En ole kovasti viinerien, donitsien tai muffinssien perään, mutta
on olemassa yksi klassikkoleivos, joka saa minut lipomaan kieltäni:
laskiaispulla. Tänään laskiaistiistaina en ole sellaista kuitenkaan popsinut,
sillä olen maannut flunssaisena punkan pohjalla haju- ja makuaistin
menettäneenä. Onneksi ehdimme popsia vuosittaiset namupalamme
laskiaissunnuntaina ennen kuin tämä viheliäinen tauti ehti kimppuuni.
 |
| Mitä yhteistä on Nupulla ja laskiaispullalla? |
 |
| Molemmat ovat syötävän ihania! <3 |
Sairastaminen on aina kurjaa, mutta hieman
helpommaksi sen tekevät kaksi pörröistä lähihoitajaa. Kun hilasin itseni
ensimmäisenä sairasteluyönä sohvalle, etten valvottaisi miestäni niiskuttamalla
ja pyörimällä, sain heti ihanaa seuraa. Juju kiipesi rintakehäni päälle,
kellahti selälleen ja painoi poskensa poskeani vasten. Nukuimme näin pitkän
aikaa, ja sydämeni suli yhtä valuvaksi kuin nenäni! Osasin arvostaa Jujun
elettä suunnattomasti, sillä viimeksi se on nukkunut ”sylissä” ihan pienenä
kissanpoikasena. Juju on pysynyt vierelläni uskollisesti koko sairastelun ajan,
ja lempeä Nuppunen on niin ikään hoivannut minua raahaamalla kaikki löytämänsä
hiuslenksut sänkyymme. Se tiputtaa ne eteeni kuin pulleat rotat ja inisee ikään
kuin kehottaakseen minua syömään, jotta voimistuisin ja parantuisin. Näin
hyvällä hoidolla oloni onkin jo vähän kohentunut, ja aivastusten lomassa on
pakko aina hymyilläkin.
 |
Nuppu tuo hiiret luokseni, mutta sitä ennen se leikkii niillä
ja käyttää niitä välillä myös rannerenkaina. |
 |
| Jujukin osaa pyydystää emolle ruokaa! Näillä ravinteikkailla herkuilla olen pian elämäni kunnossa. |
