Pus pus, madam ja sir!

Matkustaminen on ihanaa, mutta mikään ei voita sitä hetkeä, kun palaa reissusta kotiin ja saa upottaa kasvonsa silkkiseen turkkiin, supattaa söpöstelysanoja kissojen karvaisiin korviin ja kuunnella hellästi käynnistyvää hurinamoottoria. Tuon kaiken tajusin taas eilen, kun saavuimme kotiin kymmenen päivän Irlannin-seikkailulta ja saimme heti eteisessä vastaamme hämmästyksestä matalana mönkivän Nuppu-neidin. Kaappaus syliin osoitti, ettei tytönmussukka ollut unohtanut emoa, vaan otti tyytyväisenä vastaan kaikki smaragdisaarelta maistuvat suukot.

”Mitä kuulu mamin pikku Nöppö-pöppö-höppyläitelle? Ihana pikku kittivaavi! Lättyn lättyn...”

Hellittelyt ovat ihan okei, mutta mitä ihmettä emolla on jalassaan?!
Noita ei ollut vielä ennen matkaa. Oh dear, no! Pete Panda -leggarit...

Juju oli poikkeuksellisesti hieman vaisumpi tervetulotoivotuksissaan ja lymysi maman kauhuksi hetken aikaa sängyn alla! Onneksi tutulla äänellä löpötetyt leperrykset saivat Pikkukissinkin putkahtamaan pian paijattavaksi.

 

Kun Juju naukaisi pitkästä aikaa selväsanaisesti ”mama!”,
tämä kissaemo sinkoutui tuhannenteen taivaaseen.

”Oliko Pikkukitti-kultamuttukalla niin kova ikävä äiskää? Ei hätää, emo on taat kotona...”

Matkamme Irlannin metsissä, maaseudulla ja kaupungeissa oli kaikin puolin ihana ja onnistunut, ja sen kruunasi kotiinpaluu terveiden ja tyytyväisten kissojen luo. Mummi oli hoitanut Nupun tassun kuntoon, ja molempien pupusten turkki oli kuohkea huolellisesta harjauksesta. Hampaita oli pesty joka ilta, villahousut olivat säilyneet puhtoisina, ja kehräyslaitteistoa oli huristettu tasaiseen tahtiin. Mitäpä muuta pienet kissat voisivat edes toivoa?

 

No ainakin sitä, ettei kukaan lähtisi enää pitkään aikaan tuolle kaukaiselle saarelle!

Pususessioiden jälkeen oli tärkeää tutkia, mitä kaikkea jännää emon ja iskän kasseista löytyi, ja tutustua vekkuleihin tuliaisiin:

 

Juju ihastui uuteen kassiinsa, jonka sisälle se saa loikkia valvotuissa oloissa.

 

Nuppu oli ylpeä uudesta smaragdistaan ja kokeili,
kuinka monta karaattia siinä mahtaa olla. (Tosi monta!)

Juju arvosti enemmän smaragdin tuoksua. Sille tuli jostain syystä sellainen hytinä, että
kyseinen jalokivi on huuhtoutunut aikanaan Atlantista Galway-nimisen kaupungin rannalle.

Mukavinta Nupusta ja Jujusta on ollut kuitenkin se, että emoon oli tarttunut lomalla jättimäinen ropsaus irlantilaista kohteliaisuutta.

 

”Maistuisiko teille smoothien kyytipoikana peuraflorentine
tai lammasbenedict, madam? Entäpä loraus parasta kermaa?”

 

”Hyvää huomenta, sir! Olette oikein komea tänä aamuna.
Miten olisi pusu jalomuotoiselle otsallenne, mister?”

Takataskussa on myös tusinoittain tarinoita kiehtovalta, kauniilta ja aina yhtä salaperäiseltä saarelta. Niistä pian lisää, joten pysykäähän maisemissa – vaikkapa tällaisissa:

 

Cliffs of Moher, Burren, Irlanti... Ei korkean paikan kammoisille! 8-)

Heippa ja tassunheilaus!

Hupsuttamossa on vaihdettu vihdoin ja viimein vapaalle. Minä ja mieheni karistimme eilen toimistopölyt neljäksi viikoksi, ja vapaus on maistunut mansikoilta, minttusuklaajätskiltä ja lähikahvilan passionjuustokakulta. Nupun ja Jujun makunystyt eivät ole muutoksille altistuneet, mutta kodistamme on muovautunut siirappisen söpönöpöinen Lellittämö: emo ja mummi kujertelevat kissoille kilpaa, ja pehmonallukat ovat saaneet tuplamäärän suukkoja ja rapsutuksia. Ovatpa ne jo päässeet mummin viereen yöunillekin.

