lauantai 10. lokakuuta 2015

Pissipoika liikennekaaoksessa

Unelmieni syysilta sujuisi niin, että siemailisin nojatuolissa kuumaa kaakaota ja lukisin mukaansatempaavaa romaania. Sylissäni uinuisi kerällä kissaneiti Embo tuliterine tassuineen, ja nojatuolin selkänojalla makoilisi pehmopantteri Juide, joka halaisi minua lempeästi aina silloin tällöin. Kurkistaisimme yhdessä ikkunasta ulos ja ihailisimme levollisin mielin taivaankannella ilakoivia revontulia. Kissat kehräisivät tyytyväisyydestä, ja niin kehräisin minäkin.



”Ainahan sitä saa haaveilla, mama!”

Totuus on kuitenkin tarua rasittavampaa. Olen ollut viime aikoina huolestunut kesto-ongelmaisen Nupun lisäksi myös Jujusta, joka on kesän aikana ottanut tavakseen aina silloin tällöin suhauttaa isojen poikien seisomapisut, eli kevään kyseenalainen toilettikokeilu ei valitettavasti jäänyt ainoaksi. Multineuroottisena emona soitin jo kesällä lääkäriin, mutta sieltä liennyteltiin huoltani ja kehotettiin seuraamaan tilannetta. Kun luin viikko sitten Pikkupetojen blogista jutun pH:n mittaamisesta ja samaan syssyyn Juju lirautti taas osan pisuista yli laidan, päätin tarttua härkää sarvista. Varasin pissipojalle ajan vuosittaiseen terveystarkastukseen ja pyysin, että sen yhteydessä herralle tehtäisiin hammashuolto ja pispis-testi.

 
”Ei muuten tule kauppoja saati sitten pis-pissejä!”

Kaiken piti sujua kuin unelma, sillä lähdin töistä tiistaina hyvissä ajoin Juitsipuppelia hakemaan. Kuljetusboksi oli otettu esille jo edellisenä iltana, ja ihana pikku poitsu pujahti sen sisälle täysin omatoimisesti. Tilasin Kutsuplus-kyydin niin, että aika varmasti riittäisi, ja kiittelin omaa ennakointikykyäni, sillä bussi saapui viitisen minuuttia myöhässä.
Köröttely alkoi heti harmittaa Jujua, ja se testaili Kutsuplussan akustiikkaa palleasta saakka lähtevillä mourautuksillaan. Kuski sattui onneksi pitämään kissoista, ja saimme aikaan pitkät ja polveilevat kissakeskustelut. Niille riittikin aikaa, sillä Helsinki oli totaalisen tukossa. Jokaisen risteyksen jälkeen toivoimme, että liikenne alkaisi taas sujua, mutta autojonot vain venyivät silmän kantamattomiin. Jujua itketti entistä enemmän, kun jouduin soittamaan eläinlääkärille ja tunnustamaan, että myöhästyisimme.

 
Nuppu ei halua kuulla tarinan loppua, sillä sitä alkoi hävettää.

Klinikalla oltiin ihanan ymmärtäväisiä, emmekä saaneet sapiskaa, vaikka juoksutin nyyhkyttävän Juju-paran varttitunnin myöhässä tutkimuspöydälle. Puuskutin hengästyneenä huoleni samalla, kun Juju tutkittiin. Sitten sen pieneen luirupeppuun tuikattiin rauhoittavaa ainetta, ja minulle ilmoitettiin, että voisin tulla noutamaan karvapoitsuni ennen seitsemää. Ajattelin, ettei olisi järkevää lähteä kovin kauas tunnin takia, joten menisin läheiseen K-kauppaan ostamaan jotakin pientä välipalaa, sillä en ollut syönyt mitään sitten työlounaan.

 
Olin toki latkinut aamulla Jujun keittämät puurot,
mutta tällainen iso emo tarvitsisi ruokaa myös kello 12:n jälkeen.

