maanantai 19. tammikuuta 2015

Korkeakoulun kasvatit

Sain elokuussa syntymäpäivälahjaksi tiiliskiven nimeltä Kissanhoidon käsikirja. Se on jyhkeä opas, jonka ansiosta minusta on tullut aiempaa valveutuneempi kissaemo. Olen oppinut paljon tiukkaa faktaa mutta alkanut toisaalta pohtia, ovatko meidän asunnossamme söpöstelevät karvaviritykset lainkaan kissoja. Tai jos ovat, niin niiltä on tainnut jäädä väliin pari pakollista kurssia KK:ssa eli Kissojen korkeakoulussa. Se on tunnetusti paikka, jossa pörröisistä pumpulitupoista vanutetaan ihka oikeita kissanpentuja. Kursseja, aktiviteetteja ja järjestötoimintaa on paljon, mutta tiiviin rutistuksen päätteeksi pallerot saavat kunniakirjan ja ovat valmiita muuttamaan omaan kotiin palvonnan ja pusuttelun kohteiksi.

Tässä möhkäleessä on tuhdisti asiaa aidoista kissoista. Siinä ei puhuta lainkaan KK:sta,
mutta onneksi emo on ottanut muuten vain selvää kyseisestä oppilaitoksesta.

Kissanpentujen elämä KK:ssa ei todellakaan ole pelkkää nukkumista ja hiirileikkejä, vaan
niiltä odotetaan sivistystä, sosiaalisia taitoja, metsästyshenkisyyttä ja yleistä mystisyyttä.

Juju on selvästi ollut skarppina joillakin KK:n oppitunneilla. Se tietää, että oikea kissa tervehtii tulijoita nenätervehdyksellä, ja gradunsa se on väsännyt lemmikkikissojen dominointikäyttäytymisestä. Maisterismiehenä se voi siis kutsua itseään oikeaksi alfaurooksi. Ainoa harmillinen seikka on, että sen kanssa yhteiseen kotiin valikoitui neitonen, joka keskittyi opiskelun sijaan kaikkeen muuhun touhuiluun. Se vaihteli toisten typyköiden kanssa tuoksukumeja, ja tenttiin lukemisen sijaan se käytti aikansa nätiltä näyttämiseen ja kuohkean häntänsä pöyhimiseen.


Miksi ihmeessä pitäisi perehtyä kvanttifysiikkaan, kun maailmassa on
pupuja, tipuja, rusetteja, etanoita ja kaikkea ihkupihkuihanaa?!

Lopputulos siis on, että asunnossamme majailee dominoiva alfapantteri ja valtasuhteista täysin tietämätön pehmonallukka. Minkälaisia tilanteita tällaisesta opinnollisesta epätasapainosta sitten aiheutuu? Sen voi itse kukin kuvitella, mutta tässä tulee muutamia esimerkkejä:

Kissanhoidon käsikirjassakin sanotaan, että vain ani harva kissa tykkää masurapsutuksesta.
Nuppu ei kuitenkaan kuunnellut, kun asiaa käsiteltiin KK:ssa. Niinpä se kehrää autuaana,
jos joku suinkin viitsii kutitella sitä vatsan seutuvilta. Mitä pidempään, sitä parempi.

Aiemmin Juju ei pystynyt katsomaan siskonsa epäkissamaista käytöstä,
mutta kun altistuu jollekin epäkohdalle kyllin kauan...
...opit saattavat unohtua ja huomaa itsekin käyttäytyvänsä hyvin epäkissamaisesti.
Kissan perustehtävä maailmassa on saalistaa rottia, mutta jos jakaa kodin sellaisen otuksen
kanssa, joka mieluummin muhjuttelee peiton alla, omatkin otteet pehmenevät silitykseksi.

Dominoinnista taas tulee hitusen hankalaa, jos väistyvä kissa ei ymmärrä väistyä,
vaikka saisi viiden pisteen vihjeen. Ja mitä tehdä, kun samainen tyllerö tunkee

aina ensimmäisenä ruokakupille?
Eikö Nuppu tiedä sitäkään, että lauman ulkopuolisille kissoille kuuluu sähistä?
Juju joutui taas selittelemään siskopuolen kummallista käytöstä, mutta koska tulija olikin
yllättävän säyseä tapaus, ei Jujukaan haaskannut aikaa turhaan ryttyilyyn.

Mitä enemmän luin kissojen tyypillisistä käyttäytymismalleista, sitä enemmän minusta alkoi tuntua, että asunnossamme majailee lisäksemme pehmotoffeepupuotus ja koalamussunallukka. On selvää, etteivät ne saaneet KK:stä stipendiä perinteisen kissuuden alalta, mutta yhden kissamaisuuden jopa Nuppu on kouluaikoinaan oppinut, ja se on tämä: ”Kissa huolehtii kehonsa liikkuvuudesta muun muassa toistamalla huolellisen venyttelysarjan aina herättyään.” Vai voiko joku muka väittää, ettei olisi nähnyt Nuppua koskaan tällaisessa asennossa?

