Olen joskus kertonut teille, miksi Hupsu ja tosi höpsö ei ole ruoka- tai muotiblogi. Tällä kertaa aion kuvien ja selostusten avulla valottaa, miksi sivullemme ei koota näppäriä Niksi-Pirkka-vinkkejä tai ohjeita erilaisiin tuunausprojekteihin. Pääasiallinen syy on yksinkertainen: Hupsujen emolla on peukku keskellä kämmentä. Tai tuskin ihan keskellä, koska se vaatisi jo liikaa mittailua ja asemointia. Todennäköisesti peukkuni on vähän (paljon) keskipisteestä luoteeseen päin – ja vinossa kuin vanha variksenpelätti. Sitä ei lähistöllä asuva naapuribloggaaja Tiuke tiennyt, kun hän kutsui minut kylään ja valmisteli meille säväyttävän yllätysohjelmanumeron.
 |
”Pakene vielä, kun voit!” Ame yritti viestittää,
sillä toki se kissana vaistosi mämmikouran saapuneen. |
En ollut erityisen tarkkaavaisella päällä, joten Amen varoitukset menivät samalla tavalla silmieni ja korvieni ohi kuin matkan varrella möllöttäneet maamerkit, jotka laiminlyötyäni eksyin ainakin kolme kertaa ennen kuin löysin perille pyörineni. Syötin Amelle herkkuja ja hihittelin, kun se kiipeili päälläni ja kutitti kaulaani pienellä nenuviiksi-combollaan, enkä huomannut lainkaan, mitä Amen emo viritteli esille. Järkytys oli suuri, kun vihdoin tajusin, että alkaisimme pian askarrella kissoille upeita viihdebokseja, jotka vaatisivat erilaisia käsityötaitoja leikkaamisesta liimaamiseen ja jopa sahaamiseen asti. Niin, sahaamiseen, kuulitte oikein!
 |
Päätin esittää reipasta ja onnistuin piirtämään rullan avulla laatikkoon
kaksi reikää. Sitten tartuin tutisevin rähmäräpylöin mattopuukkoon. |
 |
Kissat siirtyivät fiksusti kauemmas, ja Porvoon kissamuseosta
hankittu nallereppu sijaisti niitä työnvalvojana. Kas, kenkälaatikko näytti
pian Emmental-juustolta, vaikka minulla oli yhä kaikki sormet tallella. |
 |
Projektin pelottavin vaihe oli pyökkikeppien mittaus JA sahaus. Jätin molemmat
Tiuken vastuulle ja keskityin ottamaan kuvia ja katsomaan parvekkeelta maisemia. |
 |
Hiekkapaperiin sentään uskalsin itsekin tarttua. Tikkujen päistä tuli melkein
symmetrisen pyöreitä, ja yritin miettiä, milloin olen viimeksi nähnyt hiekkapaperia.
Varmaan joskus ala-asteella, jolloin kohtasin myös neulatyynyn. Nostalgian huminaa! |
Kun puukko- ja sahausvaiheet olivat onnellisesti takana päin, alkoi askartelun hauskin osio. Tiukella oli kasapäin kissojen vanhoista leluista irronneita höyheniä, erilaisia papereita, piippurasseja, teippejä, nyörejä sun muita kissoja inspiroivia riekaleita, ja tarkoitus oli koristella keppien päät pikku tiikerien aisteja kutkuttaviksi. Jouduin hetken hengittelemään etteivät ala-astetraumat nostaisi mörrimöykkymäistä päätään, mutta kun ylitin luovuuden kynnyksen, homma muuttui hulvattomaksi. En tehnyt suunnitelmia, millaisen kuorrutteen mikäkin kepukka saisi, vaan lätkin vain villisti osasia yhteen ja huomasin nauravani samalla tavalla spontaanisti kuin Tukkijoessa silloin, kun kylmää vettä roiskuu päälle. Kyhäelmäni olivat niin rumia ja outoja, että tunsin itseni melkeinpä väärinymmärretyksi taiteilijaneroksi. Miten vapauttavaa!