Ensimmäisten kymmenen metrin jälkeen tajusin käveleväni väärään suuntaan, joten tein täyskäännöksen. Marketin lämpimään tuulikaappiin päästyäni soitin miehelleni, joka alkoi ihmetellä, norkoilisinko tosiaan kaksi tuntia pikkuriikkisessä ruokakaupassa. Silloin tajusin, ettei kello suinkaan ollut kuusi vaan viisi. Koska ruuhkia ei enää näkynyt ja haaveilin oikeasta ruoasta ja lämpimämmistä vaatteista, päätin siirtyä pikaisesti bussipysäkille. Matka alkoikin sujuvasti, kunnes jossain vaiheessa painajaiseni alkoi uudestaan ja bussi juuttui infernaalisiin peltiromujonoihin. Silmät kaukaisuuteen toljottaen selvisin tuskastuttavasta matkasta, ja iloni oli suuri, kun pääsin vihdoin kotiin valmiin hiukopalan ääreen.

 
Kysyin, oliko Nupulla jo kova ikävä Juitsia. Se ei kuitenkaan muistanut,
kuka se semmoinen Puitsi on, koska sillä oli ollut niin kivaa iskän ainoana misuna.

Kun sain ruokani popsittua, vitsailimme miehen kanssa, että ei sitten muuta kuin takaisin bussiin. Mutta kun vilkaisin kelloon, tajusin, että toden totta minun oli lähdettävä kiireesti bussille, jos oikeasti halusin ehtiä hakemaan Jujun ennen klinikan sulkeutumista! Kauhukseni bussit oli peruttu ruuhkien takia, joten meidän oli pakko tilata taas Kutsuplus. Mutta sekään ei liikkunut netin karttakuvan mukaan mihinkään, ja pakokauhuissani keksin vain yhden tavan ehtiä Jujun luo ajoissa: vanha kunnon polkupyörä! 
Olin jo laittanut sykkelini talviteloille, mutta se pääsikin vielä kanssani vimmaiselle sitkutusretkelle. Posket pakkasessa punoittaen kaahasin kaikki seitsemänsataa ylämäkeä, ja perille päästyäni ihmettelin supervauhtiani, sillä aikaa oli kulunut vain 12 minuuttia. Juju oli ollut niin lähellä mutta niin kaukana! Ehdin siis hyvissä ajoin poitsua hakemaan, ja jälleennäkeminen olikin hellyttävä. Kun Juju huomasi minut, se alkoi naukua ja maukua ihan hurjasti.

 
Ei hätää, muru! Mama ei ikinä hylkää omaa mussukkaa vaan ajaa vaikka maailman ääriin
tuulessa, pakkasessa, pimeässä - ja vieläpä ilman kypärää ja asianmukaista lamppua...

Parasta oli, ettei Jujusta paljastunut mitään vikaa. Se oli ultrattu, eikä pisunäytteessä ollut uiskennellut hileitä, kiteitä, kaloja tai kiviä. Ph-arvo oli tosin hieman koholla, joten jatkamme raakaruokalinjalla, ja kattien märkäruokaan on lisätty vielä vettä, jotta pisut varmasti laimenisivat. Jujun hampaista oli myös poistettu aiemmin kertyneet hammaskivet, ja legot oli kiillotettu ihanan hohtaviksi.

 
Nyt olisi paikallaan leveämpikin hymy. Sellainen, joka heijastaisi syysauringon viimeisiä säteitä!

Jouduin odottelemaan klinikalla jonkin aikaa ennen kuin mieheni pölähti paikalle ja saatoin antaa hänelle avaimeni kotimatkapyöräilyä varten. Itse puolestani körötin Jujun kanssa Kutsuplussalla kotiin - väsyneenä mutta huojentuneena.

 
Jujukin oli  sen verran sippi, ettei hiirileikki innostanut.

Helpotus ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä vielä saman illan aikana huomasimme Nupun vanhan vaivan palanneen. Tällä kertaa kutina oli kuitenkin vaihtanut taas tassua, ja punoitus oli siirtynyt vasemman tassun isovarpaan viereen. Kuolemanväsyneenä pujotin tötsän taas Nuppu-paran päähän, mutta sen sijaan että Nuppu olisi pillahtanut itkunaukuun se heittäytyikin huristen selälleen ja kerjäsi masupusuja. Niitä se saikin suuren läjän ihan vain säälistä ja tsempistä. Päätin myös vakaasti, että kilauttaisin seuraavana päivänä jälleen kerran lääkärille ja keskustelisin hänen kanssaan ahkeran asiakkaan bonuspistejärjestelmästä kortisonin aloittamisesta.

 
Nykyisin Nuppu jo tietää, minne kannattaa mennä, jos ei halua päähänsä törtsipörtsiä...

