Maailman rasittavin nainen

Meilläpäs aloitettiin tänä vuonna naistenpäivähulinat jo viiden aikaan aamulla! Heräsin makeimmista unista kaaputusääniin, joita säesti uskomaton inahtelu, eikä voinut mieskään olla heräämättä järkkyyn mekkalaan. Sanattomassa yhteistyössä jähmetyimme pakoillemme, jottei oven ulkopuolella hilluva komentelijanainen tajuaisi saaneensa meitä hereille. Pidätin hengitystä, kunnes ininä loppui, ja ehdin jo toivoa, että bluffimme oli mennyt läpi. Silloin makuuhuoneen toisilta ovilta alkoi kuitenkin kuulua entistä riipivämpää raavintaa, karmin nakerrusta ja käskytystä suurinpiirtein näillä sanoin: ”Miiip miiip, ihhh, mmmäääiihh, tsirp!” 

Runsaista kielikylvyistä huolimatta viesti jäi meille vähän epäselväksi, joten käännyimme
asiantuntijan puoleen. Konsekutiivitulkilta tulikin suunnaton apu, ja sain teitä lukijoita
varten tällaisen sanasta sanaan -suomennoksen. Viesti lienee nyt kaikille selvä.

Varoimme edelleen liikahtamasta, sillä yksikin varomaton peiton kahaus saisi Nupun ratkeamaan voitonriemuisiin karkeloihin, joiden jälkeen ei ole enää paluuta Höyhensaarille. Seuraavan puolen tunnin aikana kävi ilmi, ettei Nuppu vähästä lannistu, vaan se hiissasi uskollisesti ovelta ovelle, kunnes onnistui yllyttämään Jujunkin kaverikseen. Muuten niin kiltti poitsu viritteli ilmoille puoli kuuden kunniaksi surullisen Nälkäkurkisinfonian, joten lopulta meidän oli pakko antaa periksi. Seuraavan edes auttavasti hiljaisen hetken tullen avasin oven, ja Nuppu töpötti selkä syyllisessä köyryssä makkariin salamana niin, etten tiennyt itkeäkö vai nauraa.

 

Ei kelvannut tämä peti, vaan oikeaan sänkyyn oli ihan pakko päästä.

Olin sen verran loukkaantunut unieni katkaisusta, ettei kumpikaan katti saanut aamupusuja tai rapsutuksia, vaikka ne pötkähtelivät kilpaa eteeni. Houkuttelin ne keittiöön, annoin niille robottina aamumuonat ja palasin kiireesti takaisin nukkumaan. Kuin ihmeen kaupalla neiti Älämölö vihdoin rauhoittui ja sai seuraavan ovenrapsutuskohtauksensa vasta kahdeksan maissa. Silloin se pääsi vihdoin viereemme ja kehrätä huristeli niin onnellisena, etten voinut enää kantaa sille kaunaa. Onhan nyt sitä paitsi naistenpäivä, ja Nuppu on paitsi maailman rasittavin myös maailman ehdottomasti söpöläisin nainen!

 

Ensin naisen piti saada pikkuinen masunsa ihanasti pömpölleen.

Sen jälkeen maistuikin uni lämpimien lakanoiden välissä. Tämä se vasta on elämää!

Kun puheeksi tuli, että emo oli horissut aamuyöstä levottomia Nuppu-rukkasista,
meinasi rakkauteemme tulla ryppy. Mutta kuka nyt leikistä suuttuisi!

Juju pyysi herrasmiehenä anteeksi mourujaan ja toivotti emolle oikein mukavaa naistenpäivää.
Samaa se ja myös me muut toivotamme kaikille lukijanaisille ja teitä tomerasti
komenteleville tyttölemmikeille! Nukkukaatte paremmin kuin me! :)