 |
| ”Mitä kuulu mamin pikku Nöppö-pöppö-höppyläitelle? Ihana pikku kittivaavi! Lättyn lättyn...” |
 |
| Hellittelyt ovat ihan okei, mutta mitä ihmettä emolla on jalassaan?! Noita ei ollut vielä ennen matkaa. Oh dear, no! Pete Panda -leggarit... |
Juju oli poikkeuksellisesti hieman vaisumpi tervetulotoivotuksissaan ja lymysi maman kauhuksi hetken aikaa sängyn alla! Onneksi tutulla äänellä löpötetyt leperrykset saivat Pikkukissinkin putkahtamaan pian paijattavaksi.
 |
| Kun Juju naukaisi pitkästä aikaa selväsanaisesti ”mama!”, tämä kissaemo sinkoutui tuhannenteen taivaaseen. |
 |
| ”Oliko Pikkukitti-kultamuttukalla niin kova ikävä äiskää? Ei hätää, emo on taat kotona...” |
Matkamme Irlannin metsissä, maaseudulla ja kaupungeissa oli kaikin puolin ihana ja onnistunut, ja sen kruunasi kotiinpaluu terveiden ja tyytyväisten kissojen luo. Mummi oli hoitanut Nupun tassun kuntoon, ja molempien pupusten turkki oli kuohkea huolellisesta harjauksesta. Hampaita oli pesty joka ilta, villahousut olivat säilyneet puhtoisina, ja kehräyslaitteistoa oli huristettu tasaiseen tahtiin. Mitäpä muuta pienet kissat voisivat edes toivoa?
 |
| No ainakin sitä, ettei kukaan lähtisi enää pitkään aikaan tuolle kaukaiselle saarelle! |
Pususessioiden jälkeen oli tärkeää tutkia, mitä kaikkea jännää emon ja iskän kasseista löytyi, ja tutustua vekkuleihin tuliaisiin:
 |
| Juju ihastui uuteen kassiinsa, jonka sisälle se saa loikkia valvotuissa oloissa. |
 |
| Nuppu oli ylpeä uudesta smaragdistaan ja kokeili, kuinka monta karaattia siinä mahtaa olla. (Tosi monta!) |
 |
| Juju arvosti enemmän smaragdin tuoksua. Sille tuli jostain syystä sellainen hytinä, että kyseinen jalokivi on huuhtoutunut aikanaan Atlantista Galway-nimisen kaupungin rannalle. |
Mukavinta Nupusta ja Jujusta on ollut kuitenkin se, että emoon oli tarttunut lomalla jättimäinen ropsaus irlantilaista kohteliaisuutta.
 |
| ”Maistuisiko teille smoothien kyytipoikana peuraflorentine tai lammasbenedict, madam? Entäpä loraus parasta kermaa?” |
 |
| ”Hyvää huomenta, sir! Olette oikein komea tänä aamuna. Miten olisi pusu jalomuotoiselle otsallenne, mister?” |
Takataskussa on myös tusinoittain tarinoita kiehtovalta, kauniilta ja aina yhtä salaperäiseltä saarelta. Niistä pian lisää, joten pysykäähän maisemissa – vaikkapa tällaisissa:
 |
| Cliffs of Moher, Burren, Irlanti... Ei korkean paikan kammoisille! 8-) |
Kotiinpaluussa on kuitenkin reissun paras osa! Varsinkin kun on kyseessä koti eikä asunto (kissa tekee kodin, ilman kissaa on asunto)!
VastaaPoistaIhan totta joka sana! :) Oma koti kissankullan kallis! <3 (Ja kissankultahan on maailman parasta kultaa!)
PoistaKotiintulo on aina niin upeeta! Huomaa että olen tärkeä, kun kaverit on niin hurmoksissa. Ihan pillitarjoilu Nupulle ;) Matkakuvia odotellaan! - emäntä
VastaaPoistaSydän ihan meinaa pakahtua jälleennäkemisen riemusta! <3 Täytyy siirrellä kuvia nyt koneelle ja pohtia, miten ne voisivat liittyä kissablogiin. :-D
PoistaKyllä Nuppu ja Jujukin tosi onnelliselta näyttää kotiinpaluusta vaikka hyvässä hoidossa olleetkin. Vai olisiko nuo lempeät katseet pelkästään tuliaisten toivossa...:)
VastaaPoistaIrlanti on varmaan upea paikka, kuvia odotellessa kera kissatarinoiden :)
Ihan vain oli kaikki lempeys pelkkää rakkautta emoa kohtaan! :-D Näin mä itselleni ainakin uskottelen. Irlanti on oikea eläin- ja luontoystävän paratiisi! Vaikka säät eivät olleet sielläkään kovin kesäiset, ei harmittanut kertaakaan!
PoistaIhanaa tulla kotiin, kun vastaanotto on tuota luokkaa <3
VastaaPoistaNo niin tosiaan on! :o) Ihan on mennyt meillä pusuttelu, paijailu ja mössyttely överiksi.
PoistaSe tunne tosiaan kun astuu ovesta sisään ja kissat juoksevat naukuen vastaan, tai meillä itseasiassa menee niin että kun menee heppojen tarhan portille niin Sonata juoksee höristen luokse... <3 toivottavasti teillä oli mukava reissu! Innolla odotan loppuja lomakuulumisia ja kuvia!
VastaaPoistaEläinten tervehdykset saavat aina sydämen heittämään onnellisen kuperkeikan! <3 Reissu oli huippukiva, ja Irlannissa viihtyisi kauemminkin, ellei tulisi ihan kamala ikävä pikkukisuja. Seuraava postaus on jo valmisteilla, mutta kuvamylläkän purkaminen on melkoinen show!
PoistaVarmasti ihana matka ja varmasti todella, todella ihana palata kotiin!
VastaaPoistaLoma oli elämyksiä täynnä, mutta parasta oli tosiaan loppuhuipennus eli omat ihanat pörrökisut! :)
PoistaPurr purr! Nyt tulee taas päivityksiä!
VastaaPoistaKiva, että päivityksille huristellaan! Seuraava onkin jo pitkälle nakutettu. :)
PoistaKasvojen upottaminen pehmeään turkkiin ♥ Mä niiiiiin tajuun ton!
VastaaPoistaMiksi se tuntuukin niin ihanalta! ♥ Joka ikinen kerta! :)
PoistaKääk! Mä en ikipäivänä uskaltaisi tonne korkeanpaikankammopaikalle. Tähänkö se kariutui Irlanninhaave :/
VastaaPoistaKotiinpaluun ihanuus on vielä muistissa täälläkin, se on jotain niin spessua.
Toivottavasti en karkottanut haaveita! :) Onneksi Moherin voi kiertää kaukaa, eikä muualta taida yhtä hurjia jyrkänteitä löytyä. Kotiinpaluu saa sydämen läikähtämään aina yli äyräidensä - vieläkin läikkyy! :)
PoistaIhanaa tulla kotiin karvapalloja halimaan <3 Heh, onpas söpöt leggarit! Mä tarvitsisin uudet avaruuskalsarit kun vanhat on jo sen verran löpöä luokkaa ettei voi käyttää enää kuin vain kotona HYMH. Tonne kalliollekukkulalle en ois kyllä uskaltanut, pyörtymistä olisi saattanut olla havaittavissa :D
VastaaPoistaMun seepraleggarit ovat jo pahasti nyppyyntyneet, joten oli jo aikakin saada uudet. Nämä pandat ovat kyllä ihan ässät, vaikka ei tässä taaskaan olla mitään muotimaailman kermaa... :-D Kummasti on Nuppu silti ängennyt viereen. Vieläkin on huumaavan ihanaa olla taas kissojen kanssa!
PoistaMä en yleensä kärsi korkean paikan kammosta, mutta täytyy myöntää, että tuolla hirvitti katsoa muita ihmisiä, jotka könysivät ihan liian lähelle reunaa. Yksi harha-askel tai tuulenpuuska olisi voinut koitua kohtaloksi. Brrr!