Näytetään tekstit, joissa on tunniste Porvoon seudun eläinsuojeluyhdistys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Porvoon seudun eläinsuojeluyhdistys. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. elokuuta 2017

Kurkistus Tolkkisten kissataloon

Nuppu ja Juju ovat hemmoteltuja ja onnekkaita kissoja. Niitä on rakastettu ja paapottu siitä saakka, kun ne putkahtivat maailmaan pieninä vaaleanpunaisina nyytteinä. Niiden kasvattaja piti niistä hyvää huolta ja varmisti, että ne saisivat turvallisen kodin. Niinpä meille saapui aikoinaan kaksi pientä karvakerää, joilla oli suuri luottamus ihmistä kohtaan. Tuntuu todella pahalta, etteivät kaikki kissat voi sitä luottamusta kokea, ja jokainen koditon kissa saa minut järjettömän surulliseksi. Siksi minua hieman huoletti, miten minulle kävisi, kun näkisin niitä Tolkkisten kissatalossa, jonne suuntasimme kissabloggaajien kesäretken päätteeksi.
 
Lahjoitin Nupun ja Jujun Prima Cat -lahjakassin Tolkkisten
asukkaille. Monet kokeneemmat kissatalokävijät olivat tajunneet
ottaa mukaan myös paljon muuta lahjoitettavaa.
Seuraavalla kerralla minäkin olen fiksumpi!

Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi Tolkkisiin, ja huomasin heti, että olin jännittänyt turhaan. Vaikka minua tietenkin riipi nähdä kodittomia kissoja, olin helpottunut siitä, miten hyvissä käsissä ne olivat. Talossa oli oma huone eläinlääkäriä varten ja kissoillakin varsin mukavat tilat.


 
Tällaisessa huoneessa viihtyisin itsekin, jos olisin kissa:
on kaveri, kiipeilypuu, tunneleita ja ihanat puutarhamaisemat.

Tuollaisella retroviltillä olen tainnut itsekin vauvana köllöttää.

Tämä kissaäippä sai imettää pienokaisiaan kaikessa rauhassa.
Kuva on otettu zoomilla, ja lepertelin ihan hiljaa kuiskaamalla.

Tämän vekkulin kettuhuoneen söpö asukas
taisi löytää kodin visiittimme aikana!
Kissoille on myös tarjolla kirjallisuutta Waltarista Rowlingiin
ja Montgomerysta Austeniin. Nämä teokset minäkin tahtoisin lukea.

Ainoan surun vihlaisun tunsin, kun näin tämän kissan, jota ei ollut vielä varattu.
Kunpa se saisi pian oman, rakastavan kodin. <3

Vierailuun mahtui onneksi monia iloisia hetkiä, kun seurasimme lasin takaa esimerkiksi kissanpentujen leikkejä. Sydäntäni lämmitti, kun yksinään löydetty pentu oli päässyt osaksi melko samanikäistä poikuetta ja vaikutti porukan hyväntuulisimmalta menijältä.

 
Juhuu! Hetkeäkään ei pieni kissa malttaisi olla aloillaan.
 
Hoitajan turvallisissa otteissa oli kuitenkin hyvä nököttää!

Toivottavasti tätä mussukkaa odottaa ihana elämä!

Samaa toivon myös tälle pörröläiselle
ja tietenkin kaikille talon asukkaille.
Vaikka suurin osa kissoista oli karanteenissa, kaksi sympaattista kissakaveria liikkui talossa seuranamme. Viiru ja Karri nauttivat täysin siemauksin silittelyistä, ja ihan yhtä ihanaa oli meillä rapsuttelijoillakin.

 
Hellyydenkipeään Karriin ei voinut olla rakastumatta! Se osoitti myös selvästi,
että löytökissasta voi todellakin tulla lempeä ja luottavainen halittelija.
 
Viirukin otti mielellään vastaan paijausta, vaikka vetäytyikin lopulta sohvan alle.

Minua harmitti, etten voinut tarjota kotia kissoille, mutta onneksi Tolkkisten kissatalossa pystyi tekemään ostoksia eläinten suojelun hyväksi: yläkerrassa on kirppis nimeltä Viirun vintti, ja alakerrassa myydään ihan uusia tuotteita. Uskollisimmat lukijamme tietävät, että fanitan pipoja, joten tokihan minun oli pakko saada pirtsakan pinkki Porvoon eläinsuojeluyhdistyksen heijastinlogolla varustettu päähine.



Nyt Nupunkaan ei tarvitse enää hävetä erästä tiettyä 
kissapipoa paitsi sitten, kun säät taas viilenevät...

Jujukin halusi pipomuotikuvauksiin. Tai sitten mammanpojan
tarkoitus oli vain santsata läheisyyttä ja Suurta Rakkautta.

Tähän päättyvät kissabloggaajien kesäretkestä kertovat postauksemme, mutta toivottavasti kokoonnumme taas pian. Kiitokset vielä Tassulinnaan onnistuneen päivän järjestämisestä - ja kaikille muille mukana olosta. Kiitos myös Porvoon kissamuseon ja Tolkkisten kissatalon väelle!
 
”Äiskä, herätä mut sitten, kun sä kerrot taas jotain meidän touhuista.”