Näytetään tekstit, joissa on tunniste gepardi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste gepardi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 28. lokakuuta 2017

Huipulla tuulee!

Lumen tulo on hidastanut vauhtiani merkittävästi. Jouduin jättämään pyörän torstaina ensimmäistä kertaa kotiparkkiin ja survomaan itseni toivottoman verkkaisesti klonksuttavaan raitiovaunuun. Vauhdin määrä maailmassa on kuitenkin vakio, joten siinä missä minä olen muuttunut etanaksi Jujusta on tullut valoakin nopeampi turbogepardi.
 
Hän liikkuu nykyisin vain juoksemalla.

Toisinaan hän myös hoppaa...

...yli kivien, kantojen ja igluputkien.

Hän metsästää....
 
...vilkuttelee pikkulinnuille..  

...ja levittelee lelut ympäri lattiaa.
Niin söpö kuin meidän vauhdikas jupardimme onkin, se on keksinyt myös hieman arveluttavia kanavia pulppuavan syysenergiansa purkamiseen. Jos emo ei heti ensi naukaisusta tajua käynnistää leikitys- ja koulutusmylläkkää, Juju alkaa räyhätä. Se istahtaa vaatekaapin eteen ja mätkii ovea etukäpälillään kuin mikäkin nyrkkeilymestari. Juju Tyson myös naksauttelee Nuppu-neidin villahousuista karvatuppoja, joita se tulee mässyttämään silmieni alle niin, että asiaan on pakko puuttua. Kun lähden liikkeelle, Juju hölkkää jaloissani ja tunkee pienen kuononsa niin jääkaappiin kuin lusikkalaatikkoonkin. Onpa kissanpoikasella myös uusi, eksoottinen aluevaltaus:

 
Kuka tarvitsee uuden kiipeilypuun, jos voi hopata liesituulettimen päälle?!

Jujuu...? Mehän ollaan jo ihan riittävän korkealla, eikös vaan?

Mutta edes Empire State Building ei riitä tälle tappiinsa viritetylle pikku viiripäälle!

Hops, hops! Nyt Elukka saa luvan jatkaa matkaa!
Koska Jujulla riittää hörhöpörhöenergiaa, olen pidentänyt sen agilitytuokioita, ja välillä yksinkertaisesti vain juoksen ympäri Hupsuttamoa namit tassussani ja häärägepardi tiiviisti kannoillani.
 
Leikkilaatikosta on kaivettu esiin kaikki vanhat suosikit,
ja toisinaan isosysterikin intoutuu leikkeihin mukaan.

Vaikka Juju on koetellut mielikuvitukseni rajoja ja muutaman hassunkurisen kerran ehkä hermojanikin, suurimmaksi osaksi sen touhut vain naurattavat. Hellyyskäppyrät kääntyivät pystysuoraan nousukiitoon, kun eräänä kylmänä alkutalven iltana tapahtui se, mitä olen jo kauan odottanut: pieni velmu kissanpoikanen kiikkasi aikansa olohuoneen pöydällä, hyppäsi sitten vatsani päälle ja käpertyi siihen nukkua tuhisemaan.

 
Kun patterit latautuvat, tämä pieni touhottaja keksii takuulla uusia kujeita!

 

Onko muissa eläinkodeissa koettu vastaavanlaista 
vilkastumista ja söpöä alkutalven pörheyttä?

perjantai 25. lokakuuta 2013

Töpsöttävä Sergei ja sipsuttava sisko

Kissan liikkuminen on iloista katsottavaa, varsinkin jos omistaa hoikan mutta jäntevän pikku gepardin. Juju on juuri sellainen. Sillä on notkea, ruikalemainen keskivartalo ja ponnahdusvoimaa puhkuvat takatassut. Niinpä se kykenee hypähtämään keittiötasoille ja ikkunalaudoille kuin Sergei Bubka ennätysvuosinaan. Jos kotigepardi on jujumaisen hyvin koulutettu, se ei kuitenkaan loiki holtittomasti ruokapöydälle vaan lähestyy hyvältä tuoksuvia ruoka-aineksia kohteliaasti tuolin ja pöydän välistä luikerrellen:

"Good morning, mama!"

Tämän aamiaisbuffetin vetonaulan piti olla
mansikkapuuro eikä purkkitonnikala.
Ei sillä, että ne mansikatkaan olisivat pieniä kissoja varten!

Jaahas. Tähän päättyi tämä seikkailu. Huomenna taas uusi luikerrus!

Olemassa on myös toisen tyyppisiä kissaeläimiä. Niitä, jotka tarvitsevat jalkarahin päästäkseen ikkunalaudalle ja jotka saattavat joskus tipahtaa sohvalta. Meiltä löytyy kotoa tällainenkin otus. Sen vartalotyyppi on pötkömäisen pörheä, ja keittiön pöydälle se pääsee tilaamalla hissin. Kun Nuppu sanoo napakasti ”mörriuh”, kaikkien on toteltava.

Tuima nallukka tilaa tässä hissikyydin. Tai suukkoja.
En osaa erotella, sillä ilme on aina jotakuinkin sama.

Vaikka Nuppu ei ole kovin ketterä, sen eteneminen on lähes äänetöntä sipsutusta. Nuppu ilmestyy jalkoihini kuin aave, ja olen joskus meinannut jopa kompastua siihen. Hiippailun toinen miinuspuoli on, että keijukaisemme on joutunut vahingossa vangiksi niin vaatekaappiin, pesuhuoneeseen kuin vessaankin. Koska Nuppulainen on aika iso ja helposti bongattava, epäilen sen myös käyttävän jonkinlaista näkymättömyysviittaa. Koskaan ei silti ole käynyt köpelösti, sillä Juju huolehtii sisarensa vapauttamisesta raapimalla milloin minkäkin vankilan ovea. Jujua emme ole vielä onnistuneet telkeämään mihinkään, sillä se askeltaa terhakasti töpsöttämällä. Meninpä minne tahansa, korvissani kuuluu aina ”töps, töps, töps” ja tiedän, että Juju on taas ”maman” kintereillä…

Toisinaan Nuppu katoaa kaikessa hiljaisuudessa.
Useimmiten se onneksi löytyy täältä.