Heinäkuun karvaturrit, osa 5

Helleaalto on kahmaissut Hupsuttamonkin kuumaan kitaansa, ja kesän helteisin päivä on täydellinen ajankohta palata päättämään viileistä viilein kesäsarjamme. Olemme esitelleet teille lähipiirimme rakkaita pörröturkkeja, ja niihin kuuluvat myös tämän postauksen nessunheiluttajat: aidot ja oikeat puput, jotka eroavat ainakin yhdellä merkittävällä tavalla räggäripupuista. Arvaatteko, miten?

 

Niin, oikeat puput eivät ehkä viilentele kostutetun prinsessaleningin alla...

...mutta ei Nuppukaan kovin pitkään! Hiki-inferno ei hyydytä sen möngintää.

Viiden pisteen vihje: ero liittyy näihin kesäisiin marjoihin.

Mitä pupu tekee vatun kohdatessaan?

 

Jujun ehdotus oli, että pupu tekee hassun punahuuliposeerauksen
ja naukaisee ”o-ou!” *BÖÖÖP* Väärä vastaus!

Kysytäänpä asiaa ihan oikeilta pupuilta, Fionalta ja Fannylta.

Vastaukseksi sain vain ”mums, mums, nassun, nassun, nassun”,
sillä niin herkullinen tämä lautaselle mätkähtänyt herkku oli!

 

Välillä Fiona ehti imuroida pinkin unelman ensin...

...mutta yhtä usein suosikkijälkkäriä päätyi myös siskon suuhun.

 

”Hei, tarjoilija, lisää vattuja ja mansikoita!” Fiona huikkasi,
ja kukapa meistä pystyisi vastustamaan pupujen toiveita!

Herkkuhetken jälkeen pitkäkorvat näyttivät näin punahuulisilta.

Ne poseerasivat huulet törröllään ja sanoivat ”o-ou!”
Juitsi taisi olla sittenkin oikeassa?!

 

Kun nassu oli pesty ja masu pullollaan...

...pienet puput pötkähtivät yhdessä tuumin päivälevolle.

 

Nuppukin halusi kokeilla hellyttävää marjasuupupuilmettä,
mutta sen vadelmahuulet menivät hieman vinoon.

Niin se vain on, että räggäripupun mielestä vadelmaa
kiinnostavampi juttu on käsi, joka leuan alta silittää...

 

Vadelmaisen maukkaita ja toivottavasti rahtusen raikkaampia kesäpäiviä teille lukijoille!