Näytetään tekstit, joissa on tunniste metrilaku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste metrilaku. Näytä kaikki tekstit

perjantai 13. marraskuuta 2015

Hupsujen kotieläinmessut

Viikko sitten Messukeskuksen valtasivat monenmoiset otukset haisunäädistä alpakoihin. Menossa mukana oli myös traktoreita, Kivikis-myyjiä, raksudiilereitä, lapsiperheitä, hevosenkenkäseppiä sekä bloggaajia. Monet viimeksi mainituista olivat tajunneet hankkia blogipassit ja suunnitella päivän huolella toisin kuin Hupsujen emo, joka pölähti paikalle niin ex tempore, että oli unohtanut ladata kameransa akut. Punaisen hälytysvalon vilkkuessa ei paljon kuvia näpsitty, mutta onneksi messupäivä oli muuten antoisa kiitos ihanien eläinten ja mukavien bloggaajakollegoiden!

 
Ilman muuta messuilla on aina mukavaa!

Velloin holtittomasti valtaisien ihmismassojen virrassa, mutta päädyin lopulta silläkin keinolla aika mukaviin kohteisiin:


 
Olin esimerkiksi kannustamassa tätä komistusta voittoon,
kun valittiin vuoden parasta 1-vuotiasta suomenhevosorivarsaa.
Aallot huuhtoivat minut myös ponipuolelle.

Kaikkein eniten nauroin näille röhkyleille, joista toinen antoi
kämmenselkääni yllättävän töpselikärsätöppäyksen.

Riemastuin ajauduttuani aasien alueelle, mutta mitä tapahtui, kun käytin kameran
viimeisiä akunjämiä?! No, aina ei voi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan...

Koska kuvasaalis jäi kovin laihaksi, päätin lihottaa messupostaustani järjestämällä lemmikkikarnevaalille jatkot Hupsuttamon puolella. Samalla pystyisin tarjoamaan kissoilleni ainutlaatuisia elämyksiä ja ymmärryksen siitä, millaista olisi kuulua messujen tähtieläinten ylvääseen kaartiin.
 
Nuppua huoletti, koska sekään ei ollut tajunnut tilata bloggaripassia.
Se pääsi kuitenkin ilmaiseksi sisälle, koska osasi inistä niin vetoavasti.

Ensimmäiseksi vuorossa oli alpakka-agilitya. Oikeilla messuilla olin kuullut, että alpakat ovat Andeilta kotoisin olevia laumaeläimiä, jotka ovat luonnostaan pomppaavaa sorttia. Niille rakennettiin siellä koirien agilityrataa muistuttava esterata, jossa piti ylittää renkaat, pujotella tolppia, seisoa paikoillaan matolla ja hypätä esteitä. Kaikkein omituisin (ja ilmeisesti vaikein) tehtävä näille pakoeläimille oli seistä matolla samalla, kun ohjaaja kyykistyi niiden jalkoihin nostelemaan palloja sankoon! Ei kovin jännittävää katsottavaa, ja kun siihen lisättiin alpakoiden lievähkö perässävedettävyystaipumus ja sääntö, jonka mukaan jokaista estettä sai yrittää kolme kertaa, ei tämän emon kärsivällisyys riittänyt kuin kahden suorituksen seuraamiseen. Mutta miten kävi Hupsuttamon alpakka-agilityssä?


Alpakka näytti varsin tyytyväiseltä ja jopa laiskalta karsinassaan.

Radalle päästyään se muuttui kuitenkin oikeaksi alpakkaraketiksi,
joka ylitti jokaisen esteen ensimmäisellä yrityksellä. Tätä alpakkaa
eivät koirasudet (joita messuilla myös näkyi) niin vain nappaisi!

Alpakoiden jälkeen agilityradalla nähtiin myös
Suomen estepupuyhdistyksen taitureita.

Hengästyttävän estefinaalin jälkeen oli aika siirtyä näyttelyalueelle. Toinen toistaan trimmatummat fifit tepsuttivat jakkupukuisten omistajiensa vierellä rinkiä ympäri, ja kuohkeaksi puunattuja rotukissoja venytettiin maailmalta matkustaneiden tuomarien silmien edessä.

 
Ringissä 1 esiteltiin ragdoll-rodun parhaimmistoa. Saimme onneksi myös esittelijän,
joka on paitsi alansa huippu myös julkisuuden henkilö ja Nupun rakas anoppi:
bloggaajapassilla Hupsujen messuille saapunut Marraskuun murusten emo.
 
Taka-alalla himmailevien tuomarien ilmeet ovat epäileväisiä, mutta
päätin jo ennen näyttelyn alkua, että lähdemme kisaan leikkimielellä.

Ringissä 2 kauneuttaan pääsivät demonstroimaan pehmoiset supikoirat,
joista esittelijä varmasti tykkää siinä missä susikoirista ja koirasusistakin.

Venytetyistä näyttelypötkylöistä mieleeni juolahti siirtyä herkkuosastolle ostamaan pussillinen metrilakuja. Onneksi niitä oli tarjolla myös meidän hupsuilla kinkereillämme:

 
Salmiakkivadelma oli päässyt loppumaan, mutta
onneksi toffeevaniljaa oli vielä ainakin kaksi metriä.

Päivän jännittävin osuus oli ilman muuta palkintojen jako. Taitavimmat ja kauneimmat eläinystävät saivat tunnustuksena mukaansa hienot ruusukkeet, joita kelpaa esitellä samalla, kun kertoo tarinoita kaikkien aikojen parhaista lemmikkimessuista!


Voittaja-alpakka oli sen verran ujo saaliseläin,
että se piilotteli sorkkiaan esteiden takana.

Lopulta pitkäkoipinen otus saatiin hinattua palkintopallille.
Ties mihin tämä laaman sukulainen vielä urallaan yltää!

Messujen kaunein pörröeläin sai niin ikään hienon ruusukkeen.

Se taisi olla paitsi kisojen kaunein myös ahnein turrikka...