 |
Valmis taidenäyttely! Vasemmalla puolella ovat Tiuken loihtimat boksit
ja oikealla Hupsujen maman epäilyttävät viritykset. |
 |
Amelta tuli hieman kritiikkiä siitä, että levittäydyimme parvekkeellekin
askartelujemme kera. Eikö pieni kissa saa hengailla missään rauhassa? |
 |
| Onneksi Ame leppyi, kun se pääsi tarkastamaan työn jälkeä. |
 |
| Hei, Ame! Se ei ehkä ole ihan symmetrinen, mutta yritin silti parhaani... |
 |
Miten minusta tuntuu, että Ame puree poskiaan tässä kuvassa,
jottei röhönauraisi askartelemalleni 70-luvun jumppatädille? |
 |
| Ja tässä korkkiruuvissahan on ihan oikeasti tyyliä. Jos ei zoomaa teippauksiin... |
Kukapa olisi uskonut, miten virkistyneenä lähdin pyöräilemään kotiin päin laatikkokassi pyöränsangasta keikkuen! Eksyin kotimatkalla vain yhden kerran, ja Hupsut olivat tohkeissaan, kun saavuin kotiin tuliaisten kera. Minuakin jännitti, miten Nuppu ja Juju suhtautuisivat niiden uuteen, itse askarreltuun pelikonsoliin.
 |
| Ei, ne eivät ole X-box ja pleikka, mutta voisitteko te silti kokeilla? |
 |
| Hyvä Nuppu! Just noin! Sehän on tosiaan ihan kuin Frendien foosball-pöytä! |
 |
| Nuppu tekee kohta maalin, Nuppu tekee kohta maalin...! |
 |
| Höh! Maalivahti ei ole lukenut sääntökirjaa! Nupulle piste! |
 |
Pyysin pelurit boksin ääreen, jotta voisimme testata, mikä kepukka
on kivoin, mutta pupuja kiinnosti vain keskenäinen nahinointi. |
 |
| Nuppu kuiskutti Jujulle, että boksista kurkkaa chicken sticksi. |
 |
| Ja johan alkoi Juippia kiinnostaa! |
 |
Mutta ei se ollutkaan kanakierre, vaan...? Öö?
Papukaijamerkki sille, joka keksii, mitä kissaemon
mielessä pyöri, kun se väkersi tämmöisen! |
 |
| Nupun suosikki löytyi helposti! Tämä pinkki unelma on i-ha-na! |
 |
| Vai onko sittenkään?! Läheltä katsottuna se onkin aika hir-ve-ä! |
 |
| Kyllä näillä silti voi vähän mätkiä! |
 |
| Nuppu teki taas maaleja, ja huumekoira Juju alkoi haistaa huijauksen käryä... |
 |
Vaikuttaa siltä, että biccaaja on saattanut käyttää kiellettyjä piristeitä.
Niinpä Nupun suoritus diskattiin. Nuppu tiskaa, Nuppu kuivaa...! |
 |
| Salkoon nostettiin Jujulandian lippu. |
 |
| Sitten oli aika pakata kimpsut... |
 |
| ...ja kampsut ja ryhtyä odottelemaan seuraavaa pelituokiota. |
 |
Kiitos, Tiuke, Ame ja Tuike hupaisista hetkistä!
Viralllinen näkökulma tapahtumiin löytyy täältä! :-D |
Hienon pleikkarin emo on teille väkertänyt! Vai oliko se pleikkari vai joku muu.. Ame on ollut hyvä laaduntarkistaja :) - Pepsi ja Max
VastaaPoistaAme hoiti hommansa loistokkaasti, vaikka vähän taisikin väkerrys naurattaa. 8-) -Emo-
PoistaIhan on kivat konsolit juu, mutta tyhmää, kun äiskä nostaa ne aina leikin päätteeksi vaatekaapin päälle. -Huizu ja Nöp Nöp-
Voi - ihkua :P
VastaaPoistaSöpönöpöille pitää vähän askarrella nöpösöpöjä juttusia. :o)
PoistaOnpas siellä jaksettu väkertää! Voin hyvin kuvitella sekä kauhun että innostuksen. (Isoissa porukoissa mun flunssa alkaa pahentua, kun seuraleikit alkavat, tosin se intopuoli tuppaa jäädä tulematta.)
VastaaPoistaKanakierteestä mun mieleen tuli sellaiset mehujäät. Olenkohan nähnyt unta vai oliko joskus sellaisia puoliksi keltaisia, puoliksi viininpunaisia solmuja? Ehkä tuo päärynänkuorisuikale samassa virityksessä aiheutti hedelmäisen jäätelömielleyhtymän.
Itsetunto sulla ainakin on tallella, päättein tuosta sydänlelun ilmeentulkinta- ja tutkintakuvasta. Kiitos aamun nauruista, nyt ehkä jaksan ajatella työpäivää.
