Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauluri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauluri. Näytä kaikki tekstit

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Mörrimöykyt parturissa

Kevään valoa ei suotta moitita julmaksi. Sälekaihdinten raoista tunkevat auringonsäteet paljastavat sumeilematta niin ikkunaan painetut kuononjäljet kuin kotonamme leijailevat kissankarva- ja pölypalleropilvetkin. Kirkkaassa päivänvalossa tein myös huomion, että pitkä talvi on mörrimöykkyistänyt kauniita kissojani aika tavalla, ja asialle oli tehtävä jotakin.
 
Mikäs rönttäpuli tämä tässä on?
 
Ja kuka unohti kammata kaulurinsa?

Juju on ollut kissoistamme aina se epähygieenisempi. Se ei törsää arvokasta aikaansa turhaan puunaamiseen, vaan nuolaisee pari kertaa vasenta kylkeä ja kerran oikeaa, ja pesu on sillä hyvä. Nuppu taas käyttää siistinä tyttönä paljon aikaa turkkinsa sukimiseen, mutta silti molemmilla kissoilla on tätä nykyä sama ongelma: liian pitkiksi venähtäneet kaulurikarvat, jotka luikertelevat kuin itsestään niiden suuhun. Haivenet kiertyvät kattien kieleen, kastuvat ällöttäviksi kuolasuikaleiksi ja jäävät kuivuessaan tönöttämään kuohkeasta kaulurista kuin kurjat risut.
 
Tässä vielä kokonaiskuva kiusallisista kuolapatsaista.

Fakta tietenkin on, etteivät edes kitalaessa uiskennelleet karvat saa ragdollien kauneutta katoamaan, mutta helläsydämistä emoa on riipinyt katsoa, kuinka tuhmat tupot kiusaavat kullanmurujani. Jouduin vähän väliä kiskomaan kaulurihuituloita takaisin kuivalle maalle, joten lopulta päätin loihtia molemmille kissoille kevyemmät kevättukat. Siihen tarvittiin vain sakset ja kaksi lisäosaa:

Juju houkuteltiin parturin penkille kuivatun kanapalan avulla...
 
...ja Nupun päähän sujautettiin pörppä eli tötterö estämään piraijamaista
hampaiden naksuttelua, jota saksien esiinmarssi aina aiheuttaa.

Jujun kanssa askaroidessani pystyin käyttämään hieman taiteellista silmääni. Poitsu istui nätisti aloillaan, kun ohensin pörheimpiä leuanalustuppoja ja lyhentelin pisimpiä huituloita tyylikkääksi polkaksi. Nupun parturointi oli kuitenkin hektisempää. Se räpiköi miehen sylissä ja käski heittämään sakset (ja emon) jorpakkoon. Pysyin silti rauhallisena ja silppusin karvaa kuin mikäkin Saksikäsi-Edward. Lopputulos onnistui sikäli, ettei Nupun tarvitse enää käyttää suurinta osaa päivästään karvatuppojen syljeskelyyn, mutta uuden lookin trendikkyydestä voi olla montaa mieltä.
 
Ei tullut ainakaan mitään tasaista pottaa!

Mutta ei tämä mikään Instagram-kampauskaan taida olla...
Onneksi Juju lupasi hoitaa kuvausbisnekset, kunnes Nupun kauluri
kasvaa takaisin ennalleen tai neiti oppii käyttäytymään kampaajalla.


Onko teillä muilla pitkäkarvaisten kissojen omistajilla vinkkejä,
 miten kaulurin saisi trimmattua nätiksi?

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Katse karvoihin!

Nupun  elämä on ollut identiteettimielessä helppoa, sillä sen ei ole tarvinnut ikinä perustella räggäriyttään. Sitä on toki luultu supikoiraksi ja ahmaksi, mutta yleensä kaikki lopulta myöntävät, että Nuppu on pörröinen rötkäle, joka näyttää juuri siltä niin kuin perinteisen ragdollin kuuluukin. 

Mikään tavishan Nuppu ei silti missään nimessä ole!

Jujun kohdalle tilanne on ollut vauvasta asti hankalampi. Se oli jo meille tullessaan pieni, hoikka rääpäle, jolla oli huitulainen hännänruoto. Vaikka poika kuinka kovasti kasvoi ja kehittyi, se sai tuon tuostakin kuulla epäilyksiä räsynukkeudestaan. Voiko ragdoll muka olla noin lyhytkarvainen ja siro? Tuleeko siitä koskaan isoa ja pörheää karvamötikkää? 

Juju tietää, ettei kissaa ole aina karvoihin katsominen...
Niinpä se kokeili, olisiko kissaa karvoihin nuuhkiminen. Käyttääkö Nuppu parfyymia?
Vai yrittääkö Juju imeä siskostaan lisää ragdollin perusolomuotoutta?

Emolle Jujun karvatilanne on se ja sama. Kissapoika olisi ihan yhtä rakas ja ihana, vaikka se päättäisi sheivata itsensä siiliksi. Niin ei kuitenkaan ole käymässä, sillä junnupoikamme on päässyt siihen teiniyden vaiheeseen, jossa tukan annetaan liehua vapaana tuulessa ja leuan alle alkaa ilmestyä hienovaraista haiventa jos nyt ei parraksi niin ainakin kauluriksi.

Katsokaapa nyt oikein tarkasti komeaa, nuorta kolliamme!
Eikö sille olekin muodostunut viehkeä pikku kauluri?

Enää Jujua ei voi mitenkään luulla lyhytkarvaiseksi kissaksi. Se on virallisesti puolipitkäkarvainen.

Jujusta oli hassu ajatus, että vanhetessaan siitä tulee yhä pörheämpi.
Niinpä se kokeili, miltä uusi pöyhöturkki näyttää pappailmeen kera.

Pituutta on myös Jujun iki-ihanissa ripsiräpsyttimissä.
Nassualueen karvoituskin on uljas: on viiksiä ja tuntokarvoja vaikka muille jakaa
puhumattakaan suloisesti rehottavista korvakarvoista.
Nuppu halusi osallistua kuvasarjaan näyttämällä, miten se antaa
kainalokarvojensa kasvaa vapaina kuin villiviinit.

Edes Jujun sääret eivät ole enää yhtä siloiset kuin pentuna.

Nuppukin halusi esitellä sulosääriään siinä toivossa, että Ruffelta tulisi taas flirttiä.

Vaikka kaikkialla muualla on siis pörheyttä havaittavissa eivätkä edes niiden varpaat ole säästyneet tupsuilta ja hapsuilta, on molemmilla kissoilla yksi hieman ”nakuhko” kohta:

Jos jollakulla on idea, miten korvien taustoihin saa vähän lisätuuheutta,
saa luvan ottaa yhteyttä Hupsuttamon kahteen karvankasvattajakattiin!