lauantai 19. marraskuuta 2016

Elmailua ja kelpo mato

Viime postauksessa kerroimme terveellisistä Jujun värisistä vihanneksista. Niitä olisi Hupsujen henkilökunnankin kannattanut pupeltaa posket pullollaan, sillä lomamatkan jälkeen meihin iski syksyn toinen flunssa. Olin varma, ettei typerä pöpö tarttuisi minuun, koska poden yleensä vain kaksi flunssaa vuodessa, mutta ylimielisyys kalahti heti omaan nilkkaan, ja kissat joutuivat jälleen kerran perustamaan asuntoomme sairaalasiiven, jossa röhkiviä palvelijoita hoivattiin hurinalla, masun tarpomisella ja tietenkin Jujun lämpögrillillä.
 
Tällä tavalla mekin lekottelimme lätissä, kun kissat hoitivat rapsuttelun.


Kuten yllä olevasta kuvasta voitte päätellä, sain raahattua itseni silti viikko sitten Elma-messuille. Kuka nyt voisi jättää syksyn piristävimmän eläinpläjäyksen väliin! Nenäkannutin sieraimeni suht selviksi ja lähdin matkaan, mutta olin toki unohtanut taas kerran ladata kameran. Niinpä oli turha haaveilla karvaotusten kuvaamisesta muilla kuin kädessä tutisevalla kännykällä. Muutaman räpsyn silti nappasin, ja tässä ne nyt tulevat:

 
Pikku aasi herätti sisälläni lämpöisen joulutunnelman.

 
Ihastuin myös sympaattiseen Muuliin.

Pääpotrettien sarjaani pääsi myös glitter-riimuun pukeutunut alpakka.

Hulinan keskellä silmiini osui tällainen kisumisu. Jos se opiskelisi
taikuutta Tylypahkassa, se asuisi ilman muuta Rohkelikkojen tuvassa.

Muita kohokohtiani messuilla olivat seuraavat huipentumat: alle vuoden ikäisen räggärivaavin rapsuttelu, haisunäädän hellä hypistely, toisten bloggaajien tapaaminen ja pupjen agilityokserin ihmettely. Vaikka en raaskinutkaan törsätä pennosiani pupuokseriin, ostin silti Nupulle ja Jujulle pari tuliaista, joista ensimmäinen on saavuttanut niin suuren suosion, ettei toista ole vielä edes esitelty.


Saatoin näyttää crazy cat ladylta kissapipo päässäni
ja matohuiska villisti tassussani heiluen, mutta ei haittaa.
Arvasin, että luirumato olisi Nupusta ja Jujusta kiva, mutta se olikin superhyperhuippumegakiva! Varsinkin Nuppu on ollut kuin pinkeäksi veivattu vieterilelu, jonka tassut ovat läpsyttäneet matoa pikakelauksella. Lelu on ollut niin mieluinen, että jopa leikkihetkien välissä se on vetänyt katteja magneettina puoleensa. Tuon tuostakin ne istua nököttävät kulmauksessa, jossa lelua säilytetään, ja katsovat minua anovasti. Ja tiedätte kyllä, mitä siitä seuraa. Leikkiä, leikkiä, enemmän leikkiä!

 
Nuppu on tanssinut riemusta monta kertaa.

”Hei, elä meee! Tai viet miulta kaikeeeeen...”

Tässä kuvassa Juju esittää, ettei muka kiinnosta. Oikeasti kiinnostaa!
Vaikka olen vihdoin ladannut kamerani, salaman patterit ovat lopussa enkä ole muistanut ostaa uusia. Niinpä valokuvaaminen on ollut marraskuun hämärissä ei-niin-hääviä. Otin kuitenkin äsken pieniä videopätkiä kissojen leikkihetkestä ja kokosin niistä matoleffan. Villeimmät viiletykset eivät videolle tallentuneet, mutta kun viikon hurjapäisen leikityksen jälkeen lelu saa nostatettua vielä tämänkin verran hurmosta, on se ollut ehdottoman kannattava hankinta:

Mukavaa viikonloppua kaikille - ja valoa ja vauhtia alkutalven harmauteen!

22 kommenttia:

  1. Ihana mato tarttunut teille messuilta mukaan :) Ja kivoja kuvia olit saanut elman eläimistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kyllä silti harmitti, ettei kameraa ollut mukana. Onneksi oli sentään lompsa, niin sain hankittua matosen!

      Poista
  2. Onpa hyvä lelu, enpä ite sit tajunnut! Seuraavilta messuilt sitten..

    Kiva oli tavata, hyvät kuvat sait kännykällä ja toivottavasti olet jo parantunut :)

    Ps. Toi possu. IIk. Liian söpö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Possukka oli kyllä iiiiiiiiiihuna! <3

      Ja olipa tosiaan kiva treffata, vaikka olinkin vähän raato. Tämä flunssa on tosi outo, kun se ei ole vieläkään päättynyt. Mistä ihmeestä voi riittää niistettävää?! Mutta muuten olo on onneksi jo parempi. Eiköhän tämä tästä vähitellen. :)

      Poista
  3. Oho, teillä onkin ollut tärkeitä ja kiireellisiä matobisneksiä! Hyvä hyvä!

    Ja sitten tuo Elman aasi! Miten sympaattisen näköinen pörröpää-karvakorva ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ollut maailman hauskin ”matokuuri”! :-D

      Ja Elman pikku aasi vei sydämen. Ja Muuli lämmitti mun sormia heinän tuoksuisilla hönkäyksillään. ♥

      Poista
  4. Kivoja elukkakuvia, mutta tuollainen mato :o Miksei minulle tuotu tuollaista kädessä heilutellen sieltä etelästä? Oisin tykännyt yhtä paljon kuin Nuppu ja Juju! - Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, eikö se teidän emäntä shoppaillut lainkaan matopisteellä?! :-I Mutta nyt ehtii vielä kirjoittaa joulukollille ja toivoa lahjaksi omaa violettia luikertelijaa!

      Poista
  5. Voihan toukka, minkä hymyn se saikaan Nupun huulille <3 :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! :) Ja kun Nuppu hymyilee, niin koko maailma (ja varsinkin kissaemo) hymyilee Nupun kanssa. <3

      Poista
  6. Oi! Peppi ja Ninni eivät saaneet matoa ainakaan ruokamessuilta. Sen sijaan ystävä lähetti minttutuliaisen, joka laulaa kuin tirppa! Jostain syystä se asuu yöllä kaapissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttutirpatkin ovat loistavia tuliaisia, vaikka yöksi vaikenisivat! :) Ja ihan hyvä vain, ettei ruokamessuilla luikertele matosia. :)

      Poista
  7. Hyvä lelu, kannustaa täällä sekä Ilona että Zetor. Heidän ihminen oli taas tyhmä ja laiska eikä lähtenyt katsomaan eläimiä eikä bloggareita (mutta bloggarit tulivat kylläkin katsomaan kissoja, mistä edelleen suurkiitos!). Muutenkin messut näyttää houkuttelevilta näin jälkikäteen. Ehkäpä sitten ensi vuonna.

    Mulla on jokin ihme peruskunto / vastustuskyky, kun en sairasta flunssia "ikinä". Lainausmerkit tarkoittaa, että varmaan olen joskus 10 vuoden sisällä jotain sairastanut, mutta en muista sellaista tapahtuneen. Varsinkaan töistä en oo ollut poissa flunssan takia öööö no ainakaan 15 vuoteen :-D (Olispa yhtä hyvä vastustuskyky syövän suhteen, niin jopa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös keväisinkin ole aina eläinmessut, joten sinne sitten vain matosia ja muita kissojen hassutusvirityksiä hankkimaan! :)

      Aika hyvin olet flunssat kyllä välttänyt! Mulla on ollut samanmoinen hyvä putki vatsatautien suhteen. Ehkä viimeksi yläasteella olen oksutaudin kokenut enkä kyllä sitä yökötystä kaipaa. Brr. Kaikki muukin sairastelu saa kyllä ison, alaspäin sojottavan peukun! :-( Toivottavasti sun vastustuskyky ulottuisi jatkossa ihan kaikkiin sairauksiin!

      Poista
  8. Noita samoja söpöjä eläimiä tuli bongattua messuilla, taisi olla vain eri päivänä.
    Kivan matopelin löysit kotiinjääneille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, vieläkään ei törmätty, vaikka taas kierreltiin samat possut ja laamat!
      Matopeliä on tosiaan lätkytetty menemään enemmän kuin mä joskus 2000-luvun alussa vanhalla nokialaisellani. :-D

      Poista
  9. Ihanan ällöttävä matonen! Pakkohan tuollainen on yrittää saada hengiltä ennenkuin liero luikertelee johonkin parempaankin piiloon. Kiitos myös korvamadosta, toivottavasti se ei tee päähäni pesää.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vipelläkin ihanan lieromaisesti! Eikä kestä kiittää korvamadosta! :-D Arvaa vain, onko se jammaillut mun tärykalvoilla jo monta päivää! :-D

      Poista
  10. Hyvä että kissat tykkäsivät tuliaisesta! Veikkaan että meilläkin tuollainen karvamato olisi menestys... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että ainutkaan kissa kykenisi tätä hurmurilieroa vastustamaan! :-D

      Poista
  11. No nyt on kyllä ollut mukava tuliainen ja oikeen messuilta asti ostettu! Harmi ettei minun silmääni osunut kyseisiä matosia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mato jaksaa innostaa yhä vain, vaikka nyt on esitelty jo se toinenkin tuliainen: cat dancer, jonka päässä temmeltää hiirulainen. Hitti niin ikään! :)

      Poista