”Yy, kaa, koo, ja venyyyyyy.....”

16 kommenttia:

  1. Oot sä Nuppu ollut ainakin liikunnantunnilla! Dominoitko sä Juju ihmisiäkin vai opetettiinko sua siitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuppu on ollut myös varvaskarvankasvatustunnilla! :-D
      Juju: ”Muistaakseni kissaemoja kuuluu dominoida sanomalla MOOOOOOOUUUUUUUH, kun haluaa esim. koulutusta tai muuten vain seuranpitoa.”

      Poista
  2. Nuppu ja Juju vois julkaista ihan oman version kissanhoidonkäsikirjasta. *Vaihtoehtoinen tutkinto ja käyttäytymismallit* :) Toi on niin mukavaa rapsuttajallekin että saa tuollaisia masuja kutitella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Markkinathan suorastaan kaipaavat kilpailevaa teosta ragdoll-nallukoiden vastaavista tavoista ja tottumuksista. Masurpasuttelusta taas saisi ihan oman terapiamuotonsa ihmisillekin. Masupusut ovat meillä myös suuressa suosiossa! <3

      Poista
  3. Mutta on se kiva ettei kissat ole aina niin kissamaisia, esim tuo massun rapsutus <3 Meillä Myrsky tykkää mahan rapsuttamisesta. Toisaalta, se tykkää mistä tahansa hellittelystä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläköön masurapsukissat! <3 Kissat ovat niin ihania hellittelyissään. Taas oli vaikea repiä itsensä kotoa töihin, kun Juju oli sängyllä ihanan lämpimänä keränä. Aina kun menin ohi, se alkoi kehrätä niin toiveikkaasti, etten voinut olla pysähtymättä paijailemaan...

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kun kävit lukemassa ja jätit vielä kommentinkin! :)

      Poista
  5. Hauska postaus! Pöpöltä on varmaan jäänyt väliin leipomisen perusoppimäärä, sillä poika vain syliin tullessaan kääntyy ja lösähtää osaamatta ollenkaan ensin varmistaa alustan sopivuutta ja pehmoisuutta tallomalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsisiköhän Pöpö vielä mukaan kansalaisopiston leivontakurssille? :-D Pieni söpö kokinhattu päähän, ja ei kun leipomaan! Ei nämä meidänkään otukset ole mitään masterchefejä, mutta joskus ne eivät voi muuta kuin leipoa vähän, kun rapsutus on niin ihanaa.

      Poista
  6. Hah, päivän naurut on täällä aina taattu! :D :D nyt alkoikin mietityttämäämn, onkohan meidän kisut käyneet KK:n...? Täytyykin hiukan tarkkailla niitä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, jos nauratti! :-D Olen ihan varma, että teidän kissat ovat aikamoisen pitkälle kouluttautuneita. Misulla on varmasti tekeillä jo väitöskirja rottalogian saloista.

      Poista
  7. Ihana postaus ja Nupun vika kuva hauskuttaa kun sillä on tommoset lyhyet töppöjalat <3 Meidänkään kisut ei kyllä tottele tuota faktaa, että kissat eivät tykkää masu rapsutuksista. Cocokin oikeen kellahtaa aina selälteen rapsujen toivossa ja kehrää niin lujaa, että naapuriinkin varmaan kuuluu. Coco on kyllä selkeästi ollut köksän kursseilla leipomassa, mutta Ruffe on ne tainnut koviksena lintsata, eihän miehet tee ruokaa saatika sitten leivo.. Voi Rufus kun olet niin vanhanaikainen :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Nupulla on tosiaan aika söpöt pikku mäyristöppöset! <3 Rufuksen perimaskuliinisuus selvästi vetoaa Nuppuun. Ei sillä, että Nuppukaan olisi kovin innokas leipuri (täytyyhän sen pitää linjoistaan huolta), mutta välillä se ei voi muuta kuin vaivata töpöjaloillaan, kun tuntuu niin iiiiihanalta. Juitsimuskin tarpoo aina välillä, mutta ei niin paljon, että kannattaisi vielä leipomoa pystyttää.

      Poista
  8. Tosi kiva postaus!
    Meilläkin tykätään maharapsuista. Erityisesti NeitiC. KissaKaramellikin tykkää tiettyyn rajaan asti, ja kun rajan yli astuu, kohtaa kiukkuisen kissan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Alkaa kyllä vaikuttaa siltä, että näitä "ani harvoja" kissoja on enemmältikin. Meillä ei ole raja tullut vastaan, vaan rapsutuksen lopettaminen saa ne katsomaan vetoavasti ja kierähtämään uuteen vielä masumpaan asentoon. :-D

      Poista