Gurmeeta ja kuvakurtistelua

Meidän kissanukalla vuoratussa pesäkolossamme vietetään nyt juhlakautta, sillä kaikkien perheenjäsentemme syntymäpäivät ajoittuvat heinä- ja elokuulle. Bileputken avasi keskiviikkona Nuppu, joka saa kantaa synttärikruunua karvaisessa päässään vielä pari viikkoa. Sen jälkeen mieheni kunkkuilee elokuun yhdeksänteen saakka, jolloin on Jujun vuoro astua valokeilaan. Pikkukissin on otettava kulta-ajastaan kaikki irti, sillä emon juhlapäivä koittaa yllättävän pian kuun lopulla, ja ne juhlat kestävätkin sitten aina seuraavaan kesään saakka. Mutta vielä ei olla niin pitkällä, joten palataanpa hetkeksi Nupun tärkeään päivään.

Juhlien tähtiesiintyjä ”Juju the Jou Jou” oli pitänyt synttäripupusta hyvää huolta
koko keskiviikon viihdyttämällä neitoa parhaansa mukaan.

Koska muoti on lähellä Nupun sydäntä, Juju oli esitelmöinyt siskolle mm. lippiksen
vaihtoehtoisista käyttötavoista. Sitä voi pitää lippa edessä tai lippa takana,
tai sitten lippakaarnapurrella voi seilata Raprap-baanan päästä päähän.

Juhlien viralliset jatkot alkoivat heti, kun saavuin töistä kotiin ja pääsin valmistelemaan Nupulle iki-ihanan synttärileivoksen. En halunnut vahingossakaan käräyttää pupuseni suloisia viiksihaivenia, joten kynttilöiden sijaan koristelin makupalan karvaturrini lempiherkuilla:

 

Asettelin kuohkean kalkkunapohjan päälle oikeaoppisesti kolme raksua,
mutta päivänsankari komensi minua olemaan hövelimpi.

Nuppu ei meinannut pysyä villapöksyissään, kun herkku laskettiin matolle.
Kuului ”flup flup klunks” ja ”lips lips lups”,  kun pentukuppi tyhjeni ja kiillottui.

Paha mielihän siitä sitten lopuksi tuli, kun herkku pääsi loppumaan. Nupulle ei kerrottu,
että artistien takahuoneessa oli vielä toinen samanmoinen leivos, jotta se ei olisi lähtenyt
ryöstöretkelle ja hotkaissut Juju-räppärinkin annosta.

Oikeasti Nuppu sai silti vatsansa täyteen, ja koska se ei näyttänyt enää säälittävältä nälkäkurjelta, oli aika ottaa siitä virallinen synttäripotretti. Yllätyksekseni Nuppu heittäytyi hankalaksi, eikä kuvaamisesta tahtonut tulla mitään. Ellen tietäisi Nupun Miss Ragdoll World -taustoista, olisin voinut luulla, että typykkä on ensimmäistä kertaa kameran edessä:

 

Olin rakentanut hiirileikkiemme hengessä Nupulle ihanan kuvauspaikan:
kaikki sen rakkaat ystävät Titanicin kannella. Mutta mitä teki Nuppu?
Hyppäsi saman tien paatista pois ja tiputti matkallaan puolet
kavereista mereen. Melkoista tuittuilua synttäritytöltä!

Seuraava kuvausyritys oli simppelimmissä kulisseissa. Ilmeisesti leivos oli ollut kuitenkin
liian tuhti, sillä Nuppu valitti vatsalla näkyvistä makkaroista ja valaistuksesta,
joka ei tehnyt oikeutta sen kauniille piirteille. Tässä oli siis iloisin otoksemme.

Neiti lyllersi happamana sängyn alle, ja emon ainoa toivo saada edes hieman juhlava
kuva oli pujottaa neidin kaulaan sen iki-ihana rusetti. Nuppu kuitenkin
marmatti, että valoa on liikaa. Silmiä häikäisee, ja kaksoisleuka harmittaa.

Mieheni ehdotti, että lopettaisimme kuvaukset, koska ne eivät kerran sujuneet, ja tajusin, että hän on täysin oikeassa. Samassa keksin myös, mikä juttu piristäisi Nuppua takuuvarmasti ja palauttaisi innostuneen juhlatunnelman: kerroin sille, mitä mieheni oli nähnyt edellisenä aamuna talomme vieressä. Se oli pieni, ja sillä oli pikkuiset korvat ja nappisilmät... ja siimahäntä! Pikkukaveri oli myös lähettänyt Nupulle synttäriterveisiä! Nuppu alkoi kehrätä innostuneesti, mutta ajatteli emon taas vain kehittävän omia tarinoitaan. Ääni kellossa muuttui, kun minulla olikin tarjota tapauksesta todistusaineistoa:

 

Nuppu kujersi onnesta ja halusi heti lähteä ulos, sillä tämän jyrsijän kanssa
tulisi ilman muuta kaikkien aikojen paras synttäripotretti. Emo ei ollut
välttämättä ihan samaa mieltä, joten onneksi asiat menivät toisin...

 

Nuppu sai seuraansa vielä suloisemman kaverin, ja synttärikuva tuli ihan ilman
poseerausta aidosta, hellästä hetkestä. Mikä olisikaan täydellisempi synttärilahja
Lovely Kissesille kuin ihana pusu maailman parhaalta veljeltä?