Nuppu on nauttinut Lellittämön deluxe-leuanalusrapsutuksista.

Mummia on opastettu, kuinka Nupulle tehdään päivittäinen terveystarkastus.
Tässä tassua sivellään kutinaa hillitsevällä geelillä.

Olen tankannut kissojen ihanuutta kaikki säiliöt täyteen, jotta selviäisin erossa muruistani kokonaista kymmenen päivää. Toivon löytäväni Connemaran nummilta ainakin muutaman ponin, joiden turvalle voin kissaikävän iskiessä mäjäyttää pusun tai pari. Ikävä tulee varmasti myös tätä blogia ja teitä lukijoita, mutta palaamme linjoille heti matkamme jälkeen. Nyt on aika kuitenkin heilauttaa toistaiseksi heipat, ja samalla vastaamme osaltamme kissablogistaniassa liikkuvaan tassuhaasteen.

 

Näin jyhkeät ovat Nuppu-nöpöneidin etulapiot.

Tässä töppöset ovat lähikuvassa. Kuin valkoiset pilvenhattarat kanelitankojen päässä.

Nupun takaosiosta löytyy tällaiset pörrökoivet.

Oikean takatassun pinkit, toffeen tuoksuiset pehmovarpaat.

Vasenkin takatassu on yhtä ihastuttava tupsuineen.

Ehdotin, että Nuppu elvyttäisi varpaiden verenkiertoa piikkipallon avulla.

Neitonen halusi kuitenkin nukkumaan ja laittoi tassun kiltisti näkösälle. 

Puunoksalta löytyi tällainen tassuunsa nojaileva kinuskikissa.

”Byääh! Emo uhkasi pitää 11 päivän blogitauon!” Juju rääkäisi,
mutta lupasin, että aika menee kuin siivillä ja kohta
 palaamme Bloggeriin virkumpina kuin koskaan.

Ihania kesäpäiviä teille kaikille lukijoille ja kuulumisiin taas! :)

Thilia Thalia, Juju!

Viimeinen työviikko ennen kesälomaa alkaa olla lopuillaan, ja hyvä niin, sillä ulkoinen habitukseni on alkanut rähjääntyä entistä zombimmaksi. Tämän olen päätellyt paitsi peilikuvastani myös siitä, että Nuppu on ottanut tavakseen istua aamuisin vessapöntöllä katsomassa, kun meikkaan. Se tökkii minua vähän väliä tassuillaan ja inahtelee ohjeita runsaampaan valokynän käyttöön. 

Neiti osallistuu kärkkäästi myös työläiszombin vaatettamiseen. Välillä Nupun ahkerat
viittomiset eivät ole auttaneet, ja silloin sen on ollut pakko roikkua hameessani
kynsin ja hampain, jotta tajuaisin vaihtaa ylleni jotain mairittelevampaa.

Olen todennut, ettei tässä nuhjukonkurssissa auta enää mikään muu kuin kesälaidun, raitis ilma, sikeät unet ja uudet, uljaat seikkailut. Lentokone kuljettaakin meidät viikon päätteeksi niitä kohti, ja kissoilla pyörähtää käyntiin iki-ihana leirikoulu oman, rakkaan mummin kanssa. Mutta mihinkäs me Nupun ja Juitsin nöyrät palvelijat olemmekaan lähdössä? Koska hyvistä veikkauksista huolimatta kukaan ei saanut tolkkua Nupun epämääräisestä kuva-arvoituksesta, Juju astuu nyt estradeille useammankin vihjeen kera. 

 

No mutta Juju Joyce… Nuppu antoi toissapäivänä melkein identtisen viiden pisteen vihjeen! 

”Jaa. Pöh. No tässä helpompi, neljän pisteen vihje: siinä maassa
vingutetaan paljon tällaista ulvotuslaitetta, joka emollakin on.”

”Kolmen pisteen vihje: Maailman pisimmät viikset… Maailman hassuimmat tassut…
Ja kyseisessä maassa tehdään samannimistä juomaakin, josta emo ei yhtään tykkää.
Iskä saattaa sitä jopa maistaakin.” 

”Kahden pisteen vihje: Nuppu tahtoo kohteesta tuliaiseksi smaragdeja,
vaikka emo yritti selittää, ettei saaren lempinimi suinkaan vihjaa jalokiviin.” 