Seuraavana päivänä pääsinkin jo töiden jälkeen hakemaan lähiapteekistamme Nupun lääkkeitä, mutta keskiviikkokaan ei ollut minun onnenpäiväni. Jonotin väsyneenä ja nälkäisenä yli vartin omaa vuoroani, ja kun se vihdoin koitti, ei nimelläni ollutkaan reseptiä. Onneksi nokkela apteekkari tajusi, että olin saattanut sekoittaa apteekit. Hän soitti ystävällisesti asuinalueemme toiseen apteekkiin, ja sieltähän resepti sitten löytyi. Vain puolisen tuntia myöhemmin Nuppu sai ensimmäisen kortisoninpuolikkaansa filesuikaleeseen käärittynä.

 
”Ai mikä puolikas? Tablettiko? Nyt huijaat.
En kyllä maistanut muuta kuin verta ja suolenpätkiä!”

Nuppu on joutunut pitämään siis tötteröä kaikkina arkipäivinä, mutta iltaisin se on saanut elää villinä ja vapaana. Virtaa kateissa onkin riittänyt, ja väsyneenä emona toivoisin itselleni edes murto-osan niiden energiasta. Sillä sitkuttaisi kissaklinikalle varmaan minuutissa, tosin toivon, ettei meidän tarvitsisi enää vierailla kyseisessä vakkarikohteessa, vaan saisimme tehdä paluun hupsuun elämänmenoon. Siihen ihan tavalliseen arkeen, josta voimme vain unelmoida...

Tuplamobileleikki ilman tötteröä. Se on nyt meidän suurin toiveemme.

26 kommenttia:

  1. Hyvä ettei Jujun pississä ollut erikoisia löydöksiä! Jatkukoon tilanne sellaisena, jospas se vesi ruuan mukana auttaisi! Haittaa siitä ei varmasti ole kuitenkaan. Pissivaivatkin on kyllä sellaisia, joiden takia valvotaan öitä ja hermoillaan suurissa määrin... Ja toivottavasti kortisoni auttaa Nupulla! Noin kauniiden tassujen pitää ehdottomasti olla kunnossa, ja sitä paitsi te olette totisesti jo tassuvaivoista osanne saaneet!

    Tunnen myös suurta sympatiaa ihmistä kohtaa, joka menee ensin väärään suuntaan ja sitten joutuu palaamaan. Mulle kävi niin viimeksi tänä aamuna pyörälenkillä ihan tutussa paikassa. Olen vähän suunta- ja risteysrajoitteinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! :) Oli helpotus, että Juju oli kuitenkin kunnossa. Veikkaan, että se saattaa herkkänä kissana reagoida tuohon Nupun tötteröön. Kun luin meidän blogia taaksepäin (tämä on samalla mun kissapäiväkirja), niin oireilu ajoittuu juurikin tälle tötteröajalle. Sitä on jatkunut jo viisi kuukautta, joten ei ehkä ole ihme, että alan olla jo kuolemanväsynyt ja karmivan lannistunut tähän kaikkeen. Toivotaan, että kortisoni auttaisi ja voisimme alkaa vähitellen palata normielämään. Harrastuksetkin ovat jääneet pois, kun kiidän vain kotiin Nuppua vahtimaan.

      Hih, lohdullista, että muillekin sattuu ja tapahtuu. :-D Mä yleensä menen melko intuitiivisesti oikeaan suuntaan, mutta olen niin yltiötarkka aikataulujen suhteen, että menin myöhästymisestä ihan sekaisin. Onneksi en sentään eksynyt!

      Poista
    2. Voi hyvin olla, että Jujua stressaa Nupun tötterö. Kissat voi olla aika tarkkoja asioista. Ja onhan se varmaan kissanäkökulmasta varmaan aika hurjaa, kun toisella on tötterö päässä, vaikka itse tötterön käyttäjä olisikin ihan sinut asian kanssa.

      Yltiötarkkuus aikatauluissa on hyvä, vaikka sitten olisikin kauheasti etuajassa joka paikassa.