P.S. Tämä ei mitenkään liity kirjoitukseesi, mutta jos joku lukijani sattuu olemaan täällä, niin nyt on jokin palvelinkummallisuus tai muu, enkä ole yli vuorokauteen päässyt kirjautumaan Ananasaikaan. Kommenttinne ovat siis pimennossa ja julkaisu/vastaukset viipyvät. Koetan ratkoa pulman, ja kiitos, Sandra, kun saan käyttää palstatilaa blogissasi omiin tiedotuksiini.
Joo, tiedän sen tunteen, kun pussijuoksu tai jokin muu hassun hauska ohjelmanumero alkaa ja itse lähtisi mieluummin vaikka hammaslääkäriin. :-D Etkä ole nähnyt unta: ne mehujäät ovat Amppareita ja Murkkuja - ja ulkomailla taitaa olla joitain Twistereitä tms. Sellaistahan tuo muistuttaakin - mutta kultaköynnökset jäävät silti hieman selitystä vaille...
PoistaIhanaa, että postaus nauratti! Ja itsetuntoa tarvitaan, kun siirrytään boksin ulko- tai sisäpuolelle tai muuten vain boksin läheisyyteen . :o) Toivottavasti pääset pian taas blogiisi käsiksi! Ahdistava ajatus, ettei pääsisi kirjautumaan.
No mutta hienosti askarreltu ! Tuo 70-luvun jumppatäti on niin hieno että vois hyvin olla näytillä jumppamuseossa :)
VastaaPoistaKiitos! :))) Kävin tänään katsomassa Barbie-näyttelyn ja tuli mieleen, että mun jumppatäti olisi solahtanut sinne kivasti aerobic-Barbien viereen... :-D (Nuppu sanoo takavasemmalta ”Mmmmmähhhh!” eli ei ehkä kannata tarjota kepukkaa näyttelyyn. Tämä blogi saa riittää.)
PoistaOoh, molemmille ihan oma pelikone!
VastaaPoistaJa kyllähän te oman emon tunnette, se osaa tehdä mitä vain halutessaan :D
No juu, äiskä jaksaa aina yrittää, joten me vähän sitten töppäiltiin tassuilla ja näkerrettiin pelisysteemeitä niin, että se oli onnellinen tassujensa tuotoksista. -Nupsankeikka ja Huippeliini
PoistaOho. Aikamoinen pelikone! Hyvin suoriuduttu.
VastaaPoistaEikö! :) Ihan vähän vain tuuletin, kun tuli valmista. (Eikä puhuta nyt siitä, että muutama kepukka on jo ensiapua vailla...)
PoistaOnpa teillä ollut aktiivinen päivä! Askarrukset ei ole minunkaan vahvinta osaamisaluetta, se täytyy sanoa. Eikä uusien paikkojen löytäminen. Tai siis löydän minä helposti uusia paikkoja, mutta en lainkaan välttämättä niitä paikkoja, mitä etsin! Tuollainen kahden u-käännöksen (tms.) taktiikka on sitä paitsi ihan käyttökelpoinen.
VastaaPoistaAlhaaltapäin laskien viides kuva on parhain. Juju saisi painaa nenänsä ja kuononsa tuolleen mua vasten ihan koska vaan ♥
Mua alkaa jo vähän hävettää, kun meidän blogi on paljastanut jo ainakin sata asiaa, joissa olen tosi surkea. :-D Mulla periaatteessa on ihan ok suunnistuskyky, jos siis katson karttaa ja suunnittelen. Mutta jos vain kuvittelen, että hallitsen jonkin reitin, niin pieleenhän se menee. :-D (Plus Tiuken kotiseutu on oikeasti aika kinkkinen, varsinkin kun menin pyörällä ties mitä pikku hiekkapolkuja....)(Seli seli seli... En vaan löytänyt perille, ja that's it.) :o)
PoistaIhanaa, kun huomasit tuon Juipan intensiivisen nessukuvan! Tilanteeseen liittyi sellainen ihana nuuskutusääni ja pieni kielen naksahdus, kun suu pitää ehdottomasti olla raollaan noin tarkassa syynissä. <3 Tuo tuntuu ihanalta korvassa! Oli pakko saada kuva postaukseen mukaan.♥
Kyllä minäkin kartan kanssa osaan suunnistaa! Ongelmissa olen - kuten sinäkin - sitten kun luulen tietäväni 8-) Paitsi joskus en löydä kartankaan kanssa. Esim. Helsingissä Malminkartanossa en kerran osannut kartankaan kanssa. Huonojalkainen tuntematon rouva sitten saatteli sinne minne piti päästä. Kiitos hälle!
PoistaNykyään on onneksi verrattomia nämä tekniset kapineet, jotka ihan reaaliajassa näyttävät sijainnin ja tarvittaessa reitinkin. Ehdottomia apuväleintä tällaiselle hopaleelle.
Katsokaamme siis aina kiltisti karttaa! 8-) Mulla on myös sellainen "intuitio", joka onnistuu valitsemaan aina väärän polun. Esim. jos molemmat polut ovat yhtä pitkiä ja vievät samaan määränpäähän, niin enköhän onnistu menemään sille, jonka tukkii kesken kaiken jokin piippaava kone tai äkäinen hanhilauma tms... :-D
PoistaOoh, tätä olikin jo odotettu! MurhAme tarjoilee parhaita mulkaisujaan. 😹
VastaaPoistaOli kyllä kiva askarrella yhdessä! 😸
Kiva, että ehdit jo odottaa postausta! :) Veikkaan, että saatoit naurahtaa Amen ilmeille. :-D
PoistaAskartelu oli tosi hauskaa - ja välillä vain pitää oikeasti tehdä juuri niitä asioita, joita ei normaalisti tee, ja ilman mitään suorituspaineita. Kunhan on mukavaa, niin se riittää. Ja sitä meillä kyllä oli! :)
Oi että kun lopputulos on hieno! Jumppatäti kruunaa pelin ^.^ Tällaisen teko on mullakin ollut mielessä, mutta en vaan, köh, oo saanut aikaiseksi. Sähän voisit ruveta tekemään näitä sivubisneksenä yhdessä Amen ja Tuiken ihmisen kanssa?! Voi Amea, on se tarkka lelukriitikko :D
VastaaPoistaMäkin tykästyin jumppatätiin - siinä oli ihan kunnolla persoonaa ja tarttumapintaa. Vaikkakin hikinauha on jo vähän alkanut lerpattaa, mutta huu keös! :o)
PoistaTotta, meidän täytyy ehkä pystyttää Tiuken kanssa jokin linjasto, jolla valmistetaan koko blogistanialle pelit ja vehkeet. :-D Me ilmoitetaan heti, kun jumppatätejä ja mehujäächickensticksejä voi tilata Mimmille ja Alfredillekin. ;o)
70-luvun jumppatäti saa kissatkin liikkumaan! Vähänkö hienoja lelulaatikoita ja -keppejä, noista kelpaa taas jonkin aikaa olla kiinnostunut. :D
VastaaPoistaMeilläkin on säästössä ex-lelujen höyheniä ja jotain muita härpäkkeitä, jos niistä saisi jotain joskus tehtyä. Ei ole vielä saanut. :P Täytyy pitää tällainen vaihtoehto mielessä...
Kiitos! Kannattaa ehdottomasti askarrella omat viihdeboksit ja vaikka useampikin jumppatäti, jotta Seppo ja Kassinen saavat kunnolla vipinää tassuihin! :-D
PoistaHienojahan nuo ovat! Veikkaan, että meidän katit luultavasti pomppisivat ihan innoissaan laatikon ympärillä. :) Ja tuosta oranssista lelusta, siinähän on ihan selvästi jonkinlainen kameleontti tai joku muu kiipeilijä, joka on tarrautunut tikkuun tiukasti. :'D
VastaaPoistaSulta varmaan syntyisi näppärästi pelikoneet, kun olet muutenkin haka askartelemaan vaikka mitä! Suosittelen! Ehkä Misulle myöhästynyt synttärilahja? :-D
PoistaJa tosiaan - siinä kepukassahan on kultakiharahiuksinen kameleontti! <3 Aika söpö nyt, kun tajusin!
Viher-oranssin sammakon omistajana näen väkkärässä yhteneväisyyttä sohvanreunalla nötköttävään tyyppiin:)
VastaaPoista-Mirka
Höh, miten mä olinkin unohtanut sammakkoeläimetkin! Ehdottomasti on oranssia reittäkin kuvassa! :-D
PoistaTosi hienoja leluja, veikkaan vaan että Coco haluaisi syödä noista jokaisen on se vaan semmonen nakertaja poika. Olisipa jaksamista askarrella :-(
VastaaPoistaTaas samispointsi Nupulle ja Cocolle! :) Meillä ei voi mitään leluja jättää lattialle, kun neiti Nakertaja menee ja nakertaa! Askarteluun tarvitsee ehdottomasti seuraa - yksin en jaksaisi, mutta kun sen aloitti, niin hauskaahan se oli! :o)
Poista