tiistai 25. marraskuuta 2014

Juju Surround System

Nuppu ja Juju asuvat kerrostalossa ja ovat sopeutuneet hyvin aristokattiseen elämäänsä. Ne eivät harjoita jyskyttävää kanta-astumista tai järjestä kovaäänisiä bileitä. Ne eivät myöskään soita käyrätorvea, huudata täysillä telkkaria, ajele mopolla ympäri asuntoa tai kiikaroi naapuritaloihin. Niiden hyvin hoidetusta hiekkaklosetista ei leijaile koskaan epätoivottuja aromeja rappukäytävään, ja kissat itse ovat lähes aina miellyttävän tuoksuisia.
Ragdollien lämpimät varpaat nuuskuvat aivan maapähkinävoilta!

Koska Nuppu ja Juju paijaajineen ovat jotakuinkin esimerkillisiä kerrostaloasukkeja, naapurienkin soisi käyttäytyvän yhtä oppikirjamaisesti. Näin ei kuitenkaan ole, vaan yläkerrassamme asuu tätihenkilö, joka paitsi tömistelee kaksiossaan edestakaisin kuin pillastunut puhvelilauma myös kilkuttaa väsymättä pianoaan. Chopinia jaksaisin ilman muuta kuunnella, ja Mozart kasvattaisi paitsi meidän ihmisten myös räggäriemme älykkyysosamäärää. Myrskyluodon Maijaankin tyytyisin, mutta aamuisin seitsemältä korviimme kajautetaan teos ”Popsi popsi porkkanaa”. Viikonloput kuluvat hauskasti Aaronin pianokoulu -bravuurien parissa, ja varsinaisia tähtihetkiä ovat illat, jolloin Intiaanitanssi kajahtelee ympäri taloa vielä kymmenen jälkeen.

Viikonloppuna Juju muistutti, että emolla on täsmäase naapuriviestintään:
oma viulu ja kellastuneita nuottivihkoja.
Niinpä valitsin lempikappaleeni ja vingutin vaikeita kohtia oikein
hitaasti ja huolellisesti. Tässä vaiheessa Juju pinkoi sängyn alle,
ja närkästynyt Nuppu löytyi myöhemmin hiekkiksen uumenista.
Mutta loppuivatko pianosoolot? No eivät tietenkään.

Mieheni mielestä yläkerran konserttipianisti ei intohimoisesta harjoittelustaan huolimatta syyllisty rikokseen, joten en kuulemma ole oikeutettu kutsumaan paikalle poliiseja, palokuntaa tai mitään muutakaan virallista tahoa. Eikä tarvitsekaan, sillä miehelläni oli toisenlainen ratkaisu porkkanabiisin vaimentamiseen:

Asuntoomme roudattiin Juju Surround System!

Juju painotti, että oikeasti kyseessä on Sonos-kaiutin makkariin.

Jujusta asennushommat olivat mukavia, mutta johtosotku sai Nupun näkemään punaista.
Iskä ja Juju säätivät hetken aikaa, ja pian Nupun lempibiisi
soljui ilmoille upouudesta kaiuttimesta.
Tässä kuvassa Nuppu ja herra Susi kuuntelevat Jennie Abrahamsonin Wolfia 
viidettä kertaa peräkkäin, eikä plinkutukselle ole enää sijaa majatalossamme!

16 kommenttia:

  1. Hui kuulostaa tosi ärsyttävältä joku pianon pimputtaja naapurissa. Eihän siinä muu auta kun laittaa itse musiikki niin kovalle ettei kuulu piano. Nuppu näyttää tyytäväiseltä Herra Suden kanssa konsertista nauttien :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä kiristänyt hieman hermoja tuo kyseinen naapuri. Onneksi nyt löytyy kajarit niin olkkarista, makkarista kuin keittiöstäkin, ja eri huoneissa voi kuunnella eri musiikkeja. Niinpä me voidaan Nupun kanssa kuunnella Wolf-biisiä vaikka sata kertaa putkeen. :-D Toki inhimillisellä volyymilla, ettei häiritä viattomia naapureita.

      Poista
  2. Voi pimputtajat, pianoahan ei vissiin saisi kerrostalossa soittaa, kai? Koska se kaikuu niin hirveesti ja kuuluu tosiaan jokaiseen kerrokseen.. Meillä naapurin mummolla oli yhdessä vaiheessa semmoinen vanhanaikainen kello joka joka puolentunnin välein huuti kuin hullu ja se häiritsi aina nukkumaan mentäessä, koska kello oli makkarin seinämme toisella puolella, tai siltä se ainakin kuulosti. Onneksi nykyään kello on poissa en tiedä mitä tapahtui mutta onneksi tapahtui! Yläkerrassa meillä taas on pariskunta jotka huutavat melkeinpä joka päivä toisilleen ja tuntuu että sielä lentää myös tavarat. Välillä kuuluu myös koirien haukkumista. Silloin kun muutettiin alakerrassa oli varmaankin pentukoira joka haukkui ja ulvoi ja inisi aina keskellä yötä kuin itkuinen pieni vauveli, mies siihen aina yöllä heräsi, ei kiva.. Onneksi koira taidettiin kouluttaa hiljaiseksi tai sitten muutto tuli. Joskus sitä kapaisi vain omakotitalon rauhaa ja hiljaisuutta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pianon soittaminen kai kiellettyä ole, mutta olisihan se korrektia hankkia lisäksi vaikkapa sähköpiano, jos haluaa treenata kovin aikaisin tai myöhään. Soitin joskus aiemmin enemmän viulua, joten ostin sähköviulun, jonka ääni kuuluu mulle itselleni kuulokkeista eikä kantaudu naapureille. Niin kivaa kuin soittaminen musta onkin, niin ahdisti pelkkä ajatuskin, että naapurit joutuisivat vingutusta kuuntelemaan. Soitin nyt yhden kerran tahallaan oikeaa viulua, jotta naapuri tajuaisi, miten kauas ääni kantautuu, mutta en tosiaan ota tuota tavaksi. :) Kissatkaan kun eivät siitä tykkää, enkä halua kiusata muita.

      Onpa teilläkin tylsiä naapureita! Riitelyä ei ole kiva kuunnella. Onneksi kello ja ulvonta ovat sentään loppuneet! Kieltämättä joskus toivoisi asuvansa omakotitalossa! :) Siellä omena- ja kirsikkapuiden katveessa olisi ihana ulkoiluttaa kissojakin. <3

      Poista
  3. Heh, tämä sai kyllä taas hyvät naurut aikaan täällä. :D Voin kyllä uskoa, että on melkoisen inhottavaa kuunnella päivästä toiseen samaa "popsi popsi porkkanaa" ja muita samantyyppisiä. Yläkerran pianonsoittelija oli varmasti mielissään, kun aloit soittamaan viulua, eipähän ollut sillä hetkellä ainoa musisoiva siinä talossa! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eeiiih, yläkerran plinkuttaja saattoi tosiaan saada lisäpontta soittoseurasta! :-D Kunpa se oikeasti edes oppisi joskus soittamaan jonkin niistä biiseistään ja voisi lähteä konserttikiertueelle esim. Japaniin. Moneksi vuodeksi! :) Veikkaan, että Misukin on jo taitavampi soittaja!

      Poista
  4. Meidän yläpuoliseen kerrokseen on muuttanut pianisti myös, hyvin kauniisti kyllä soittaa eikä volyymi ole vielä häirinnyt. :) Kuulemma oma kitaransoittoni ja lauluni kuuluu seinänaapurille, mutta tämä pariskunta sanoi että se on niin kaunista ettei häiritse. :D Olen yrittänyt silti hieman hiljentää musisointiani...

    Nuo kuvat Jujusta ja nuottikirjasta ovat hienoja, mikäs sen kauniimpaa kuin sulokas kisu istumassa nuottien päällä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä, jos vaihdettaisiin pianisteja? :-D Mulle kelpaisi taitava musisointi, eikä kaunis kitaralaulantakaan häiritsisi. Joskus muistaakseni mullakin oli hyvä pianisti naapurissa, eikä silloin koskaan harmittanut. Porkkanakilkutus sen sijaan häiritsee siksikin, että kun se loppuu, huomaan laulavani "naminami-naminami-porkkanaa!"

      Minustakin Juju sopi hyvin nuottien kaveriksi: kaksi kaunista ja ihanaa asiaa, Juju ja Haydn. <3

      Poista
  5. Myin pianon, kun muutin kerrostaloon, ajatuksena juuri, etten ilahduttaisi naapureita... Mitä tulee kissojen ilahduttamiseen musisoinnilla, omakotitalossa menin kerran vaatehuoneeseen laulaen, ja säikähtynyt kissa tioahti ylähyllyltä käsivarsille! Vai olikohan se ihastuneen kellimisen seuraus?

    Kiitos mainiosta jutusta, varsinkin kuva asennushommista ja punaisen näkemisestä sai viimeiset unenrippeet sulamaan nauruun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauskaa, että sait aamunaurut! :) Meillä on Nupun kanssa paljon yhteistä, sillä mäkään en kestä johtosotkuja.

      Voin kuvitella, miten hämmästynyt kissa on pudonnut taivaista syliin sun enkelilaulun kuullessaan! :-D Se oli varmasti hyvänlaista säikähdystä.

      Poista
  6. Pepsi: Viulu se vasta on kamala minusta. Kun emäntä erehtyy ottamaan sen esiin avaan kynnet ja yritän raapia emäntää tai sitten teen hyppyjä nuottitelineeseen. Minut heitetään aina ulos huoneesta. Max saa kyllä jäädä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teidänkin emännän pitää hankkia sähköviulu, jonka vikinä on ihan pientä ja viatonta vikinää! :) Vinguttaja voi kääntää volat kaakkoon niin, että itse kuulee hyvin, mutta kissaparkojen tärykalvot säästyvät melusaasteelta.

      Poista
  7. OooohI Arvostan erityisesti viimeistä kuvaa, jossa vaivannäön jälkeen on asetuttu keskipermannolle akustisesti suotuisaan paikkaan nauttimaan laatukaiuttimien äänestä. Viiksissä näyttäisi olevan pientä tarkkaavaisuutta meneillään, ehkäpä on kaiutin vielä himppasen vinossa suhteessa äänen soljumiseen, mutta mitäpä ei avulias kissa palvelijoilleen opastaisi! Jotain naposteltavaa ehkä kaivattaisiin, näyttäisi hienostunutta vinkkausta olevan tuossa silmien liikkeessä? Ehkä siro katkarapu olisi toiveena?

    Nöyränä totean, että kissani ovat reippaasti antaneet ymmärtää, että minun ei kannata mm. automatkoilla laulella; noottia tulee kun eivät karkuunkaan pääse. Auton kaiuttimista sen sijaan voi kuunnella jotakin sopivan hiljaista asiaohjelmaa, merisää on suosittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuppu on kieltämättä meidän perheen hienosäätäjä. Miesväki saa tehdä asennukset, mutta Nuppu kyllä aistii nuo oikeat kulmat ja vihjaa niistä viiksillään. :) Käännettiin vähän kajaria, ja nyt on hyvä! Illalla täytyykin hoidella myös snäcksipuoli kuntoon.

      Onneksi Nuppu ja Juju antavat minun laulaa (paitsi erästä tiettyä biisiä) ja jopa tykkäävät siitä. Olen laulellut niille aina ja huomaan, että se rauhoittaa hupsuja. Johtunee siitä, ettei äänessäni ole minkäänlaista kaikupohjaa, vibratoa tai lasit särkevää kirkkautta. :-D

      Poista
  8. Täällä pohdin, joko yläkerran täti on tullut jutteleen ja ehdottanut bändin aloittamista? Kyllähän sitä alkuun pääsee hänen kahdella bisillään ;)

    Täällä ihaillaan suuresti kuvaa nuottikirjasta ja kauniista Jujusta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole vielä bändipyyntöjä sadellut. Höh. Olen melkein satavarma, että porkkanabiisi vetäisi konserttisalit täyteen! :-D Juju oli kyllä klassisen komea poika nuottivihon äärellä. <3

      Poista