 

”Yhden pisteen vihje: Tässä maassa asustaa leprekauneja, jotka luultavasti tanssia tepsuttavat
sateenkaaren päähän ja löytävät Jujulle padan täynnä kultaa. Ei hullumpi tuliainen sekään!” 

Kuka ehtii arvata ensimmäisenä oikein? :)

Pörheähöyheninen kungfu-panda

Kukapa uskoisi, mutta meneillään on viimeinen viikko ennen kesälomaani. Raahaudun töihin kuin ruosteinen robotti, joka ronksuttaa kuuliaisesti läpi vielä viimeiset ohjelmoinnit ennen simahdustaan. Olen saanut arkisen savottani onneksi hyvälle mallille, jotta voin rullailla perjantaina kesälaitumille, mutta viikkoon on tuonut ylimääräisen rasitteen pieni punoittava laikku erään kissaparan vasemman etuvarpaan lounaisreunamassa. Maanantaiaamuna tämä kissaemo vannoi jäävänsä kotiin peiton alle nyyhkimään, kun kolmen autuaallisen tassuviikon jälkeen Nupun päähän jouduttiin taas pujottamaan se kapine, joka jääköön nimeämättä.

Kyseinen muovihirvitys saa jäädä myös kuvaamatta, koska olemme kuin sitä ei olisikaan.

Sain kuin sainkin itseni vähitellen kasattua ja yritin tsempata itseäni, sillä olin ainakin neuroottisuuksissani herkkävaistoisena huomannut tilanteen ajoissa ennen kuin lievä punoitus oli ehtinyt lehahtaa täyteen värikirjoonsa. Koska tilanne huomattiin pian, myös parantelu saatiin nopeasti käyntiin, ja Nuppu on saanut liihottaa vapaana taivaan lintuna aina, kun olemme olleet kotona. Se on Jujun kanssa remutessaan pörhistellyt sulkiaan kuin pieni, ärhäkkä hömötiainen ja paininut niin näppärästi, että missikruunu vaihtunee pian sumopokaaliksi. 

 

Kungfu-panda jää kakkoseksi tälle karatenallelle.

Useimmiten pandan hutkaisut on päässyt
vastaanottamaan tämä lyyrinen pikku marakatti.

Jos tassutaantumaa ei oteta lukuun, lomaa odotetaan Hupsuttamossa iloisissa tunnelmissa. Äitini saapuu jo ylihuomenna vieraaksemme ja jää pehmopandan ja pikku Abu-apinan seuraksi, kun minä ja mieheni lähdemme kymmeneksi päiväksi reissuun. Mikähän mahtaa olla kohde? En paljasta sitä vielä, mutta Nuppu haluaa antaa teille lukijoille viiden pisteen vihjeen tämän kuva-arvoituksen kera:

Veikkauksia saa jättää kommenttiboksiin, ja Juju lupasi tulla esittämään helpommankin vihjeen vielä tämän viikon aikana...

Gurmeeta ja kuvakurtistelua

Meidän kissanukalla vuoratussa pesäkolossamme vietetään nyt juhlakautta, sillä kaikkien perheenjäsentemme syntymäpäivät ajoittuvat heinä- ja elokuulle. Bileputken avasi keskiviikkona Nuppu, joka saa kantaa synttärikruunua karvaisessa päässään vielä pari viikkoa. Sen jälkeen mieheni kunkkuilee elokuun yhdeksänteen saakka, jolloin on Jujun vuoro astua valokeilaan. Pikkukissin on otettava kulta-ajastaan kaikki irti, sillä emon juhlapäivä koittaa yllättävän pian kuun lopulla, ja ne juhlat kestävätkin sitten aina seuraavaan kesään saakka. Mutta vielä ei olla niin pitkällä, joten palataanpa hetkeksi Nupun tärkeään päivään.

Juhlien tähtiesiintyjä ”Juju the Jou Jou” oli pitänyt synttäripupusta hyvää huolta
koko keskiviikon viihdyttämällä neitoa parhaansa mukaan.

Koska muoti on lähellä Nupun sydäntä, Juju oli esitelmöinyt siskolle mm. lippiksen
vaihtoehtoisista käyttötavoista. Sitä voi pitää lippa edessä tai lippa takana,
tai sitten lippakaarnapurrella voi seilata Raprap-baanan päästä päähän.

