tiistai 20. maaliskuuta 2018

Uuden puun pantterit


Olen vahvasti allerginen supersankarielokuville. Putoan yleensä kärryiltä heti, kun alkutekstit ja irtokarkit ovat loppuneet. En erota hyviksiä pahiksista ja suljen silmäni mätkintämaratonien ajaksi. Pelkäsin kuukahtavani lopullisesti, kun jouduin muutama viikko sitten elokuvateatteriin Marvelin uutuutta katsomaan, mutta Musta Pantteri olikin oikeastaan aika inspiroiva pläjäys. Tunsin olevani hereillä varsinkin kohtauksessa, jossa Afrikan savannilla kasvavan puun oksilla lekotteli kiiltävän mustia panttereita. Ihastelin näkyä ja valaistuin: kyllä kunnon panttereilla pitää olla kunnon puu – myös niillä espresson ja toffeen värisillä.
 
Nuppukin lämmittäisi mieluummin ahteriaan ja anturoitaan
auringon paahtamalla puunoksalla kuin 80-lukulaisella liedellä.

Mutta liesikin on parempi vaihtoehto kuin
 tämä surkean ränsistynyt liaaniviidakko!

Tunsin itseni todelliseksi arjen supersankariksi, kun sain klikattua itseni vihdoin ja viimein Triolan linkin kautta Zooplussaan. Ostoskoriin humpsahti paitsi uusi puu myös uusi pieni rapsutustolppa. Lähetys lähti saman tien kohti Hupsuttamoa, ja viikko sitten maanantaina suoritimme kaikki tarpeelliset vastaanottoseremoniat. Mies purki siis vanhan puun, ja Juju roikkui rispaantuneissa tolpissa kuin Mikki Hiiri merihädässä.

 
Usko pois, Juju! Kaarnapurren käy nyt köpelösti.

Yläkannella on tätä nykyä ihan liian tuulista!
Hyvästit heitettiin myös vanhalle kunnon Idän pikajunalle, joka on levittänyt vuosien saatossa sietämättömät määrät pahvihituja ympäri asuntoa.

 
Jujua ehkä harmitti, mutta emon päässä alkoi pyöriä biisi
”So long, Farewell, Auf wiedersehen, Good bye!”
 
Tilalle saapui tällainen kaneliässä, joka oli ihan ookoo...
 
...mutta ei läheskään niin ookoo kuin loota, jossa se saapui!
Harmi vain, että laatikko koki pian saman kohtalon kuin mato,
joka odotteli eteisessä yhä piljettiään tuonpuoleiseen.

Kun puu oli purettu ja sen alta paljastuneet värikynät
siirretty takaisin penaaliin, pesin vielä kakkatahran tapetista
ja jäin odottelemaan uutta puuta saapuvaksi.

Ilta pimeni pimenemistään, ja jossain vaiheessa tajusin, ettei lähetykseni osa 2/2 saapuisi enää saman vuorokauden sisällä. Kissat möyröttivät loukkaantuneen näköisinä lattiatasossa, ja tunsin oloni hieman syylliseksi. Onneksi PostNordin poika raahasi meille seuraavana iltana selkä vääränä uuden laatikon, jotta saimme istuttaa paljaaksi nyljetylle hakkuualueelle uuden puun.
 
”No niin remppareiskat! Katsotaas, mitä tämä on syönyt!”

Avasimme yhdessä laatikon ja yllätyimme, miten
soman värisiä ja silkin pehmoisia osasia sieltä löytyi.

Nuppu huomasi, että mukana oli myös ruuveja ja muttereita.
 
Se vieritti niitä lähemmäs, jotta isikissi pääsi rakennuspuuhiin.
 
Juju huuteli ohjeita, ja niin savannin upein puu alkoi juurtua tutulle paikalleen.

Pantterit testasivat heti lehvästön pehmeyttä...
 
...ja puunkuoren kynsituntumaa.

Olipa tikkakin hakannut runkoon juuri pantterin mentävän onkalon.
Niin mukavaa kuin rakentelu olikin, parasta oli seurata Hupsujen aitoa riemua valmiista puusta. Ne hyppelivät puuhun ja pois, ja varsinkin Juju kellahteli uusille tasoille ja tömpsytti takajaloillaan ehjää puunrunkoa kuin hirmuinen Hulk. Istuimme vain sohvalla katsomassa kissojen esitystä, enkä tarvinnut edes irtokarkkeja pysyäkseni hereillä. Omien superpantterieni iloa jaksaisin katsoa vaikka sadan action-leffan verran!
 
Ja niin savannilla oli taas kaikki hyvin!

34 kommenttia:

  1. Onpa teillä ollut kova urakka Nuppu ja Juju noissa kaikissa touhuissa, mutta toivottavasti tuosta on pitkä ilo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan siinä säätöä, varsinkin kun palvelijat yrittivät harhauttaa meitä vähän väliä muihin juttuihin. Autettiin kuulemma liikaa. Pöh. T. Huippi ja Pumba

      Poista
  2. Teilläkö oli puuton vuorokausi, Nuppu ja Juju? Oliko se Leivänpaahtimen Kosto, Osa 2? Nyt tiedätte, miltä emosta tuntui, kun piti tyytyä taanoin olemaan ilman leipä-PIMiä.

    Onnea uuteen puuhun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ollaan jo vietetty tosi monta onnellista hetkeä sen oksilla ja ymmärretään nyt, miksi emo hymyilee niin iloisesti, kun leivänpaahdin kilahtaa. Kasvettiin jotenkin kaikki lähemmäs toisiamme tämän kokemuksen myötä. T. Huffetti ja Puffetti

      Poista
  3. Komea puu, täältä toivotellaan sille monia kovakäyttöisiä mutta kestäviä vuosia! Mutta siis mitä, onko se oikeasti aivan samanlainen kuin vanha puu? Hyvää ei vaihdeta? :D

    Kaneliässä on samanlainen kuin meilläkin, ja se on Kassisen suosiossa raapimakohteena. Ehkä se teilläkin korvaa tuon kovasti rakastetun näköisen toukan/junan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin bongattu - puu on ihan se sama kuin ennenkin! :-D Kovasti yritettiin miettiä jotain uutta ratkaisua, niin kuin meidän aiemmasta pähkäilypostauksesta voi lukea, mutta lopulta mikään vaihtoehto ei yltänyt samalla tasolle kuin tuo vanha malli, joka sopii täydellisesti sille tarkoitettuun paikkaan, sisältää riittävästi tasoja maakrapu-Nupulle eikä kirvellä liikaa meidän silmiämme. :o) Monet puut ovat liian pieniä ragdolleille - mutta en myöskään halua liian korkeaa puuta Nupun turvallisuuden takia. Eli kaikki kattoon kiinnitettävät arveluttivat. Tämä puu ei ollut kallis, mutta se on hinta-laatu-suhteessaan toiminut meillä tosi hyvin. Jos jossain vaiheessa löytyy jokin kilpaileva malli tai vaikka muutamme ja on enemmän tilaa, niin sitten on taas uuden harkinnan paikka.

      Kaneliässä on onneksi otettu kohtuullisen hyvin vastaan. Se on sijoiteltu eteiseen, jossa Nuppu ja Juju haluavat aina selkä kyömyssä ripsuttaa, kun tulemme kotiin. Mutta ei se silti vielä yhtä rakas ole kuin Idän pikajuna. :-D

      Poista
    2. Oli mennyt aivan ohi tuo teidän pähkäilypostaus: ei juma kun oli hyviä pointteja puista. :D Kyllä tuollaiset hirveät kuviot (ja pellemäisyys!) häiritsisivät itse kutakin ja on se kumma, kun niitä edelleenkin kiipeilypuista löytyy.

      Poista
    3. Niinpä - luulisi, että nykyisin osattaisiin jo tehdä paitsi kissoja myös silmää miellyttäviä puita. Ei kai ihan rakettitiedettä voi olla. :-D

      Poista
  4. Voi kun meilläkin oltaisiin oltu noin fiksuja ja pysytty hyväksi havaitussa puussa. Mimmi ja Alfred on vieläkin katkeria, kun vanha puu kipattiin yläkertaan. (Siellä se on edelleen yökäytössä, vaikka onkin liian ahdas. Piti laittaa puun viereen jopa jakkara, että pääsevät sitä kautta kiemurtelematta pesiin.. :p)
    Uudistautuminen voi näköjään myös onnistua ja olla hyvä asia. Kyllä Jujun ja Nupun nyt kelpaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän varman päälle pelaamista tämä nyt oli, mutta me ajateltiin, että ollaan sitten jänniä ja vaihteluikkaita (?) muissa asioissa. :o) Nämä puujutut kun ovat kissoille aika herkkä teema, ja varmaan tuo teidän keissikin ohjasi meitä nyt hyväksi havaitun kaavan toistamiseen. :) Onneksi teillä oli tilaa kuitenkin vanhallekin puulle, niin sitä ei tarvinnut hyvästellä täysin. Meillä on kaikki neliöt niin käytössä, ettei Idän pikajunallekaan enää ollut tilaa... :-D

      Poista
  5. Tuo puu on hieno! Meillä tais olla joskus tuosta se pienempi versio ja tykkään paljon noista koreista ja värityksestä. Voi miten lohduttomasti Juju pitää tolpista tassuillaan kiinni :(. Onneksi uusi puu kasvoi nopeasti takaisin paikoilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säälitti kyllä se Jujun epätoivo puunhakkuun aikaan! Onneksi tilanne korjaantui pian. Mäkin tykkään tämän puun ulkomuodosta, kun on noita kivoja koreja - eikä puu näytä miltään robotilta, joka lähtee piippaillen liikkeelle yön pimeinä tunteina. :-D

      Poista
  6. Mulla alkoi soida päässä Antti Tuiskun Juuret. "Me istutettiin yhdessä puu, sen oksille hupsut laskeutuu". Onnea uudelle puulle! -Mirka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ihanaa, että Antti on tehnyt ihan Hupsuille sopivan biisin! <3 Täytyykin käydä kuuntelemassa.

      Poista
  7. Hieno uusi puu hienoakin hienommilla Hupsuttamon asukeilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kyllä oli aikakin päivittää pikkuisten pesäpuu.

      Poista
  8. On tosi hieno uusi puu, kyllä kelpaa siinä kiipeillä ja terotella aristokraattisia kynsiä :)
    Kivaa viikonloppua koko porukalle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja aurinkoista viikonloppua teille! :)
      Aristokraattiset kynnet ovat ripsuttaneet uutta puuta niin innokkaasti, että olen välillä mennyt vähän kyyryyn ja toivonut, ettei sitä hajotettaisi ihan liian pian!

      Poista
  9. Triolat kiittävät linkin käytöstä ja iloitsevat suuresti tuosta uudesta, uljaasta puusta :)

    Hupsuttamon tulisi saada ensimmäinen palkinto hankinnasta, joka kelpaa kissoille heti rakkenusvaiheen jälkeen omatoimiseen käyttöön :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!:) En meinannut saada linkkiä ensin toimimaan, kun mulla on add block päällä, mutta otin sen ihan tätä varten pois - sädekehä hohkaa pääni päällä! :-D

      Oli kyllä ihanaa, että uusi puu houkutti hömpsöt heti oksilleen. Yläpesää karteltiin jostain syystä ensimmäiset päivät, mutta nyt Nupun on nähty todistettavasti vetävän siellä pitkiä nokosia. <3

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Ihan meni meilläkin oohhailuksi ja vähän iihhailuksikin, kun oli niin kiva ylläri. :o)

      Poista
  11. Ihanat rakennumestarit. :D Tuli mieleen meidän sarvekkaat rakennuskaverit, jotka aina karsinoita korjaillessa ovat mukana menossa ihan innoissaan... En tiedä mitä miedän katit tekisivät jos niiden pesäpuureppana vaihdettaisiin uuteen ja korkeampaan versioon, ne ei varmaan uskaltautuisi kapuamaan korkeimmalle oksalle tai sitten niitä ei saisi enää pois sieltä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin niin mielessäni Vilin, Lillin ja koko muun jengin karsinanrakennuspuuhissa! :-D Pitäisi varmaan useammin keksiä tuollaisia ”remppaprojekteja” lemmikkien virkistykseksi - sen verran hauskaa Nupulla ja Jujullakin näytti olevan. Kissat ovat kyllä hassuja, kun ei tosiaan ikinä tiedä, mikä kelpaa ja mikä ei. Tämänkin puun yläpeti jännitti aluksi Jujua, vaikka mitään muuta eroa ei ollut kuin uudet tuoksut ja karvaton alustyyny. :-D

      Poista
  12. Hieno uusi pantteripuu! Aikamoinen homma kyllä kokoamisessa ja kokoamistyön johtamisessa, mutta onneksi tuli sujuvasti tehtyä. Miinusta vain toimituksen jäämisestä seuraavalle päivälle.

    Meilläkin olisi tarve uudelle puulle. Entinen alkaa olla hutera!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ahdistavat kaikki tuollaiset kokoamisjutut ja ohjeiden seuraaminen, mutta onneksi miesväki hoiti tämän niin ripeästi, ettei mun ja Nupun tarvinnut kovin paljon pikku aivonystyjämme vaivata. :) Odottelu oli tylsä vaihe, mutta ehkä sen ansiosta ilo uudesta puusta oli entistäkin suurempi. Hyvää kannattaa odottaa! Tsemppiä teillekin uuden puun hankitaan! :)

      Poista
  13. Mikään ei ole niin parasta kuin itse rakennettu ja varsinkin valvottu, laatutarkastettu puu. Oikein paljon onnea uudelle puulle.
    - Rokkimimmit -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Juju varsinkin sai ansiomerkin rakennuspisneksistä! :) Eikä Nupunkaan osallistumista sovi vähätellä, sillä kierittelihän se ruuveja erittäin professionaalisesti. <3

      Poista
  14. Hieno tuo kisujen uusi puu - ja ihanat kisut ;) Toivottavasti se kestää nyt kauan - meidän on yhäkin käytössä (tänään viimeksi), vaikka se on jo yli 10 vuotta vanha - ja ollut monen kisun käytössä :P Tosin meidän kisut taitaa miukaista täältä E-Savosta, että nekin voisi haluta jo uuden puun, mutta saavat tyytyä vanhaan niin kauan kuin se kestää :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudessa puussa on parasta ehdottomasti sen oksilla kököttävät naukustit! <3 Onpas teillä ollut kestävä puu - sellaisesta ei kannata luopua, paitsi jos jossain vaiheessa hajoaa. Tietty lisukepuitahan voi aina sijoitella kisujen iloksi johonkin sopivaan kolkkaan. :)

      Poista
    2. Näinhän se on - tosin lisukepuita ei ole tulossa, ainakaan toistaiseksi... :P

      Poista
    3. Höh. :-D Mutta joo, jos sille tielle lähtisi, niin kohta asunto olisi ihan lisukepuiden peitossa.

      Poista
  15. Kakkatahra tapetissa :DD Kuulostaa tutulle vaikka meillä ei tapettia olekkaan, mutta kuitenkin! Puu on hieno ja tuli tarpeeseen kun vanha oli jo vähän elämää nähnyt. Tuo musta pantteri oli munkin mielestä tosi hyvä ja siitä tuli mieleen vähän leijonakunigas, kun kuunteli niitä biisejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, nyt se kakkatahra tuntuu pieneltä pahalta, koska Juju heittäytyi uuden puun myötä tuhmaksi: se bongasi tapetissa ilmakuprun ja hyökkäsi sen kimppuun. Nyt on sitten tapetissa riekale, jonka alta pilkottaa valkoista seinää. Snif!

      Totta, Mustassa pantterissa oli leijonakunkkumaisia viboja. Siksi varmaan tykkäsinkin siitä!

      Poista