torstai 13. marraskuuta 2014

Rikotaan reviirejä!

Nupulla ja Jujulla on hyvin hanskassa reviirinsä rajat. Siksi ne käyskentelevät alueellaan itsevarmoina kuin Saban kuningatar ja karhuherra Paddington. Ekolokero, jota ne asuttavat, pitää sisällään monenlaista maaperää karvamatosta parkettiin, eikä maaston muotojakaan voi olla ihailematta: kissimirrit voivat kavuta Mount Sohvan päälle tai ottaa nokosia eksoottisten puiden latvustoissa.


Asuinjärjestelyihin kuuluu myös oikeus tutustua
paikalliseen nähtävyyteen: La Komeron tippukiviluoliin.

Tämä kivikaudella sileäksi hankautunut kivi on ehdottomasti Nupun reviiriiä.
Ei sillä, että muut sen päälle uskaltaisivatkaan nousta!

Jujun voi usein nähdä meditoivan tällä kallionkielekkeellä,
josta on vaakasuora pudotus Grand Kitchenin kanjoniin.

Nuppu halusi demonstroida, mitä tarkoittaa ”ekolokero”. Se mahtui sinne melkein kokonaan.

Juju on bongannut alueella nk. umppalumppakatteja, jotka on helppo alistaa.

Koska kaikki hyvä loppuu aikanaan, reviirikin päättyy tiettyihin koordinaatteihin. Kissimirrit ovat saaneet varsin kattavan tietopaketin myös elinaluetta rajaavista ”kipupisteistä”. Karvaturrit hyväksyvät, että aakean laakea Bedfordshiren tasanko, jolla ne tapaavat köllötellä päiväsaikaan, on öisin varattu toisen samalla alueella käyskentelevän lajikkeen nukkumakäyttöön. Muutamat muut rajoitteet ovat sen sijaan aiheuttaneet pienimuotoista porua alueen kaksijalkaisissa kantaeläimissä:


Iskältä pääsee aina älähdys, kun Juju lähestyy
leffatykiksi kutsuttua kivihiilikertymää.

Reservaatissa on yritetty keskustella siitä, mikä ero on tabletilla ja pefletillä.
Viidakon Ykä taas on saanut palautetta vihertassuisuudestaan.

Yleensä reviirikiistat on käyty jalojen kissaeläinten ja niiden alempirotuisten paijaajien kesken, mutta jostain syystä viime aikoina kahnausta on syntynyt enemmän räggäripiirin sisällä. Nuppu on päsmäröinyt ruoka-aikaan, sillä muona maistuisi aina paremmalta Jujun kupista. Niinpä Juju napostelee ateriansa toisinaan porstuan puolella. Sinnekin Nuppu-ahmatti välillä eksyy, mutta ilmalaiva kuljettaa sen pian takaisin oikeiden pöperöiden pariin.

Nuppu on aina reviirillä silloin, kun metsästäjät saapuvat saaliit olallaan.

Ruoka-aikojen ulkopuolella valtaa pitää selvästikin herra Lihaskimppu, joka on alkanut typistää neiti Sirotassun nukkuma-alaa tutulla valtaustekniikallaan. Se ei ole yritysmaailmasta tuttu ”hajota ja hallitse” vaan ”kapua ja köllähdä”:

Lähtötilanteessa Nuppu veti lonkkaa rakkaalla valtaistuimellaan. Sittemmin paikalle
kapusi suloinen mutta hieman tunkeileva Juitsu, joka köllähti Nupun kylkeen niin,
että typykkää alkoi ahdistaa ja se kiipesi banaanipuun latvaan hirsiä vetelemään.
Kas kummaa, kohta ylimmän tertun päällä
katon rajassa nökötti tuplamäärä kissoja!

Juippi ei malttanut antaa Nupun nukkua, vaan alkoi pestä
sen korvia ja tassuja. Vähemmästäkin uni pyrähtää simmusta.

Kun korvat, varpaat, movember-viikset ja pikkuiset nenät olivat puhtaat,
kuului vain sirkkojen siritystä. Sitten tuli kuuma. Kumpi luovuttaisi?

Puusta kajahteli inahduksia ja ilmassa pöllysi vanutuppoja, mutta
lopulta kaikki pikku apinat laskeutuivat aluskasvillisuuden sekaan.
Ja niin rauha laskeutui jälleen tämänkin reviirin ylle...

20 kommenttia:

  1. Onpa teillä kamut hieno universumi; kivihiiltä, viidakko ja vaikka mitä! Löytyykö teiltä myös meri?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merta ei löydy, mutta yhdessä reviirin kulmauksessa solisee lämmin vesiputous, jonka alla on hyvä tarvittaessa huljutella villapöksyjä... :-D

      Poista
    2. Vesiputous? Huljutella villapöksyjä? Vapaaehtoisestiko? Huiii

      Poista
    3. No, ei ehkä ihan vapaaehtoisesti. :) Mutta menneellä viikolla kävi niin, että Nupun silkkiseen ja pitkään peffavillaan oli tarttunut hiekkiksellä epätoivottu nokare. Yritin varovasti saada sen pois, mutta eikös se mokoma vain lätistynyt ja levinnyt. Silloin ei auttanut muu kuin napata neiti kainaloon kissanpentusampoon kera ja käydä putouksen kohinaa kuuntelemassa. Eipä Nuppu ollut visiitistä moksiskaan. Mutta koska tämä on vähän ällöhkö tarina, emme esitelleet putousta osana Nöppösten reviiriä. =)

