Rikotaan reviirejä!

Nupulla ja Jujulla on hyvin hanskassa reviirinsä rajat. Siksi ne käyskentelevät alueellaan itsevarmoina kuin Saban kuningatar ja karhuherra Paddington. Ekolokero, jota ne asuttavat, pitää sisällään monenlaista maaperää karvamatosta parkettiin, eikä maaston muotojakaan voi olla ihailematta: kissimirrit voivat kavuta Mount Sohvan päälle tai ottaa nokosia eksoottisten puiden latvustoissa.

Asuinjärjestelyihin kuuluu myös oikeus tutustua
paikalliseen nähtävyyteen: La Komeron tippukiviluoliin.

Tämä kivikaudella sileäksi hankautunut kivi on ehdottomasti Nupun reviiriiä.
Ei sillä, että muut sen päälle uskaltaisivatkaan nousta!

Jujun voi usein nähdä meditoivan tällä kallionkielekkeellä,
josta on vaakasuora pudotus Grand Kitchenin kanjoniin.

Nuppu halusi demonstroida, mitä tarkoittaa ”ekolokero”. Se mahtui sinne melkein kokonaan.

Juju on bongannut alueella nk. umppalumppakatteja, jotka on helppo alistaa.

Koska kaikki hyvä loppuu aikanaan, reviirikin päättyy tiettyihin koordinaatteihin. Kissimirrit ovat saaneet varsin kattavan tietopaketin myös elinaluetta rajaavista ”kipupisteistä”. Karvaturrit hyväksyvät, että aakean laakea Bedfordshiren tasanko, jolla ne tapaavat köllötellä päiväsaikaan, on öisin varattu toisen samalla alueella käyskentelevän lajikkeen nukkumakäyttöön. Muutamat muut rajoitteet ovat sen sijaan aiheuttaneet pienimuotoista porua alueen kaksijalkaisissa kantaeläimissä:

Iskältä pääsee aina älähdys, kun Juju lähestyy
leffatykiksi kutsuttua kivihiilikertymää.

Reservaatissa on yritetty keskustella siitä, mikä ero on tabletilla ja pefletillä.

Viidakon Ykä taas on saanut palautetta vihertassuisuudestaan.

Yleensä reviirikiistat on käyty jalojen kissaeläinten ja niiden alempirotuisten paijaajien kesken, mutta jostain syystä viime aikoina kahnausta on syntynyt enemmän räggäripiirin sisällä. Nuppu on päsmäröinyt ruoka-aikaan, sillä muona maistuisi aina paremmalta Jujun kupista. Niinpä Juju napostelee ateriansa toisinaan porstuan puolella. Sinnekin Nuppu-ahmatti välillä eksyy, mutta ilmalaiva kuljettaa sen pian takaisin oikeiden pöperöiden pariin.

Nuppu on aina reviirillä silloin, kun metsästäjät saapuvat saaliit olallaan.

Ruoka-aikojen ulkopuolella valtaa pitää selvästikin herra Lihaskimppu, joka on alkanut typistää neiti Sirotassun nukkuma-alaa tutulla valtaustekniikallaan. Se ei ole yritysmaailmasta tuttu ”hajota ja hallitse” vaan ”kapua ja köllähdä”:

Lähtötilanteessa Nuppu veti lonkkaa rakkaalla valtaistuimellaan. Sittemmin paikalle
kapusi suloinen mutta hieman tunkeileva Juitsu, joka köllähti Nupun kylkeen niin,
että typykkää alkoi ahdistaa ja se kiipesi banaanipuun latvaan hirsiä vetelemään.

Kas kummaa, kohta ylimmän tertun päällä
katon rajassa nökötti tuplamäärä kissoja!

Juippi ei malttanut antaa Nupun nukkua, vaan alkoi pestä
sen korvia ja tassuja. Vähemmästäkin uni pyrähtää simmusta.

Kun korvat, varpaat, movember-viikset ja pikkuiset nenät olivat puhtaat,
kuului vain sirkkojen siritystä. Sitten tuli kuuma. Kumpi luovuttaisi?

Puusta kajahteli inahduksia ja ilmassa pöllysi vanutuppoja, mutta
lopulta kaikki pikku apinat laskeutuivat aluskasvillisuuden sekaan.

Ja niin rauha laskeutui jälleen tämänkin reviirin ylle...