Näytetään tekstit, joissa on tunniste karva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste karva. Näytä kaikki tekstit

maanantai 27. toukokuuta 2019

Pumpulituppoilua

Ragdollien karva on yksi maailman mahtavimmista materiaaleista. Se on untuvanpehmoista, ja kun sitä vasten painaa poskensa, murheet ja huolet leijailevat tuulen matkaan kuin kesäiset voikukanhahtuvat. Nupun ja Jujun turkin magia ilmenee myös siten, ettei karva tai varsinkaan karvanlähtö lopu koskaan. Ei, vaikka pörriköitä furminoisi aamusta iltaan ja illasta aamuun kokonaisen auringonkierron ajan.
 
Ehkä se johtuu siitä, että siinä missä maa kiertää aurinkoa...

...karvapallerot kiertävät karvapalleroita...

...ja tarttuvat kutitellen niiden viiksiin ja turkkiin!

Viime viikkoina Hupsuttamon ulkopuolellakin on ollut meneillään melkoinen tupposhow. Ilmassa on leijunut valkoisia hattaroita, jotka ovat näyttäneet oikealta pumpulisateelta. Höytyviä puhallellessani olen pohtinut, porhaltaako jostain pian nahistelevia ragdolleja, vai onko kyseessä vain haapojen keväinen karvanvaihto-operaatio.



Tämä niittypläntti oli naamioitunut meidän eteisenmatoksi.

On turha edes toivoa, että karvatilannetta saisi räggäritaloudessa koskaan hallintaan, mutta olemme silti yrittäneet parhaamme. Jujulla on kestovaraus Hipsun hiusstudiolle, ja olemme keksineet tavan tai pikemminkin paikan karstata myös Nuppua.


 
Tervetuloa Hapsun harjaussalonkiin, jossa loihditaan virtaviivaisia kampauksia kiireisille asiakkaille!

Nupusta tuntuu kuin ei harjattavana olisikaan, kun voi touhuta samalla omiaan,
kuten pyydystää kursorin nuolta ja töpsytellä häntä pystyssä ruudun edessä.

Toisinaan löytyy jokin niin hyvä kohta, että silmät menevät melkein kieroon....

Silloin kannattaa kempsahtaa nurin vastaanottamaan masurapsua.

Nuppu kääntelee pullervoista vartaloaan kuin kesäinen kuutti aurinkoisella luodolla.

Sillä on tietokoneen välkkeessä hauskempaa kuin rullaluisteludiskossa!

”Irrota kaikki inhat irtokarvat, parturisetä!”

 
”Här, här, här... Ömmömmöö!”

Rag Advisorissa suitsutettiin Hapsun harjaussalonkia,
joten Hipsukin tuli testikäynnille ja sai hienon tuulitukan.

Sen hentoja pikku haivenia suittiin niin kauan, että näytönsäästäjä meni päälle.

 
Parasta uudessa kampaamossa oli, että tutustumistarjoukseen
kuului harjauksen jälkeinen leikkihetki hupparinnaruilla!
 
Viisi tähteä ja karvakattimerkki tälle puljulle!

 
Juitsi on tehnyt kestovarauksen myös Hapsun harjaussalonkiin
niin kauaksi aikaa kuin palvelu suinkin pelaa...


...eikä frisyyri näytä tältä!

Onko teillä kavereilla jo kesäkarva valmiiksi vaihdettuna?

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Yllätysten mämmiyö

Pääsiäiseemme on mahtunut valtavan monta äätä, öötä ja yytä. Jossain kaukaisuudessa pääsiäisnoidat ovat käkättäneet ja melkein pudonneet hervottomina luudiltaan, kun me hupsuparat olemme huudahdelleet kuorossa ääk, kääk ja yök!
 
”No mikäs nyt on? Eikö mamalle maistu edes vastamunittu Kinder?”

Saavuimme eilen reissusta kotiin ja kohtasimme Mummi Poppasen ja kaksi viimeisen päälle puunattua, pussattua, passattua ja paapottua karvapalleroa. Loma Hupsuttamossa oli sujunut kaikin puolin mallikelpoisesti: Nuppu ja Juju eivät olleet suuremmin ikävöineet perinteistä palvelusväkeään, ja ruoka oli maistunut mainiosti samoin kuin unet Mummin kainalossa. Vasta viimeisenä aamuna aurinkoiseen kissaparatiisiin oli purjehtinut pieni tumma pilvi: Nuppu oli putkahtanut dyyneiltä jarrutusjäljet söpössä pikku ahterissaan.

 
”Äiskä! Ei saa kertoa! Kun nettiin kirjoittaa jotain, sitä ei saa ikinä pois!
Mitä jos Ruffe näkee ja tulee bänksit?!”


Mummi Poppanen oli hoitanut hätätilanteen esimerkillisesti: peppufreesauksen jälkeen Nuppu oli päässyt herkuttelemaan rypsipossusiivun sisälle käärityllä Inupektillä, ja illan suussa vaikutti jo siltä, että homma oli hienosti lapasessa. (Ja villakinttaita täällä pohjolassa toden totta tarvitaankin!)

 
”Kuka tarttee tumput, kuka ei. Pakkanen on pukeutumiskysymys.”

Tilanne vaikutti erinomaiselta vielä aamullakin. Päästimme kissat viereemme ja ihailimme Nupun puhtaan valkoisia villahousuja. Hieman meitä tosin kummastutti, kun yleensä niin aamuvirkku Mummi Poppanen tuhisi yhä olohuoneen puolella. Kysyimme kateilta, olivatko ne antaneet äitini nukkua, ja ne nyökyttelivät silmät viattoman pyöryläisinä. Mutta mikäs olikaan totuus?

 
”Mummi, pliide, älä kerro!”

Yö oli sujunut huoneistomme kissaisalla alueella sujuvasti aina kolmeen asti. Suukkoja ja nenätöykkyjä lukuun ottamatta häiriöt olivat olleet minimissä. Äitini oli kuitenkin herännyt käymään ihmisten hiekkiksellä, mikä oli johtanut melko eksoottiseen pääsiäisyön tapahtumaketjuun. Nuppu oli hypännyt tyytyväisenä lämpimälle varavuoteelle, ja äitini oli joutunut tönimään typykän pois, jotta pääsisi itse uudestaan pitkälleen. Makuusija oli kuitenkin muuttunut aavistuksen verran: lakanan päällä oli jotakin kylmää ja kosteaa, joka liiskautui äitini pohkeisiin. Kännykän kelmeässä valossa hän oli nähnyt, että se jokin oli – sanotaan nyt vaikka pääsiäisen kunniaksi ja herkkiä lukijoita varjellaksemme – mämmiä.

 
”Ei, kun suklaata se oli!”

Mummi Poppanen oli pompannut kiireesti pystyyn ja ryhtynyt kartoittamaan tilanteen vakavuutta. Lakana oli pitänyt ilman muuta vaihtaa ja pohkeet saippuoida, mutta Nupun peppupesu ei ollut onnistunut, sillä pääsiäisnoidat olivat kaapanneet mämmikatin matkaansa ja kiikuttaneet sen aina kuuhun asti. Tai ainakaan Nupusta ei ollut näkynyt edes hännänpäätä.

 
”Huh, onneksi ne tihulaiset veivät Nupun eivätkä mua!”

Koska Mummi Poppanen on samalla lailla ylihuolehtivaa sorttia kuin hänen jälkikasvunsakin, huoli Nupusta oli saanut viimeisetkin unenrippeet katoamaan. Jonkin ajan kuluttua omituinen kurina oli lisännyt hätäännystä, ja äitini oli noussut katsomaan, oliko Nupulta tulossa matolle oksupoksu (joka karvayökkönäkin tunnetaan). Mutta voi sitä helpotusta, kun Nuppu olikin löytynyt tassupedistä loistokunnossa: se oli kehrännyt seiniä vavisuttavan kovaa ja tarponut samalla etutassujaan pehmopedin reunamukseen. Peppukin oli ollut jo siisti, sillä ikävät pääsiäisherkut olivat pyyhkiytyneet kätevästi vieraslakanaan. Mummi Poppanen oli palannut hyvillä mielin Höyhensaarille ja saanut myöhemmin kainaloonsa puhtaan pikku pääsiäistipusen.

 
”Mitenkäs se Figon ja Frieden tiputii-laulu menikään?”

Aamun valjetessa yllätysten mämmiyöstä oli jäljellä enää suttuinen lakanamytty, ruskeat läimäreet Mummi Poppasen sukissa sekä sinne tänne ilmestyneet mämmiroiskeet, jotka saivat meidät kaikki huudahtelemaan ääk, kääk ja yök!

 
”Tipu-tii, tipu-tipu-tipu-tii! Peppu on... suklaaton!”

Nupun masuvaivan syyksi veikkaamme alati kiihtyvää karvanlähtöä. Niinpä Neiti Kevätheinä on saanut maistella nyt ensimmäistä kertaa Jujun suurta herkkua, kissanmallasta – eräänlaista mämmiä sekin! 

 
”Mämmin sijaan meidän mama on herkutellut Kindereillä
ja Mummin ihanalla pannukakulla. Päälle se on lirauttanut
vähän mallasta. Vai oliko se mansikkahilloa?”

Vaikka meitä odotti nyt hieman erikoinen vastaanotto, on omaan kissakotiin aina ihana tulla. Seuraavassa postauksessa palaamme tarkemmin lomaan, sillä sekin piti sisällään hauskoja kissayllätyksiä, joista en malta olla kertomatta.
 
Iloista ja vähämämmistä pääsiäistä kaikille! Paitsi sitä oikeaa mämmiä saa toki olla enemmänkin...

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Katse karvoihin!

Nupun  elämä on ollut identiteettimielessä helppoa, sillä sen ei ole tarvinnut ikinä perustella räggäriyttään. Sitä on toki luultu supikoiraksi ja ahmaksi, mutta yleensä kaikki lopulta myöntävät, että Nuppu on pörröinen rötkäle, joka näyttää juuri siltä niin kuin perinteisen ragdollin kuuluukin. 

Mikään tavishan Nuppu ei silti missään nimessä ole!

Jujun kohdalle tilanne on ollut vauvasta asti hankalampi. Se oli jo meille tullessaan pieni, hoikka rääpäle, jolla oli huitulainen hännänruoto. Vaikka poika kuinka kovasti kasvoi ja kehittyi, se sai tuon tuostakin kuulla epäilyksiä räsynukkeudestaan. Voiko ragdoll muka olla noin lyhytkarvainen ja siro? Tuleeko siitä koskaan isoa ja pörheää karvamötikkää? 

Juju tietää, ettei kissaa ole aina karvoihin katsominen...
Niinpä se kokeili, olisiko kissaa karvoihin nuuhkiminen. Käyttääkö Nuppu parfyymia?
Vai yrittääkö Juju imeä siskostaan lisää ragdollin perusolomuotoutta?

Emolle Jujun karvatilanne on se ja sama. Kissapoika olisi ihan yhtä rakas ja ihana, vaikka se päättäisi sheivata itsensä siiliksi. Niin ei kuitenkaan ole käymässä, sillä junnupoikamme on päässyt siihen teiniyden vaiheeseen, jossa tukan annetaan liehua vapaana tuulessa ja leuan alle alkaa ilmestyä hienovaraista haiventa jos nyt ei parraksi niin ainakin kauluriksi.

Katsokaapa nyt oikein tarkasti komeaa, nuorta kolliamme!
Eikö sille olekin muodostunut viehkeä pikku kauluri?

Enää Jujua ei voi mitenkään luulla lyhytkarvaiseksi kissaksi. Se on virallisesti puolipitkäkarvainen.

Jujusta oli hassu ajatus, että vanhetessaan siitä tulee yhä pörheämpi.
Niinpä se kokeili, miltä uusi pöyhöturkki näyttää pappailmeen kera.

Pituutta on myös Jujun iki-ihanissa ripsiräpsyttimissä.
Nassualueen karvoituskin on uljas: on viiksiä ja tuntokarvoja vaikka muille jakaa
puhumattakaan suloisesti rehottavista korvakarvoista.
Nuppu halusi osallistua kuvasarjaan näyttämällä, miten se antaa
kainalokarvojensa kasvaa vapaina kuin villiviinit.

Edes Jujun sääret eivät ole enää yhtä siloiset kuin pentuna.

Nuppukin halusi esitellä sulosääriään siinä toivossa, että Ruffelta tulisi taas flirttiä.

Vaikka kaikkialla muualla on siis pörheyttä havaittavissa eivätkä edes niiden varpaat ole säästyneet tupsuilta ja hapsuilta, on molemmilla kissoilla yksi hieman ”nakuhko” kohta:

Jos jollakulla on idea, miten korvien taustoihin saa vähän lisätuuheutta,
saa luvan ottaa yhteyttä Hupsuttamon kahteen karvankasvattajakattiin!