      PS. Pusuja Jujulle, jos se suostuu! Komea ja kauniskasvoinen kissa ♥

      Poista
    3. Näin mä vähän veikkaan, että tötteröllä voi olla osuutta asioihin. Miten voikin jokin yksi tyhmä törttä terrorisoida ihmisten ja kissojen elämää tällä lailla?! No, mun viimeinen toivo on nyt tuo kortisoni. Sen jälkeen en enää yksinkertaisesti tiedä, mitä pitäisi tehdä. Ehkä etsiä kissoille parempi koti, sillä mä alan jo pelätä, että teen itse jotain pahasti pieleen, kun en saa kissoja pysymään oireettomina. :-(

      Juju kyllä suostui ottamaan pusut vastaan ihan ilman pudisteluja ja on mielissään kehuista. Se on kyllä niin komea ja herrasmiesmäinen poika, että hurmaa yleensä kaikki. ♥

      Poista
    4. Onneksi eläinlääkäreillä on usein vielä montakin erilaista vaihtoehtoa kokeiltavaksi silloin, kun kissapalvelijalla jo loppuu usko, tieto ja mielikuvitus keksiä syitä ja parannuskeinoja ;)

      Itseäsi älä syytä hyvä ihminen! Hyvä koti teillä on, mutta jos kissoilla on vaivoja, niillä on vaivoja, asuivat sitten ihan missä tahansa (ja hei, muualla voitaisiin hoitaa paljon huonommin!). Tosin varmaankin kaikki, joiden (hyvinhoidetulla) lemmikillä on pitkittyneitä vaivoja, käyvät jossain vaiheessa tuota mitä-minä-teen-väärin-angstia. Yritä ajatella niin, että huoli kertoo, että yrität parhaasi kaverin hyväksi ja yrität keksiä miten sen voisi parantaa! Sen enempää ei voi keneltäkään vaatia.

      *Halaus*

      Poista
    5. Kiitos ihanista sanoista, joita täällä kyyneliä räpytellen luin! ♥ On ihan älyttömän tuskastuttavaa, kun ei saa kiinni, missä vika voi olla ja alkaa tosiaan soimata itseään. Nämä kaksi kissaa ovat maailman suloisimmat ja rakkaimmat otukset, ja tekisin tosiaan mitä vain, mikä auttaisi. Kunhan joku vain kertoisi, mitä ihmettä se ”mitä vain” on! Jossain sentään olen pakosti onnistunut, kun molemmat punkevat nytkin kainaloon köllöttelemään. ♥

      Poista
  2. No huh! Onneksi sinun ei tarvinnut Juju palata pyörällä kotiin.. minkälaisen konsertin olisit mahtanut pitää silloin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sellaisen mooOOOOOOOuuuuUUUrun, joka lähtee takajalkojen pikkuvarpaista asti! T. Juju

      Poista
  3. Mä ihan uuvuin ja hikikin tuli ihan lukiessa - ei mennyt teidän reissu ihan putkeen, strömssööhin, tai kohdilleen mutta onneksi oli pissihommat apaut kohdillaan ! Vaan saisi olla se Nupun sievä tassukin ihan kunnossa. Sille paljon paranemissäteistä meiltä, siis.

    Saattaa olla että täällä on kanssa joku, jolla reitti saattaa joskkus viedlä vähän huti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehti tulla mullekin hiki, tuska, ahdistus ja pakokauhu monta kertaa illan aikana, enkä ole vieläkään toipunut. :) Strömssööt oli taas kyllä niin kaukana, että huh vaan! Ei ole tämä kissanpito noin yleisestikään mennyt ihan putkeen, mutta jospa jossain vaiheessa saataisiin tilanne haltuun. Parhaamme yritetään!

      Nuppu kiittää paranemissäteistä ja levittelee tuolla varpaita, jotta ne kaikki imeytyisivät hyvin anturoihin. :) Ja voihan hudit sentään...

      Poista
  4. Olisi ne tassuvaivat jo olleet teille ihan tarpeeksi ilman näitä häslinkejä :(
    Kissat ovat niin herkkiä vaistoamaan ihmisen mielenliikkeet, että Juju voi hyvinkin reagoida sinun huoleesi. Niin ja ymmärtää varmaan myös, että Nupulla ei ole kaikki ihan kunnossa.
    Tsemppiä ja jaksamista teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih ja eih, jos Juju reagoi muhun. Vaikka välillä käyn ihan aallonpohjalla, niin yleisesti olen kyllä pysytellyt aika neutraaleissa stressiluvuissa. Asiaa ei tietty helpota työpaikan YT:t jne., mutta melkoisen rauhallista täällä kotona silti on. Haaveilen ja kuvittelen, että kun saataisiin tuo Nupun töttä pois, niin Jujunkin olo tasapainottuisi. Tsemppiä ja jaksamista kyllä nyt tarvitaan. Enkä sanoisi ei parin viikon hermolomalle Bora Boran tropiikissa... :-D

      Poista
  5. Huh huh huh huh, on ollut menoa taas, ei hyvät päivät. Onneksi edes toinen kissa näyttää selvinneen täysin terveen puolelle. Paranemista toisellekin! *pusuja*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jaa, terveen ja terveen. Vähän taidetaan jo kaikki olla viri viri tööt tööt ja nau mau. 8-) Mutta ehkä täältä vielä kammetaan terveempinä kuin koskaan. Siihen on pakko uskoa. Pusut välitetty! :)

      Poista
  6. Aikamoista säpinää teillä ollut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä! 8-) Vähempikin säpinä riittäisi, jos multa kysytään.

      Poista
  7. Onpas ollut hurjaa seikkailua ja huolta tuo ilta ! Onneksi ei mitään huolestuttavaa löytynyt, arki voi jatkua taas hieman
    seesteisemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli yksi rasittavimmista seikkailuista ikinä! :-/ Tai no, jälkikäteen vähän huvittikin. Onneksi Juju sentään sai terveen paperit. Ehkä tämä tästä joskus seesteytyy vielä lisää! :)

      Poista
  8. Voi kurjuus, miten paljon onkelmia ja kiirettä teillä on ollut! Toivotaan ettei kummallekkaan kisulle tule mitään lääkärireissuja pitkään aikaan! Terkkuja kisuille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä ollut pelkkää ongelmaa ongelman perään, mutta ei kai tässä voi vielä ihan kirvestä kaivoonkaan heittää. Pidetään peukkuja, että saataisiin taas arki rullailemaan mukavammin. Terkut välitetty kateille, jotka nukkuvat tässä enkelimäisesti mun vieressä. ♥

      Poista
  9. Onhan teillä ollut tapahtumatäyteinen viikko! Sairastumiset ei oo ikinä kivoja, mutta onneksi Juju on kokemuksesta huolimatta nyt iskukunnossa! ;)
    Nupulle taasen tsemppihaleja, toivomme koko porukka, että kortisoni auttaa tassuloiseen parantavasti.. (Me painittiin keväällä pitkään Mimmin silmäongelmien kanssa, mutta siitäkin ollaan nyt toivon mukaan ja nähtävästi selvitty.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! ♥ Oli kyllä melkoinen viikko - toivottavasti tämä alkava viikko on hieman rauhallisempi. Onneksi te pääsitte sitkeästä ongelmasta eroon. Kunpa mekin löydettäisiin tähän ratkaisu, niin voitaisiin taas elää ihan normaalisti ja ilman tylsää satelliittia.

      Poista
  10. Ohhoh, onpa teillä ollut kehno tuuri! Hyvä kuitenkin että mitään kiteitä tai muita inhottavuuksia löytynyt ja toivotaan että kortisoni tekee tehtävänsä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joinain päivinä vain mikään ei suju suunnitelmien mukaan. =) Mutta se on tosiaan onni, että pieni Juide sai terveen paperit. Nyt toivotaan samanmoisia blanketteja myös Nupulle.

      Poista
  11. Siellä on ollut menoa ja meininkiä! Onneksi kaikki kuitenkin sujui loppu peleissä hyvin eikä Jujulla ollut kiteitä eikä sen semmoisia kamaluuksia <3 Ihanaa on myös se että Nuppu sai lääkettä, jospa tassu alkaisi pikku hiljaa parantumaan tuon ihme lääkkeen ansiosta! Paljon tsemppejä ja toivotaan että Juippa lopettaisi seisomapisseilyt <3 Ruffelta nupulle paljon pusuja puspus!

    Ps. Illalla ruuan jälkeen Ruffelta tuli täysin kiinteät kuivat pienet papanat!!!!! Eikä olla edes annettu sitä canikuria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuppu ottaa pusituksia vastan huulet onnesta tötteröllä. :-D Muuta tötteröä ei nyt olekaan, mutta en mä uskalla ihan vielä jättää sitä vartioimatta. Toivotaan tosiaan, että kortisonit purevat.

      Ja ihanaa, papanoita!! :))) Tuohan on tosi hyvä merkki, että sellaisia tulee ilman canikuriakin!

      Poista