      Poista
  2. Että pidänkin sun kirjotustyylistä! Rehellisesti sanottuna tämä on lukulistani (ja se jo yksistään on kilometrin mittainen) AINOA blogi joka saa minut hihittämään sekopäisenä. Ihana huumori ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta palautteesta! <3 Oih, tänä aamuna piristys tulikin tarpeeseen. Toivottavasti blogi lisää räggärikuumettasi! :-D Näiden kissojen erityispiirre on kyllä sellainen hellyttävä yleismaailmallinen höppänyys, jolle ei voi olla nauramatta. Iloisuusasteeni on kohonnut huimasti sen jälkeen, kun aloin jakaa reviiriä Nupun ja Jujun kanssa. Ja tämän blogin tarkoitus olisi tosiaan levittää sitä hyvää mieltä muihinkin, joten siksi palautteesi lämmitti mieltäni aivan hurjasti! :)

      Poista
  3. Kiitos päivän parhaista hekotuksista. Jos ei tämä tepsi karmeaan flunssaan, niin ei mikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä! :) Ihana kuulla, että saimme sut nauramaan! Toivottavasti se auttaa tosiaan flunssan nitistämisessä. Pikaista parantumista!

      Poista
  4. Ihana teksti jälleen, omaispa itsekkin yhtä hyvän kirjoitustaidon! Meilläkin yleensä leikitään vallankaappausta puun korkeimmasta pussista epäreiluun tapaan: Coco lötkähtää Ruffen päälle ja Ruffe joutuu lähteä pois ihan vain senkin takia, että saisi happea.. Voi meidän pikku Ruffea kun isommat sitä aina on kiusaamassa :--( Onneksi teillä on suloisemmat tavat, eihän se olisi yhtään kivaa jos pojat kiusaisivat tyttöjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi ihanasta palautteesta! <3 Nupulla ja Ruffella riittäisi treffeillä juteltavaa tuosta lötkähtelyjutustakin. Molemmat kun ovat niitä, jotka joutuvat väistämään voimakkaampaa. Yleensä Juju on tosiaan aika hellä ja tulee ihan nätisti Nupun viereen nukkumaan tai putsailemaan, mutta välillä siitä sitten puhkeaa nujakka. Olen silti nähnyt Nupunkin jahtaavan ja härnääävän Jujua, joten tasoissa taitavat olla.

      Poista
  5. Ihanan näköisiä yhdessä banaanipuun latvassa :) Teillä on kyllä niin jännä yhteisö ja seikkailumaastot, varmaan joskus ihminenkin voi siellä eksyä, löytää itsensä banaanipuun latvasta.
    Hauska juttu, hymyssä suin tässä viikonloppua kohti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että perjantaiaamusi alkoi hymyillen! :) Niin minullakin, kun on näin ihania kommentteja. Ei nämä meidän maastot ihan niille Neron upeille lenkkimaastoille vedä vertoja, mutta kun oikein tikistää, voi kokea viidakkoseikkailun ihan vain helsinkiläisessä kerrostalokaksiossa. :-D Kysäisenpä tänä iltana Nupulta ja Jujulta, ottaisivatko ne emonkin seuraavan kerran sinne banskutertun päälle paijailukaveriksi.

      Poista
  6. Heh! Tabletin ja pefletin erot onkin joskus vaikea havaita, ainakin kissansilmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole meillä mennyt asia vieläkään jakoon. Onneksi se edellä mainitsemani nokare ei sentään päätynyt pef... ei kun tabletille. :)

      Poista
  7. Otamme mielellämme vastaan vinkkejä tabletin ja pefletin rajankäyntikeskustelujen strategioista. Täällä reipas "ei" ei tuota aina toivottua tulosta, joten....?

    Jos löydät keinon, eiköhän siitä Kissanobelia voisi jo pukata!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan, että teen oikean superhyperpostauksen, jos löydämme edes puolittain toimivan peflettistrategian. :) Kissoilla on hämmentävän valikoiva kuulo ja ymmärrys. Jos kädessä on namipala, ne tajuavat mitä vain. Muussa tapauksessa ne eivät välttämättä tunne edes omaa nimeään. :-D Joten Nobel siintäköön jatkossakin vain unelmissamme...!

      Poista
  8. Voi olla, että jopa meidän kisuilla riittäisi ihmettelemistä teidän kisujen ekolokeroissa. :) ainakin banaanipuu ja Nuppusen reviirillä oleskeleva sileä kivi voisivat olla melkoisen jänniä. Ja mitenköhän jännää mahtaisi olla Jujulla ja Nupulla Misun, Missen ja Pipsan reviireillä...? Voi olla, että meidän kattien reviirien kiertämisen jälkeen maistuvat unet entistä paremmin omassa banaanipuussa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidän pikkuiset hujahtaisivat ihan kokonaan meidän ekolokeroon! :) Nuppu olisi varmasti innokas lähtemään Misun matkassa tutkimusretkelle, mutta Juju tuskin uskaltautuisi paria askelta pidemmälle. Se jähmettyisi pitkäksi, suurisilmäiseksi metrilakuksi, joka kiikkuisi hämillään ylös ja alas. <3

      Poista