keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Töttelistöö!

Olen pessimistisyyteen taipuvaa sorttia, joten jos minulta kysytään, haluanko kuulla ensin hyvät vai huonot uutiset, vaadin aina jälkimmäisiä. Muutenhan hyvä uutinen voi olla vaikkapa se, että ensi viikolla paistaa aurinko, ja huono uutinen se, että joudun viettämään koko viikon neljän seinän sisällä. Tämän saman logiikan mukaan haluan edetä myös blogipostausten suhteen. Aiheita on rästissä pitkä liuta, mutta aivan ensiksi on syytä kertoa ikävät uutiset: Nupulla on jälleen tötterö päässä. Tällä kertaa syy ei tosin ole tassu- vaan peppuliitännäinen.

 
Tällaisina hetkinä ei ole kivaa olla blogijulkkis. Peppu on pyhä asia.


Kaikki alkoi viikonloppuna, kun palasin lemmikkimessuilta ja jouduin todistamaan, kuinka Nuppu asioi hiekkiksellä ja lähti sipsuttamaan kohti olohuonetta tumma, kosteahko pötkylä villahousuissa kiikkuen. Arvaatte varmasti, että löyhkäävä vapaamatkustaja pudottautui paikkaan, joka oli kuin sitä varten tehty: valkoinen matto.

 
Nupun mielestä pötkylä olisi voinut matkata paljon pahempaankin
paikkaan, ja neiti on ilman muuta oikeassa.

Seuraavana aamuna kakkelikuvio toistui, mutta onneksi tällä kertaa ruskealle matolle, ja päättelin, että kattien ruokaan lisäämäni Salmopet oli vaikuttanut kurjasti Nuppu-paran masuun. Neitosen suolisto on tuottanut raakaruoan lisäyksen jälkeen täydellisiä unelmapötkyjä, joista mikään ei ole ollut lölly, haiseva tai salamatkustukseen taipuvainen. K
akkayllätys tuli siis aivan puskan takaa, eikä Nuppukaan ollut asiasta mielissään, vaan lupsutti peppukarvojaan niin puhtaiksi kuin suinkin kykeni.

 
Erityisen näpsäkkänä Nupun piti olla maanantaina, sillä meille oli tulossa jännittävä vieras:
Rufus-kissan emo eli Nupun anoppi Marraskuun muruset -blogista. Ehdotin pientä
harjaussessiota, mutta Nupun mielestä mikään ei voita santapaperipesua.

Meillä oli todella mukava ilta, josta on tulossa oma, iloinen postaus, mutta ainoa mieltäni kummastuttanut seikka oli, että Nuppu kiinnitti yhä vain enemmän huomiota peppuunsa, vaikka sillä oli maailman paras tilaisuus tutustua anoppiinsa ja kysyä kaikkia niitä Ruffeen liittyviä kysymyksiä, joita se on pyöritellyt mielessään. Mutta ei, peppu oli Nupulle kaikki kaikessa.

 
Silloinkin, kun Nuppu seurusteli, se seurusteli koipi tällä lailla pystyssä.

Ajattelin, että aamulla tilanne olisi jo parempi ja masu rauhoittunut, mutta kun Nuppu ei tullutkaan mönkimään peittoni alle, huolestuin toden teolla. Tutkin neitosen peppualueen, joka helotti jo huolestuttavan pinkkinä. Soitin heti kissaklinikan auettua Nupulle ajan tutkimuksiin tälle päivälle, koska olin jäämässä etätöihin kotiin ja pystyisin käyttämään pikkuistani päivällä lääkärissä. Ja olipa hyvä, että reissu tuli tehtyä näin pian, koska tämä vaiva ei olisi odottelulla parantunut.

 
Nupusta on tullut Kutsuplussan vakioasiakas, eikä kyyti jännitä enää tippaakaan!

Nupulla oli taas bileet, kun se pääsi eläinlääkärin vastaanottohuoneeseen. Se tarpoi etutassuillaan kuljetusboksin karva-alustaa ja sai lääkärin taas nauramaan hupsuttelullaan. Nupulla ei ollut mitään muita oireita kuin peffiksen punoitus, joten lääkäri ehdotti, että olisi hyvä rauhoittaa kissa ja ottaa pisunäyte mahdollisen tulehduksen tai kiteiden takia. Olin nimittäin myös huomannut, että Nuppu oli käynyt kahtena iltana tavallista useammin pisulla ja pisut olivat olleet normaalia pienempiä. Päätimme myös, että samalla kertaa Nupulle tehtäisiin hammashoito, sillä hammaskiveä oli ehtinyt kertyä ennen kuin aloitimme jokailtaiset legoharjailut.


Nykyisin hammasarsenaalistamme löytyy myös tällainen väline. 
Ostin sen, koska pakkauksessa oli kuva sekä Jujusta että Nupusta.

Olin taas itku kurkussa, kun jätin Nupun päiväunille lääkäriklinikalle. Asiaa ei parantanut, että sain bussikuskilta julkisen sättimisen, koska olin näyttänyt pysähtymismerkin liian lyhyesti, ja vielä kurjemmaksi tunsin oloni, kun viereeni istahti täti, joka olisi voinut päästä Guinnessin ennätyskirjaan kaikkien aikojen haisuleimpana tätinä. Jälkimmäisestä syystä jäin aiemmalla pysäkillä pois, ja koska olin kuolla nälkään, päätin tarpoa lähimpään burgeripaikkaan. Mutta kun olin kävellyt kilometrin verran ja haaveillut samalla, minkä aterian valitsisin, jouduin pettymään karvaasti, sillä paikka oli sulkenut ovensa remontin takia! Niinpä kävelin vielä toisenkin kilometrin lähikahvilaamme patongille ja lopulta Jujun seuraksi kotiin.


Jujua selvästi ihmetytti, mihin Nuppu oli unohtunut,
mutta vakuutin, että hakisin sen parin tunnin päästä kotiin.

Olin varma, että jokin kammottava maahinen on kironnut kaikki kissaklinikkavierailuni, mutta kuin ihmeen kaupalla paluu meni täysin putkeen. Eläinlääkärissä odotti kuitenkin hieman yllättäviä ja huolestuttavia uutisia. Nupulla ei ollut virtsakiteitä vaan emätintulehdus, joka on leikatuilla kissoilla harvinainen juttu. Minulta kysyttiin, onko taloudessa poikakissaa, joka olisi voinut yrittää astua Nuppua! Syyttävä sormi osoitti kohti kotona köllöttelevää Jujua.

 
Joo-o. Onhan se vähän äijämäinen retale...

Mitään raskauttavia todisteita Jujua vastaan ei ole, mutta en voi myöskään sulkea pois maskuliinisuuden mahdollisuutta. Kuten olen aiemmin kertonut, Jujulla on ollut koko kesän melko poikamainen meno: se kehitteli seisomapisutyylin, on rökittänyt Nuppua (vaikken ole mitään suoranaisia akteja nähnytkään), vaatinut jatkuvasti puuhailua, hoikistunut ja vähän nirsoillutkin.


No niin, lauma on taas koossa. Jos Jujuun on iskenyt vauvakuume,
asiasta täytyy keskustella ja jäppikselle on pakko kehittää hurjasti
muuta tekemistä, jotta mokomat kollihuurut haihtuisivat avaruuteen!
 

Nuppu sai nyt kahden viikon antibioottikuurin, ja sen täytyy pitää tötteröä parin päivän ajan. Sain myös ohjeeksi parturoida hieman hännänaluskarvoja ja käydä Nupun kanssa lämpimillä peppupesuilla, koska tulehdukseen kuuluu valuva erite, joka kuivuu helposti karvoihin ja vaikeuttaa pisulla käymistä. Tästä syystä Nuppu oli siis puuteroinut nenäänsä tavallista useammin.

 
Miten tuttu ja turvallinen näky. Huoh.

Jos kaikki sujuu hyvin ja tulehdus alkaa rauhoittua, seuraava kontrolli on kahden viikon päästä. Nuppu ei ole itse tilanteesta moksiskaan, eikä tötterökään juuri harmita. Mitään välitöntä vaaraa ei neitosella ole, ja on todennäköistä, että antibiootti parantaa ikävän vaivan. Pitäkää kuitenkin peukkuja, että pikkuinen kovan onnen tyttömme päihittäisi taas uuden vastoinkäymisen. Täällä sairastuvalla ei ole heitetty rukkasia tiskiin, vaan jatkamme kohti uusia, mukavampia aiheita. Niitä onkin luvassa jo lähiaikoina, sillä kun huonot uutiset on kerrottu, on aika siirtyä hyvien pariin. Onneksi niitä on paljon enemmän!
Seuraavaksi on luvassa esimerkiksi hyväntuulisia tötteröttömiä alpakoita!
 

38 kommenttia:

  1. Olipa hyvä juttu, että menitte lääkärille. Vaikka reissu ei osaltasi ihan putkeen mennyt, saa Nuppu pian hoitoa ja varmaan paraneekin ihan pian lääkkeellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatti kyllä taas olla neuroottinen emo ja kärrätä pikkuinen tutkittavaksi. Toivotaan, että paraneminen lähtee hyvin käyntiin. Voi mun pientä Nuppusta. <3

      Poista
  2. Voihan tötterö! Saako teidän Max-kaffilasta (vai oliko se joku muu kahvila) patonkeja ja tötteröitä? Meiltä saa, jos ostan patonkia kaupasta ja jäätelöä sattuu löytymään pakasteesta :D -emäntä

    Miksi meitä poikia syytetään muuten aina kaikesta? - Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maxin kuppilasta saa patonkeja ja erinomaista kiwi-juustokakkua, mutta tötteröitä en ole siellä tainnut nähdä. =) Ja onhan tuo poikien syyttely vähän kurjaa, varsinkin kun en ole ikinä nähnyt mitään raskauttavaa tapahtuvan.

      Poista
  3. Harmin paikka, mutta onneksi kävitte lääkärissä ja saitte kuurin nopsaan niin Nuppu pääsee nopeammin tervehtymään. Paljon paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivotaan, että tästäkin vaivasta selvitään. Nuppu on maailman kultaisin pikkupotilas. <3

      Poista
  4. Voi pikkuinen! Ninni täällä hurisee ja röhkii ja nuolee naamaani ja on pudottannut puhelimen kädestäni jo monta kertaa. Yrittää varmaan lähettää kaiken hellyytensä teille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan hellät terkut Ninniltä! Kiitos! <3 Nuo jos mitkä auttavat paranemisessa. Pusuja myös Ninnille takaisin! :)

      Poista
  5. Voi Juju, sydämeni särkyi jos oot mennyt Nuppua hellästi lähestymään... -Mimmi

    Kylläpä Nuppua nyt koetellaan, kaikennäköisiä juttuja sitä tuleekin vastaan. :( Hyvä, että päätitte lähteä klinikkavierailulle, ootte varmasti kohta jo Vip-asiakkaita! ;) Surkeita sairastumisia, mutta onneksi tulehdus on varmaankin helposti hoidettavissa niillä antibiooteilla..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juju kieltää kaikki syytökset, ja mä uskon sitä, koska se on maailman suloisin pieni poika sinisine silmineen. =) (Ja toivon todellakin, että Juippihuippi on luottamuksen väärti. Me palataan asiaan, jos selviää jotain lisää.) Mun mielestä jokin kanta-asiakasbonus olisi meille oikein passeli. Eihän tässä uskalla hetkeäkään hengähtää, kun aina voi tulla jokin uusi vitsaus.

      Poista
  6. Se on parasta mennä käymään aina kun siltä tuntuu, kyllä se niin on! Onneksi ei töttörö menoa haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Onneksi olen aika herkkä kilauttamaan kaverille eli eläinlääkärille. Tässä aletaan olla jo aika bestiksiä, kun rampataan koko ajan kylässä. Töttä on Nupulle rakas vihollinen, jonka kanssa voi elää melko mutkattomasti.

      Poista
  7. Voi Nuppua :( Mutta onneksi saitta nopeasti lääkkeet ja tötteröelämääkään ei ole kovin kauan.
    Tsempit henkilökunnalle ja tassutukset Nupulle (ja vähän moitteita Jujulle) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Onneksi tötterökuuri ei ole kahta kuukautta tai edes kahta viikkoa vaan kaksi päivää. Jos kaikki menee niin kuin pitääkin. Juidelle on tulossa ihan uudet tuulet aktivointiin. Kerron niistä myöhemmin lisää!

      Poista
  8. Voi Nuppua <3 Paranemisia Nupulle ja hyvä juttu tosiaan, että menitte pikaisesti tapaamaan lääkäriä.

    Kissojen eritteillä on kyllä kumma taipumus päätyä kaikille matoille. Ehkä kissan logiikka menee siten, että maton voi sentään ottaa pois, mutta lattiaa ei? Tai sitten matto on vaan eniten hiekkaa muistuttava alue lattiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paranemisterkut on välitetty hyvänyönsuukkojen kera Nupulle. :) Reipas neito sinne jäi pöppä päässä nukkumaan.

      Kissojen logiikkaa ei aina ihan osaa jäljittää, mutta niiden kakkapökäleiden ajatukset ovat simppelimpiä: tarraa karvaan ja irrota ote, kun olet paikassa, jota voit kuorruttaa parhaiten. Grr.

      Poista
  9. Tosi hyvä että olit tarkkana ja suuntasit lääkärille nopeasti! Hitsi miten älyttömän huono tuuri, onneksi Nupulla on sentään kauniin tyttömäinen tassutötterö. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän nyt kyllä eläinlääkäriherkkyyttäni ja tietynlaista katastrofiajattelua. =) Nuppu on kyllä niin kaunis tötterössään, mutta toivottavasti siitä päästään silti pian eroon ja tulehdus asettuu antibiootilla.

      Poista
  10. Voisiko se tulehdus olla peruja siitä hiekkalaatikkoasiointiliitännäisestä asiasta? Tyttökissat kun saa aika helposti pissatulehduksia, jos on vatsavaivoja, niin voisi kai emätinkin tulehtua?

    Mutta kyllä se niin on, että jos joku tuntuu olevan kissassa vialla, luultavasti joku on vialla! Onneksi menit nopeasti lääkärille ja vaiva on hoidossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti on mahdollista myös se, että masuvaivoista on saattanut siirtyä bakteereita ei-toivottuihin tiehyeihin. Pisua tutkitaan vielä viljelyllä tarkemmin. Kohtu oli onneksi ollut kunnossa, mutta olisihan tuo tulehdus varmasti helposti sinnekin levinnyt. Onni siis, että olin skarppina.
      Mä en tosiaan ole nähnyt, että Juju harrastaisi Nupun kanssa mitään perusmätkimistä kummempaa, mutta enpä mä niitä koko ajan ole kyttäämässä. Nyt on Jujulla alkanut uudet aktivointikuviot, joten jos sillä on patoutunutta energiaa, niin tästä lähtien sille keksitään parhaat mahdolliset purkureitit. :)

      Poista
    2. Minä en jotenkin ihan jaksa usko, että Juju olisi syyllinen. Jos ja kun se on varsin nuorena kastroitu, ja Nuppukin on operoitu, niin kuulostaa oudolta että se nyt yhtäkkiä astuskelemaan rupeaisi. Ainakaan niin, että sinä et koskaan huomaisi sitä!

      Toinen ehdotus, joka tuli mieleen, on että voisikohan asiaan liittyä hiiva? Nuppuhan saa kortisonia, joka altistaa hiivatulehduksille aikalailla.

      Niin tai näin, toivottavasti ongelma hoituu eikä syyllinen ole Juju!

      Poista
    3. Toivottavasti ei ole pikku-Juitsi syypää, koska muutenhan tuo voisi toistua. En ole suoraan sanottuna osannut Jujun ja Nupun painimisia katsoa tällaisesta vinkkelistä, kun olen naiivisti ajatellut, ettei nuorena leikatuille kissoille tällaisia touhuja edes tulisi mieleen. Nyt täytyy seurata tilannetta tarkemmin, koska kyllä netistä löytyy juttua, että tuollainen touhuilu on mahdollista leikatuillekin kissoille.
      Jään odottelemaan, mitä sieltä pisuviljelmästä löytyy. Hyvä pointti tuo kortisonikin - sehän on nyt ainoa uusi juttu, mitä Nupun elimistöön on tullut. Kuuri loppui viikko sitten, mutta onhan siinä ollut kuukausi aikaa kehittää ongelmia... Täytyy kysyä tästä, kun lääkäri soittaa.

      Poista
  11. Pikaista paranemista Nuppuselle ! Voi sitä Jujua jos on yrittänyt pikkasen jujuttaa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tyytyväinen potilas sinne kotiin jäi toisen potilaan kanssa: mies on siellä flunssaisena raatona. Sairastaminen on aina mälsää, mutta kun potilaita on kaksi, niin he toivottavasti parantelevat toinen toistaan. Toivon, ettei Juju jujuttele enää ikinä tuolla lailla, jos siitä on kyse. 8-I

      Poista
  12. Voi harmi! :( kovasti parantavia kehräyksiä Nupulle meidän kissoilta! En malta odottaa messu-postausta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos parannuskehräyksistä! :) Toivotaan, että Nuppu tokenee pian. Yritän kirjoitella blogiin taas pian.

      Poista
  13. Onko Jujua leikattu? Joskus kastrointi voi mennä pieleen silloin täytyy kastroida uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Juju on leikattu jo viiden kuukauden iässä ennen kuin ehti edes ilmestyä mitään kollien kujeita. Siksi ihmettelen, että mistä tämmöinen jälkiherännäisyys tulee. Juju on nyt kolmevuotias. Mahtaakohan ikään kuulua jokin jälkimurrosikä?! :-o

      Poista
    2. Kannattaa ehkä kysyä eläinlääkäriltä seuraavan kerran, kuulemma toisen kiveksen epäonnistunut kastrointi on yleistä.

      Poista
    3. Täytyy varmistaa tuokin asia. Outoa, jos tuollainen alkaa vaivata niin pitkän ajan jälkeen, mutta eipä näistä aina tiedä.

      Poista
  14. Voi tötterö :( Ruffen mielest Nuppu on kyllä erityisen kaunis vaikka töttä onkin päässä! Toivottavasti lääkkeet purevat nopeasti eikä Nupun tee mieli enää lipaista. Mikähän sille Jujulle on tullut jos tämä on hänen syynsä :---(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuppua lohduttaa, että Ruffe tykkää joka tapauksessa! <3 Täytyy kirjoitella tarkemmin Nupun kuulumisia. Se on ollut aivan ihana potilas. <3 Maailman hellyttävin pikku mussukka. Ja niin on kyllä Jujukin. Ja eihän kolli tuollaisia asioita ilkeyttään tee, vaan kyseessä on luonnollinen juttu - joskin tietty epätoivottu tässä tilanteessa.

      Poista
  15. Vastaukset
    1. Kiitos! Paranemisterkut on välitetty pehmopotilaalle.

      Poista
  16. Voi ei, ei! :( Hyrr tötterö! Onneksi Nuppu on jo tötterön käytön ammattilainen. Tosin mä kyllä ymmärrän, että Nuppu tulee toimeen noinkin hienon tötsän kanssa. Pikaista paranemista Nupulle! Kurja juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tötterö kehystää ihanasti Nupun somaa nassua, mutta kyllä me silti mieluummin oltaisiin ilman. Onneksi tilanne on rauhoittunut jo hurjasti, ja Nuppu on saanut hengailla illan ilman tötteröä. Ja hyvin on mennyt! <3 Toivotaan, että toipuminen jatkuu samaan malliin.

      Poista
  17. Voi ei - tötterö...! Mutta onneksi antibiootit parantaa melkein kaiken. Eläköön lääketiede!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, voi ei! Mutta antibiootit ovat onneksi alkaneet jo parantaa meidän murusta. :)

      Poista