Juhlien viralliset jatkot alkoivat heti, kun saavuin töistä kotiin ja pääsin valmistelemaan Nupulle iki-ihanan synttärileivoksen. En halunnut vahingossakaan käräyttää pupuseni suloisia viiksihaivenia, joten kynttilöiden sijaan koristelin makupalan karvaturrini lempiherkuilla:

 

Asettelin kuohkean kalkkunapohjan päälle oikeaoppisesti kolme raksua,
mutta päivänsankari komensi minua olemaan hövelimpi.

Nuppu ei meinannut pysyä villapöksyissään, kun herkku laskettiin matolle.
Kuului ”flup flup klunks” ja ”lips lips lups”,  kun pentukuppi tyhjeni ja kiillottui.

Paha mielihän siitä sitten lopuksi tuli, kun herkku pääsi loppumaan. Nupulle ei kerrottu,
että artistien takahuoneessa oli vielä toinen samanmoinen leivos, jotta se ei olisi lähtenyt
ryöstöretkelle ja hotkaissut Juju-räppärinkin annosta.

Oikeasti Nuppu sai silti vatsansa täyteen, ja koska se ei näyttänyt enää säälittävältä nälkäkurjelta, oli aika ottaa siitä virallinen synttäripotretti. Yllätyksekseni Nuppu heittäytyi hankalaksi, eikä kuvaamisesta tahtonut tulla mitään. Ellen tietäisi Nupun Miss Ragdoll World -taustoista, olisin voinut luulla, että typykkä on ensimmäistä kertaa kameran edessä:

 

Olin rakentanut hiirileikkiemme hengessä Nupulle ihanan kuvauspaikan:
kaikki sen rakkaat ystävät Titanicin kannella. Mutta mitä teki Nuppu?
Hyppäsi saman tien paatista pois ja tiputti matkallaan puolet
kavereista mereen. Melkoista tuittuilua synttäritytöltä!

Seuraava kuvausyritys oli simppelimmissä kulisseissa. Ilmeisesti leivos oli ollut kuitenkin
liian tuhti, sillä Nuppu valitti vatsalla näkyvistä makkaroista ja valaistuksesta,
joka ei tehnyt oikeutta sen kauniille piirteille. Tässä oli siis iloisin otoksemme.

Neiti lyllersi happamana sängyn alle, ja emon ainoa toivo saada edes hieman juhlava
kuva oli pujottaa neidin kaulaan sen iki-ihana rusetti. Nuppu kuitenkin
marmatti, että valoa on liikaa. Silmiä häikäisee, ja kaksoisleuka harmittaa.

Mieheni ehdotti, että lopettaisimme kuvaukset, koska ne eivät kerran sujuneet, ja tajusin, että hän on täysin oikeassa. Samassa keksin myös, mikä juttu piristäisi Nuppua takuuvarmasti ja palauttaisi innostuneen juhlatunnelman: kerroin sille, mitä mieheni oli nähnyt edellisenä aamuna talomme vieressä. Se oli pieni, ja sillä oli pikkuiset korvat ja nappisilmät... ja siimahäntä! Pikkukaveri oli myös lähettänyt Nupulle synttäriterveisiä! Nuppu alkoi kehrätä innostuneesti, mutta ajatteli emon taas vain kehittävän omia tarinoitaan. Ääni kellossa muuttui, kun minulla olikin tarjota tapauksesta todistusaineistoa:

 

Nuppu kujersi onnesta ja halusi heti lähteä ulos, sillä tämän jyrsijän kanssa
tulisi ilman muuta kaikkien aikojen paras synttäripotretti. Emo ei ollut
välttämättä ihan samaa mieltä, joten onneksi asiat menivät toisin...

 

Nuppu sai seuraansa vielä suloisemman kaverin, ja synttärikuva tuli ihan ilman
poseerausta aidosta, hellästä hetkestä. Mikä olisikaan täydellisempi synttärilahja
Lovely Kissesille kuin ihana pusu maailman parhaalta veljeltä?

Räppäri-Jujun synttärishow

Tein eilen megalomaanisen virheen: kerroin Nupulle, että sen synttäreihin on tilattu esiintymään yksi Suomen musiikkiskenen kuumimmista nimistä. Enempää en aikonut paljastaa, mutta Nupun kärsivällisyys petti pahemman kerran. Se mihhasi, töykki, pöykki ja kehräsi, kunnes suostuin antamaan viiden pisteen vihjeen. Kyseessä olisi eräs räppäri, jonka mieheni bongasi viikonloppuna sanomalehti-ilmoituksesta.
 

Kissoilla on selvästi norsun muisti, sillä Nuppu meni heti 
Facebook-sivullemme, jossa kuva julkaistiin jo aiemmin,
 ja kävi läpi Karjurockin esiintyjälistan.

