Läpi madonreiän!

Kevät on sytyttänyt Jujussa vahvan matkustusvietin. Palveluskunta joutuu työntämään Mato Matalaa niin keittiön kuin eteisenkin matolla monta kertaa päivässä, ja muutamien viikkojen ajan Jujustellar on matkustanut myös galaksista toiseen. Siinä missä Einstein ja Rose keksivät madonreiän olemassaolon, Juju on maailman ensimmäinen kissa, joka pujahti sen läpi. Kalpene Laika-koira! Kuussa hengailu on pientä lientä verrattuna mustassa aukossa suihkimiseen.

 

Pakko myöntää, että aluksi Jujua vähän jännitti.

 

Se yritti kurkistaa mustan aukon taakse, mutta eihän siellä
ollut kuin pimeyttä ja kuonoa kutittavaa avaruuspölyä.

 

Uteliaisuus vei lopulta voiton, ja Juju törkkäsi tassunsa tuntemattomaan.
Avaruuslisko ei puraissut sitä, eikä Jujua edes imaistu olion vatsaan.

Ennen kuin Juju huomasikaan, se oli kainaloitaan myöten
mustan aukon armoilla. Paluuta menneeseen ei enää ollut.

Whoaa! Juju näki väripyörteitä, tähtisumua ja universumin uudet ulottuvuudet!

Jujustellar tunkeutui rohkeasti sinne, minne ainutkaan kissa ei ole
 aiemmin tunkeutunut. Vain peppu jäi turvaan omalle galaksille.

Aikansa kiikattuaan Juju uskalsi ryömiä kokonaan madonreiän läpi.

Poitsu kartoitti uusia universumeja vuosisatojen ajan. Se nuuskutteli ja touhotti, opiskeli avaruusteknologian tohtoriksi, söi sata säkillistä raksuja ja päihitti toisen galaksin bordercolliet agilitykisoissa. Sen jälkeen se huomasi jossain tutun näköisen rinkulan, ja intuitiivisesti sen huulilta karkasi sana ”mama”. Juju puikkasi kuononsa kolosta ja näki hohtavia sydämiä, jotka kutsuivat sitä kotiin.

 

Hupsassaa! Pienen pojan viikset värisivät liikutuksesta, kun se
bongasi maton, jolle se on niin monta kertaa kakonut karvapallon.

Sen silmissä siinsi myös jotain äärettömän rakasta: kuivattu kanapala.

Ja olihan siellä tunnelin päässä myös oma emo, joka ei ollut edes tajunnut, että
Juju oli ollut kateissa satojen vuosien ajan. Aika oli tuntunut parilta sekunnilta!

Olemme jatkaneet avaruusmatkailua naamioimalla sen arkiseksi agilitytempuksi. Juju oikeastaan keksi pujahduksen itse, sillä ensimmäinen musta aukko löytyi hassunmuotoisesta laatikosta, jonka isikissi osti beibiporkkanoille (= Jujulle ja Nupulle) Stockmannin hulluilta päiviltä.

 

Tästä tunnelista ei silti mennä galakseihin vaan
ihan vain laatikon vasemmasta reunasta oikeaan.

 

Tämä taas olisi se mystinen madonreikä...

...mutta Nupulle se kuitenkin on silkka kehys, jonka
takana se voi keikistellä ja näyttää maalaukselliselta.

Koska meillä Hupsuilla alkoi nyt ihanan aurinkoiseksi lupailtu talviloma, minulla oli aikaa askarrella Jujun uudesta avaruusmatkailusta pieni elokuva. Toivottavasti pidätte scifistä, sillä tässä pätkästä puikitaan Hupsuttamosta aina galaksien ääriin saakka:

Tähtien Nuppu

Jos Nuppu olisi tähtikuvio, se olisi nimeltään Kehräävä karhu. Se valaisisi tuikkeellaan koko Linnunradan ja häikäisisi kauneudellaan jokaisen, joka kurkkisi kaukoputkella elokuun tummenevalle taivaalle.

 

Ei Nuppua turhaan ole valittu universumin kauneimmaksi!

Nuppumaisen tähtikuvion intergalaktinen hurina kuuluu aina Kassiopeiaan saakka.

 

Mutta onko ragdoll-tähden elo ulkoavaruudessa pelkkää keikistelyä, leipomista,
kehräystä ja lekottelua? No eipä tietenkään, sillä stratosfäärin ulkopuolella viilettää
vaikka minkälaisia kattinoideja ja karvaisia avaruusmonstereita. Nytkö ne jo tulevat
ja imaisevat pienen kullannupun mustaan aukkoon tai isoon avaruuskitaan?

 

Kas, hätä ei ole tämän näköinen! Kehräävä karhu ei ole mikään turha nalle, vaan
sen alukselta USS Nuppupriselta löytyy tehokas tykki, jota se aikoo käyttää.

Mutta onkohan Nuppuprisea kiertävä peto sittenkin oletettua hurjempi?

Ainakin se loistaa kuin galaktinen kiiltomato ja
kiihdyttelee sinne tänne karvaisen pyrstötähden lailla.

Eiiih! Ei voi olla totta! Se on Nuph Vader, universumin pelätyin möyrymonsteri!
Se karauttelee selkä köyryssä ja viitta pörhöllään ympäri maailmankaikkeutta
ja uhmaa niin aikaa, avaruutta kuin pieniä sieviä tähtikuvioitakin.

Ei ihme, että Kehräävä karhu yrittää kuumeisesti etsiä kissanmentävää madonreikää.

 

”Wääk, ähhh, mihhh!” nallukka huutaa paniikissa, sillä Nuph Vaderin
rahiseva hengitys lämmittää jo sen pystyyn singahtaneita niskavilloja.

Mutta usein elämässä käy niin, että juuri kun on vaipumassa epätoivon syövereihin, madonreiän sijaan paikalle saattaakin pelmahtaa yllättävä pelastaja. Joskus se on Kari Grant, kaikkien janoisten sankari, mutta Kehräävä karhu sai avukseen avaruuden suurimman jedisankarin:

 

Tarunhohtoinen tähtisilmä, Juju Skywalker, kiikkasi itsensä pötkönä paikalle
ja räpsäytti ripsiään niin lumoavasti, että Nuph Vader kesyyntyi ihan luttanaksi.

Se katui möyryttelyjään ja lupasi tästä lähtien antaa kaikille moiskahtavia avaruuspusuja.

 

Niinpä Kehräävä karhu uskalsi jäädä Linnunradalle, ja jos höristätte korvianne,
voitte kuulla elokuun yössä lempeän ”här här” -äänen, joka tuudittaa ihanasti
 unten maille ja valaisee taivaan hempeällä kimalluksellaan...

Avaruusmatkailua ja kaivattu mau

Loma on saanut minut laiskistumaan, enkä ole enää edes yrittänyt opettaa Jujua naukaisemaan käskystä. Makupaloja on sitä paitsi kulunut silti päiväkiintiön verran, sillä olemme jatkaneet valjastreenejä. Eilen Juju jopa juoksi valjaat yllään – ei kovin sulavasti vaan omituisessa sivupomppuasennossa – mutta sillä saralla sentään on saavutettu jonkinlaista edistystä. Namuja on kulunut Nupullakin, sillä se on saanut antibioottitablettinsa kanapalasten höystäminä. Jälleen kerran täytyy antaa palautetta Nupun kiltteydestä: se saapuu lentävällä lautasella keittiöön, nautiskelee tabletit ja herkut kämmeneltä ja lentää samaisella härvelillä takaisin olohuoneen pöydälle.

Beep, beep, viuuuuuh! AB-robottikissa valmiina tablettien eliminointiin.

Maailman ensimmäinen kissa laskeutumassa
Kuun pinnalle. Ei kun... toinen... Yksi
säästöpossukin siellä taitaa jo olla.

Totta kai Jujunkin on pitänyt päästä kokeilemaan avaruusrakettia. Kun Nuppu on poistunut USS Nuppuprisen ohjaamosta, Juju on kiiruhtanut aluksen puikkoihin ja liidellyt ympäri asuntoamme. Se on kiitänyt kohti toista tähteä oikealta, nuuskinut kattokruunua, kahistellut naulakosta roikkuvia toppatakkeja (joita ilman ei Suomen suvesta selviä) sekä laskeutunut lopuksi toisen marsilaisen kanssa peuhaamaan.

Suunta kohti linnunrataa! Mahtaako siellä 
saada varpusia alkupaloina?

Tässä sitä viiletetään galaxien halki!

Juju esittää iltatähdelle toivomuksen.

Koska tiedän, että joukossanne on niitä, jotka toivoivat kuulevansa Jujun äänen, latasimme YouTubeen jännittävän vaanimisvideon, jonka lopussa Jujun sanainen arkku vihdoin aukeaa melkeinpä pahaenteisen vienosti. Olkaapa hyvät, tässä tulevat hidastetut naukuvaanijakatit:

Ja loppuun vielä todiste, että edellisestä painistakin selvittiin kamuina: