 |
| ”Moissan, Pikkukissi!” kähisen peiton alta jo ennen kuin olen edes herännyt. |
 |
| ”Mitä Nuppu? Onko aamu alkanut mukavissa merkeissä?” |
Koska vastavuoroisuus on minulle olennainen kommunikaation osa, olen joutunut joskus Nupun ja Jujun kanssa vaivaannuttaviin tilanteisiin. Mitä esimerkiksi tehdä, kun kissa hurisuttaa ilmoille kultaisinta kehräystään eikä itse pysty tuottamaan vastineena kuin epämääräistä piipitystä? Söpönöpöhöpö-juttelu tuskin on mikään märkä rätti kuonoa päin, mutta kohteliaampaa olisi vastata kehräykseen kehräyksellä. Niinpä turvaudun usein seuraavanlaiseen metodiin: painan poskeni hurisevaan kissaan ja kuiskailen ”purrr purrrrrr purrrrr” niin lempeästi kuin osaan. Tänäänkin kehräsimme Jujun kanssa toisillemme pitkän tovin, ja olen varma, että poitsu arvosti lämmintä elettäni.
 |
| ”Onko kellään muulla yhtä pöhköä mamaa?” |
Kiusallisen yksipuolisia hetkiä on koettu myös silloin, kun Nuppu on ryhtynyt pesemään minua. Se saattaa nuolaista nenääni tai poskeani – tai nähdä silmittömästi vaivaa puhdistaakseen tassuni. Mutta mitä minä teen? Otan vastaan kaiken hoivan ja huolenpidon kuin mikäkin prinsessa sen sijaan, että puunaisin vastavuoroisesti Nuppua. Mutta ei hätää, sillä tähänkin on ratkaisu! Olen kehittänyt kyseisiä tilanteita varten erityisen ”nenänuolutekniikan”: silitän hellästi nenälläni Nupun pehmoista otsaa niin, että Nuppu kokee sen kohteliaana vastaputsauksena. Samalla voin nuuhkia, tuoksuuko Nuppu kyseisenä päivänä ruusunnupuilta vai pähkinäsuklaalta.
 |
| ”Tosi söpöä, äiskä, mutta ei pliis ikkunalaudalla, koska talkkari näkee, ja kohta me suitaan toisiamme pyöreässä huoneessa, jossa on pehmoiset seinät.” |
Saattaa olla, että Hupsuttamossa kohteliaisuus on kiepsahtanut jo hulluuden puolelle, mutta mielestäni naukumaukumania on pöpiyden ehdottomasti suloisin muoto.
 |
| Rakkaudesta se ihminenkin kehrää! |
Öö, ei meidän emäntä ole tuollaista keksinyt.. vielä.. Onhan se kyllä söpöä ja kohteliasta - Pepsi ja Max
VastaaPoistaÄlkää hätääntykö, jos kohta alkaa tulla purinahurinaa ja pesuja. Kivaa se on! :-D
PoistaApua, me unohdettiin lukea meidän seinäkalenteria! Nupun nimpparithan oli jo torstaina 12.1! Onnea Nuppuuuu! - Pepsi ja Max
PoistaOhoh, mutta eipä mekään tällaista yhtään tajuttu!! Vielä ehti siis oikein hyvin, ja Nubbelsson kiittää onnitteluista. :) Täytyy juhlia seuraavan kerran Nupun-päivää toukokuussa Kukan ja Flooran nimppareina. :)
PoistaTota...meidän mami tunnustaa kans joskus "kehräävänsä" vastakehräystä. Ei se oikein osaa, mutta yrittää kumminkin, hyvä niin.
VastaaPoistaYritys hyvä kymmenen! :-D Ja täällä on hivenen huojentunut olo, kun muutkin mamit ovat vähän hassuja.
PoistaMä en ole tajunnut kehrätä, täytyykin kokeilla reaktiot. "Pesemistä" harrastan kyllä.
VastaaPoistaIlmankos teidän itämaiset ovat niin puhtoisia! :-D Nyt vielä kehräyksetkin kehiin, niin on koko setti kasassa.
PoistaMinä aina ''pesen'' Ruffea mutta en ole saanut arvostusta.. Cocoa taas alkaa ahdistaa jos naaman tunkee liian lähelle :'D On nää meiän räsyt vaan niin erillaisia, mut Nuppu on silti yhtä äkäsen näkönen toka vikassa kuvassa kuin Coco :') ♥
VastaaPoistaHöh, ehkä sun pesumuuvseja täytyy vielä hioa, jotta niistä tulee vastustamattomia! ;o)
PoistaMeidän katit tykkäävät siitä, että pusketaan ja halitaan. Ja jos Juju nuuskuttelee esim. mun silmäripsiä, niin nuuskutan aina takaisin. :-D Nupun ja Cocon äksyt ilmeet ovat niin hassuja, kun molemmat ovat oikeasti niin leppoisia vanupalloja. <3
Minulla on kissa, joka ei ole eläessään maukunut vaan pitää outoa narisevaa, raksuvaa robottiääntä. Samaa imitoin parhaani mukaan takaisin aina joskus pehmoina hetkinä, ja kissa kokee tämän selvänä kutsuna liittyä seuraan ja robottikissailla lisää 😂
VastaaPoistaIhanan futuristista ääntelyä! :-D Ja kiva, että sitä voi tuolla lailla lietsoa! Jos meidän Nupulle sano lähes äänettömästi "äh!" se ei voi olla vastaamatta samalla tavalla. <3 Meillä on varmaan keskimääräistä enemmän pehmoja hetkiä, mutta syytän niistä kissojen pöffikarvaa.
PoistaSe on tärkeätä osata olla kohtelias ja söpö :)
VastaaPoistaKukaan ei voi pahastua, jos kykenee ilmentämään noita ominaisuuksia! :-D (Hulluna voidaan pitää, mutta se onkin taas eri stoori.)
PoistaMeillä mau'taan kisujen huuteluihin vastauksia ja kehrätään kohteliaasti takaisin :)
VastaaPoista:-D Kohteliaisuus ennen kaikkea! Mäkin toki mau'un ja välillä jopa Nupun kanssa "mihmitän".
PoistaKiitos kehräysvinkistä! En ollut tajunnut! Peppi on meillä se, joka saattaa hurista monta minuuttia sylissä, kun tulen kotiin. Olen kyllä hokenut hurinakaveria ja hurinakissaa ja Annan hurru-ruurua, joka Pepsi-Popsi on, mutta tänä aamuna kokeilin rrrrr-rrrrr-rrrrrr-rrrrr-kehräystä sohvannurkassa rutisevaan kissaan. Ja asento kääntyi kepottamaan yhä makeammin ja tassut survoivat kättäni kuin emon mahaa vasten konsanaan pienenä pentuna on täytynyt leipoa. Tästä tulee meidän uusi harrastus!
VastaaPoistaSilmien räpsyttelyä kyllä on harrastettu kaikkien kissojen kanssa koko elämä, eikä ilmeisesti vain kissojen, koskapa eräs tuttavani väitti tervehtiessämme, että siristelen silmiäni samoin kuin kissa.
Ja yhden aiemman kissan kanssa sanoimme toisillemme monta kertaa hei. Syvältä kurkusta kähisty hiljainen "Heeei" toi otukselta aina vastauksen.
Nuo eivät naaman tunkemisesta turkkiin niin piittaa, mutta täytyy Ninniin kokeilla nuolua, se kun pesee kulmakarvojani sortilleen aamuisin ja muutakin tarpeen mukaan. Joskus reilulla syljellä otsan. Olen sanonut ennenkin, että kyllä minä tiedän, miksi minua sanotaan ikäistäni nuoremman näköiseksi, kun otsarypyt kuoritaan harva se aamu jo ennen kuin olen havahtunut.
Kerran muuten eräs kilpikonna reagoi, kun varovasti puhalsin sitä päin. Avasi kitansa ja kähisi kieli pitkällä kolme ähähdystä minuun päin.
Eipä kestä kiittää! :-D Ihanaa, että kehräysvinkki aiheutti superkiepin ja megatarpomiset! <3 Vooooi! <3 Hirmu hyvä harrastus!
PoistaMäkin teen tuota siristelyä ja silmien hidasta lupsauttelua (yllättäen), ja koska en oikein osaa olla vauvojen kanssa, niin olen huomannut siristeleväni myös niille. Vaikka vauvalle ehkä jokin hymyn tapainen toimisi paremmin?! Koiria en kuitenkaan mene puskemaan tai suupielellä hieromaan, vaan niille on sitten ihan oma elesetti hännänheilutuksineen. :-D
Kilpikonnan elekieli on mulle ihan tuntematonta, mutta jospa sellaistakin voisi vielä joskus moikata hellällä puhalluksella.
Peukku ylöspäin vielä noille Ninnin kuorinnoille! :o) Ihanan ekologista ihonhuoltoa, joka hoitaa samalla mieltäkin.
Minäkin vastaan, kun maukaistaan. Joko maukaisemalla tai sitten ihmisten kielellä, mutta kuitenkin. Olisihan kovin epäkohteliasta olla vastaamatta kun puhutellaan! Kehräämistä en ole oikein oppinut, vaikka olen koettanut harjoitella. Kehräisin kyllä jos osaisin!
VastaaPoistaSamoin on tuon nenänpäällisen/otsan hieromisen kanssa. Varsinkin Friede painaa nenänpäällystään sormia vasten oikein kovasti ja kehrää purrrr purrrr purrrr hyvin keskittyneenä.
Niin että jos tässä hulluja ollaan, niin onpa ainakin sama vika monella muullakin :-D
Tässähän on muodostumassa oikea hullujen kerho! <3 Hyvä jengi - ja tosi kohtelias!
PoistaMullakaan ei varmaan ole ihan autenttinen kehräys, mutta tärkeintä on, että vähän pörisee. Viesti varmaan välittyy vähän epätäydellisenäkin. <3
Tästä tuli mieleen ... Ilonahan kehrää tosi hiljaa, paitsi joskus leipuroidessa kovaa. Mutta tänä aamuna harjasin Ilonaa sylissäni, ja voi sitä tyttöä, miten KOVAAAAA se kehräsi! Zetor tuli oikein ihmettelemään viereen, mitä tapahtuu! (Ja tietysti odottamaan omaa harjausvuoroa, koska nää on nyt yhtäaikaa tajunneet että harjaus on i-ha-naa)
VastaaPoistaNyt löytyi selvästikin Ilonalle ihana paapomismuoto! <3 Juju niin ymmärtää nuo harjaushurinat - ei siiihen mikään kovin vaisu hrr hrr riitä. :o) Nuppu sen sijaan pötkii nykyään pakosalle, jos lähestyn sitä harjan kanssa, joten Nuppua hurisutan lähinnä nenänuolutekniikalla ja satunnaisilla varvas- ja masusuukoilla.
PoistaYksi nenuttelija ilmoittautuu! Alfred tykkää korvien ja pään nenutuksesta, ja niin tykkään minäkin <3 Välillä yritän "leipoa" Alffista, mutta en tiedä onko mulla tekniikka ihan hallussa.. Kyllä tuo leipomisen yrittäminenkin kehräyksellä palkitaan. :) Tuo takaisinkehruu on vielä kokeilematta, mutta veikkaan että saisin osakseni vain hölmistyneitä katseita kissoilta :D
VastaaPoistaNo nyt kyllä hirnun täällä ihan holtittomasti! :-D Leipomista en olekaan tajunnut kokeilla, mutta testaan sitä heti, kun ensimmäinen pahaa-aavistamaton räggäri pötkähtää mun viekkuun! :-D Saas nähdä, tuleeko tällekin kissaemolle kehruutusta vaiva(ukse)n palkaksi! <3 <3 <3 Jään myös odottamaan raporttia, miten teidän kehräystesti sujuu ja kumpi kissoista hämmästyy enemmän.
PoistaTesti meni odotettua paremmin: Alfred siristeli silmiään ja kehräiltiin sitten yhdessä toisillemme, rupesipa tuo vielä leipomaankin minua siinä samalla ^.^ <3 Mimmi tietysti katsoi vain silmät ymmyrkäisinä että mitä ihmettä se palvelija taas sekoilee.. Me taidetaan pysyä jatkossa kuitenkin tuossa molemminpuolisessa leipomisessa ja otsan "hypistelyssä" :D
PoistaOnpa kiva kuulla, että Alfred tykkäsi huristelusta! :-) Ehkä Mimmikin vielä oppii arvostamaan kahjoa ihmispurpurria leipomisen ohella. :o) Meillä molemmat kissat ilahtuivat, kun vedin leipurinmyssyn korville ja ryhdyin vaivaamaan niitä kuin pullataikinaa. Mies katsoi hommaa vähän huolissaan, mutta onneksi huumoria riitti vielä tähänkin. ;o)
PoistaKehräämään en ole vielä alkanut, mutta Ivan sai puskuja kiitoksena otsapesusta :)
VastaaPoistaPuskut ovat ehdottomasti hyviä, ja siitä on enää ihan pikkuruinen askelma ensimmäisiin kehräyksiin! :-D (Ja leipomiseen!!)
PoistaHaa, minäkin vastaan aina purrr purrr purrr kissoille, kun tulevat kehräämään. Erityisesti silloin kun Roope on sylissä kehräämässä, ei voi mitenkään olla kehräämättä takaisin :) Hyvää pesemisvastinetta en ole vielä keksinyt, paitsi sively sormilla. Erityisesti leuan alta tuntuu niin mukavalta. Aah. Ihanaa tuo nenuttelu. Pitäisi kokeilla sitäkin.
VastaaPoistaSuosittelen ehdottomasti myös nenutusta! <3 Ja Mimmin ja Alfredin emon keksimää leivontaa. Se on ollut meillä sen verran suuri hitti, että Nupusta on tullut ihan mahdoton hellyyspallero. :-D
PoistaJutustasi on jo useampi päivä, mutta kun nyt pitkästä aikoo ehdin tupsahtaa lukaisemaan blogeja jne... - ja on ihan pakko tunnustaa niin kisullesi kuin muillekin että meikäkin on ihan höpsähtänyt... :P Tulee mauttua, "keskusteltua", pörinöityä jne aika useinkin kisujen kanssa, välillä on myös "vanutuksia" ;) Entisen kisun kaa tuli aika usein tehtyä "kissapitkoa" - näiden kanssa hyvin harvoin...
VastaaPoistaHihii, ihanaa, kun on muitakin ihan pöpejä kissanvanuttajia. :-D Oikeastaan ilmiöstä ei voi syyttää kuin kissoja: mitäs ovat niin vastustamattomia hurisijoita! <3 Ja silloin on onni ylimmillään, kun sekä kisut että kisunmieliset kehräävät!
Poista