Kun se tajusi saavansa onnittelulaulun huippusuositulta Jujulta,
se ei pystynyt nukkumaan silmällistäkään, vaan hengaili
esityslavan edessä ykköset yllään koko yön.

Aamun sarastaessa myös me ihmiset nousimme tavallista aikaisemmin, koska merkittävän artistin saapuminen matalaan majaamme hätyytti perhoset lepattelemaan itse kunkin vatsassa. Saimme kuitenkin huomata pian, että Juju oli varsin vaatimaton taiteilijasielu, joka jännitti kohtaamista jopa enemmän kuin me tai Nuppu.

Mr. Juju...? Rohkeasti peremmälle vain. Täällä ollaan suuria räpin ystäviä,
eikä päivänsankari malta odotella enää kovin monta tuntia...

Esityksen alku venähti, sillä artisti halusi vielä vaihtaa asua.
Kun Juju saapui pukkarista, synttäritypykkä pääsi
 antoisaan fanitapaamiseen ja oli onnensa kukkuloilla.

Lämminhenkisten onnittelujen jälkeen Juju alkoi availla ääntään.

Kun show vihdoin ja viimein alkoi, olimme niin tohkeissamme Jujun mahtavasta synttäriräpistä, etten tajunnut edes ottaa sitä videolle. Pyysin artistilta jälkikäteen oikeudet julkaista sanat täällä blogissa, koska biisi oli kuitenkin sanoitettu, sävelletty ja rytmitetty mittatilauksena rakkaalle synttäritytöllemme Nupulle. Näin se meni:

Tassut ilmaan!

Hei, nau! Ah, ah, ou jee! (x 2)

Tassut nosta ilmaan,

synttäripupu!

Sulle tuli räppään'

se ihan aito Juju!

Tilattiin mut oikeesti

hurjaan Karjurockiin,

mut tulinki mä tänne

sun synttäreille kuokkiin!

Vähänkö tää luukku

on sikamagee mesta,

meno on niin hurjaa

et' lähtee lapasesta!

Sika-sika-sika-mesta!

Lapa-lapa-lapa-sesta!

Selkä laita köyryyn,

synttäripupu!

Sähise ei silti

tää räppikissa Juju!

Yhdessä me voidaan tossa

laminaatil' liitää,

kynsillämme tribaaleita

parkettiinki piirtää!

Emon sietäis kultakuppiin

sata raksuu nakkaa!

Välii ei oo sillä, vaik'

tulis löysää kakkaa!

Löysää löysää löysää kakkaa!

Hiekan sekaan setti nakkaa!

Tanssi vähän pöydällä,

synttäripupu!

Oot melkeen yhtä junnu

kuin supercooli Juju!

Sulle on kait kerrottu,

oot megakuuma mimmi,

tassut ihan kuosissa

ja vartaloki timmi!

Lisää käännä volymee

ja häntä sojos' paina,

Juju aikoo räpätä

ihan fileis' aina!

Nuppu, Nuppu häntä sojos!

Tassut sekä viixet ojos!

Mau, vau! Ah, ah, ou nou! (x 25)

 

Synttäripupu kuunteli räppiä aitiopaikalla ihana kukkapuska kainalossaan.
Esityksen kruunasi Jujun rusetti, joka kaulassaan neiti sai poseerata paparazzeille.

Jujusta tuli kerta heitolla minunkin lempiartistini, vaikken olekaan koskaan aiemmin suomiräpille lämmennyt. Nyt suunnitelmissa on tietty ostaa pikaisesti ”Tassut ilmaan!”-sinkkulohkaisu remixien kera:

Tämä musiikillinen ilotulitus on nyt ladattavissa CatTunesista, ja vanhemman laitteiston
omaavat fanit voivat käydä hakemassa sen hyvin varustettujen musiikkimyymälöiden CD-
osastoilta. C-kasetit ja vinyylit toimitetaan vain erikoistilauksina.

Juju oli sen verran mukava kaveri, että lupasi pitää synttäripupun bileitä käynnissä koko päivän. Töiden jälkeen me ihmiset kiiruhdamme kotiin supervauhdilla, sillä illaksi on luvassa herkkuja, virallisten synttärikuvien ottamista, suukkoja, karkelointia ja kaikkea, mitä maailman suloisin kolmivuotias ragdolltyttö vain voi toivoa.

Ja tässä vielä lopuksi Jujun ihailijakuva siltä varalta, että hurmaava räppikisu onnistui valloittamaan muidenkin kuin meidän sydämen: