuppo vaan jokin viekas syyspöpö, jonka olin onnistunut nappaamaan tauteja pursuavasta ulkomaailmasta. Aivastelin, niiskutin ja köhin, ja lisäksi pääni ympärille oli viritetty vanne, joka rusensi pientä nuppiani entistäkin pienemmäksi. Kissat rääkäisivät kauhusta ja säätivät asetuksiaan niin, että molemmat olivat tuota pikaa hoivamoodissa.
 |
| Nuppu beige pehmoinen pesi paitsi omat varpaansa ja häntänsä myös emon nenänpään. |
 |
| Se tönäisi hellästi käsivarttani ja kysyi ”iip?” eli mahtaisinko parantua nopeammin, jos ottaisin sen kainalooni? Päätin kokeilla tekniikkaa, ja ihanaltahan se tuntui! |
Tohtori Jujulla oli mielessään aivan toisenlainen metodi, niin sanottu leipägrilli. Se sopi minulle kuin nakutettu, sillä paahdan aina kaiken mahdollisen, mitä suinkin saan paahtimeen tungettua. (Ja välillä sellaistakin, mikä on jäänyt jumiin ja aiheuttanut pienimuotoista hätäännystä.) Tekniikka toimi niin, että hukuttauduin syvälle täkin alle ja Tohtori itse köllähti päälleni lämpöisine turkkeineen. Sitten luotettiin vain pitkävaikutteisen paahdon voimaan, kunnes aloin ymmärtää, miltä Fazerin ruispuikulasta tuntuu silloin, kun raudat kuumenevat sen ympärillä eikä sillä ole pakoreittiä raikkaaseen ilmaan.
 |
| ”Joko tuntuu paremmalta, mama?” |
 |
| Tohtori Juju oli sitä mieltä, että mama on terve, kun mama leikkii Snapchatilla ja tekee pienestä viattomasta kissanpoikasesta Bambin! |
Olin samaa mieltä Jujun kanssa, ja kun olimme syöneet täysin paahtoleivättömän aamupalan pöydällä ja sen ääressä, suuntasin taas toimistolle ja arki asettui uomiinsa. Toivottavasti te lukijat olette välttyneet basilleilta, kröhinältä ja sniffauksilta!
 |
| Jos joku muukin muuten hömpsöttää Snapchatilla, niin meidät saa lisätä kavereiksi! |
Voi sentään! Onneksi tauti meni jo. Kyllä kissat tietää miten flunssatautisia hoidetaan. Lämpimänä pysyminen on ensiarvoisen tärkeää, kyllä ei parane taudit jos palelee!
VastaaPoistaMeillä ollaan nyt siinä kurkunkirvelyvaiheessa, mutta tilanne ei vielä ole vaatinut toimenpiteitä kissoilta. Sitä vastoin on keitetty oikein hyvää ja hapanta karpalokeittoa (jota myös Figo maistoi), juotu kuumia juomia (jotka ei onneksi kiinnosta kissoja) sekä sarvikuonokannutettu varmuuden vuoksi useita kertoja päivässä (sarvikuonot ja kissat ei totisesti kuulu yhteen!).
Paleleminen olisi ollut ikävä juttu, mutta onneksi ei tosiaan tarvinnut tutista missään vaiheessa. :) Välillä Juju panosti varpaiden ja säären hyvinvointiin halaamalla tiukasti mun villasukkaistettua koipea.
PoistaToivottavasti te onnistutte välttämään flunssan! Mä nenäkannutin vähän liian myöhään - ei mennyt enää mitään läpi. Vihreää teetä tuli litkittyä, ja olen aika varma, että sekin auttoi toipumisprosessissa. Jatkaa siis noilla hyvillä metodeilla, niin nistitte pöpöt heti alkuunsa! :)
Syysflunssa kävi myös meillä, ja ainut terve viime viikolla on ollut meillä Jackson. (Jokanen kyllä potenut vähän eri vaivoja) Jacksonilla on ollut siis tassut täynnä töitä! Hyvä että voit paremmin. Kiitos tietysti laadukkaan kissahoitolan.
VastaaPoistaHui, teillä oli kyllä taas ihan hurjaa Paavon kanssa! :-o Onneksi nyt on tilanne hyvällä tolalla! Riittäisi jo tuon laadun säikähdykset. Terveitä ja ihania syyspäiviä teille nyt oikein paljon! Ja jännitän jo, milloin tulee niitä kivoja uutisia. :)
PoistaHienoa kisset, jatkakaa samaan malliin ja pitkäkää emännästä huolta! <3
VastaaPoistaHyvin on pidetty emosta edelleen huolta, varsinkin päikkärien aikaan. <3 Eikä haittaa ollenkaan, vaikka jalka välillä vähän puutuu räggärinmötkäleiden alla.
PoistaAamu rutiinit on tärkeitä; olipa varmaan outoa kun mamma ei jaksanutkaan niihin osallistua :o
VastaaPoistaSe oli melkoinen kriisi se. Mutta nopsasti löytyi onneksi uudet mössyisät kuviot. :)
PoistaKissat on mitä parhaita sairaanhoitajia. Lämpimiä, pehmeitä ja hyriseviä. Kyllä silleen ihminen toipuu.
VastaaPoistaKissat handlaavat nämä parannushommat parhaiten! ♥ Vaikka joskus tuntuisi hivenen liian kuumalta, niin ei kannata hätäillä. Kyllä ne tietävät, mitä ne tekevät.
PoistaHehehehe, ei mua flunssa naurata mutta se että tuleekohan mamalta sieltä karvapallo :)
VastaaPoistaKissahoivaamo näkyy olevan tehokas ja ympärivuorokautinen hoito ja valvonta.
:-D Onneksi ei tullut karvapalloa (joskus ehkä vielä niinkin käy, koska nukkaa ja tuppoja on tasaisesti kaikkialla). Hoiva on onneksi pelannut vielä näin viikonloppunakin, vaikka jäljellä on enää viimeiset niistot.
PoistaHahaha, Fazerin ruispuikuloita kohtaan löytynee nykyisin enemmän sympatiaa. :'D Paranemisia! Mullekin on iskenyt lenssu, mutta ei onneksi kivistä päätä tai ole kokonaan veto pois.
VastaaPoistaKukapa olisi uskonut, että näinkin voi käydä puikuloiden kanssa?! :-D Tänään on jo ehdottomasti paras olo tällä viikolla. Toivottavasti säkin olet pian taas täydessä iskussa! :)
PoistaAsiantuntevat hoitajat :)
VastaaPoistaSitä ennen kaikkea! Ja vieläpä niin hempeän lempeät! <3
PoistaIhana mikä tomera hoitaja-Nuppu, vähän kyllä vaateliaan näköisenä odottelee sitä peuranlihaa <3 Onneksi tauti on jo grillattu pois! :) (Paahtimeen ei muuten kuulemma kannata laittaa murenevaa kauraleipää ja kaivaa sitä sitten leipäveitsellä pois sieltä, kun töpseli on seinässä... ;D)
VastaaPoistaNuppu on kyllä niin höpsön tomera ja tormakka patsi peuranlihan myös maman hoitamisen suhteen. <3 Grillaus tosiaan onneksi auttoi - ja vaikka puikulat säälittävät nykyisin, niin olen taas julmasti palannut niiden paahtamiseen. Mä tunnustan harrastaneeni kauramurennusta ja veitsironkintaa, mutta onneksi tosiaan muistan aina kiskoa töpselin ensin seinästä. Muutenkin irrotan aina johdon käytön jälkeen, koska olen ihan vakuuttunut, että Nuppu saattaisi vahingossa painaa paahtimen käyntiin esim. istahtamalla paahtimen viereen. :-o Ja mun kullannuppuahan ei grillata!
PoistaOnneksi muillakin on lellikkien aamurutiineja. Syystaudit ovat onneksi pysyneet kaukana.
VastaaPoistaTäällä lelliköidään ihan sata nolla! :)) Hyvä, että olette välttyneet flunssilta! :)
PoistaKissat (ja eläimet muutkin) ovat kyllä parhaita lääkäreitä syyspöpjä vastaan. Minullakin nenä niiskuttaa uhkaavasti mutta täytyy toivoa, että se menee tyrnien voimalla ohi! :)
VastaaPoistaTotta - lääkärien pitäisi kirjoittaa useammin reseptiin "halailua kissan kanssa" yms. <3 Toivottavasti tyrnit ja eläimet taltuttivat sun niiskutuksen heti alkuunsa!
PoistaOnneksi syysflunssa ei ole vielä iskenyt minuun, mutta tulee iskemään kuten joka vuosi, sen tiedän! Onneksi sinulla oli maailman parhaat tohtorit paikalla ♥ Nuppu vaikuttaa ihan Cocolle kun ei ala murkinaa tulla. Ruffe taas on ottanut käyttöönsä leivontayritykset ennen sapuskaa, jos sitä silloin tulisi paremmin kun esittää ensin hiukan pehmoa ♥
VastaaPoistaMäkin olen huomannut toistuvan kaavan näissä flunssissa: yksi setti syksyllä ja yksi keväällä. Mutta toivottavasti ei enempää, sillä tuon verran vielä kestää, kun on asiantuntevat hoivaajat lähistöllä. ♥
PoistaNupussa ja Cocossa on kyllä niin paljon samaa, ettei voi olla huvittumatta. Meillä Juju käyttää tuota kehruutarpomistekniikkaa kerjätessään. Ja voi, miten kovasti se kallistushalaa ja suukottelee emoa silloin, kun masu murisee...
Ihanat hoivatyypit! Täällä oli ensin mulla ja miehellä just sama homma, flunssassa maattiin vuorotellen sängyn pohjalla. Kiira pitkästä aikaa mun sairastaessa jopa pesi mun hiuksia, totesi varmaan ettei tuo reppana pysty edes pitämään itsestään huolta. :D
VastaaPoistaKiirakin on ihanan huomaavainen - ja tyyli ennen kaikkea! :-D Hyvä, kun tekin olette taas tolpillanne. Tämä syyskuun alku on aina pahinta flunssakautta...
Poista