Loppasuun harhautusta

Reilu viikko sitten tapahtui se, mikä ei ole lainkaan hupsua tai höpsöä: Nuppu-paran tassu alkoi taas punoittaa. Se sama viheliäinen etutassu, jota on useampaankin otteeseen paranneltu. Tällä kertaa pääsimme onneksi vähällä, koska ryhdyimme pikaisesti lääkärin aiemmin varalta määräämälle antibioottikuurille. Kun hain lääkettä apteekista, herttainen apteekkarityttö kysyi minulta ”Meneekö häneltä vatta helposti sekaisin?” Kerroin, että ”hän” on kyllä aika herkkävatsainen ja varauduin jo pahimpaan. Onneksi Nupun masu on kuitenkin pysynyt kunnossa ja tassu parantunut ennalleen. Antibioottien syömisestä on jopa tullut hauska ja kaikkia ilahduttava ohjelmanumero.

Lautasantennille oli tarvetta olympialaisista
huolimatta vain kahden vuorokauden ajan.

Nupun näkökulmasta puolitetut tabletit näyttävät aivan
samalta kuin murennetut kanapalat. Joskus Nuppu
napostelee kanakikkareet ensin ja tabletinpalat vasta
jälkkäriksi. Kaikki menee kuitenkin kiltisti nassuun.

Nupulle ei ole kerrottu, mutta raksut ovat taas
pannassa. Onneksi monet muut herkut ovat
alkaneet maistua Neiti Nirppanenulle.

Koska Juju on melkoinen loppasuu, sitä täytyy aina hämätä Nupun lääkityshetkellä, ettei se lohmuttaisi siskonsa antibiootteja parempiin suihin. Niinpä ahmattipoikamme on kuurin ajan saanut koulutusta aamuin ja illoin. Nuppu osaa jo epäillä minun syöttävän sille lääkkeitä, joten olemme siirtäneet antibioottivastuun miehelleni. Hän puolittaa tabletin ja murentaa kämmenelleen myös kuivattuja kanapaloja. Samaan aikaan minä murennan useamman kanapalan omaan kouraani ja johdatan Jujun eri huoneeseen tekemään hitaita (= uusia) temppuja. Olemme harjoitelleet kuurin ajan jalkojen pujottelua askelten tahdissa. Juju on niin tohkeissaan, että se heittäytyy jokaisen askelen jälkeen maahan, töykkii kuonolla jalkaani, istuu, antaa tassua ja tekee piruetteja. Kun Pikkukissi lopulta malttaa rauhoittua ja keskittyä, pujottelu alkaa sujua paremmin. Siinä vaiheessa sinisilmäinen Nuppukin on yleensä saanut nakerrettua tabletit ja kanapalat miehen kämmeneltä, ja aamu- tai iltatoimet voivat jatkua taas normaalisti hurjilla takaa-ajoilla ja pirteillä palloleikeillä.

Veli ja sen sisko pallottelevat antibioottihetken jälkeen.

Suurpujottelija Juju haaveilee jo seuraavasta koulutushetkestä.

Mato Matala matkustaa

Olen aina ajatellut, että Juju on niin mammanpoika, ettei sillä voi olla salaisia rituaaleja muiden kuin minun kanssani. Meillä on yhteinen aaltopituus, ja minun sylini on syleistä paras. Järkytys olikin suuri, kun jokin aika sitten kuulin salaisesta leikistä, joka on ollut käynnissä jo pidemmän aikaa selkäni takana. Enkö minä, rakas emo, olekaan enää kaikkien leikkien kuningatar? Juju ei edes olisi vaivautunut asiasta mainitsemaan, mutta mieheni onneksi lörpötti minulle kaiken. Eilen aamulla näin myös vihdoin omin silmin, mistä oikein on kyse.

Mitä kummaa kullanmuruni salailee?

Leikin tähti on Juju, joka matkustaa. Sitä ei kanneta sylissä, vedetä kärryssä, kyyditä polkupyörän tarakalla tai lähetetä possujunan matkaan. Se ei edes poistu asunnostamme tai käytä lainkaan etutassujaan. Matkustusajankohdaksi valikoituu usein aamu, kun mies on käynyt lenkillä ja venyttelee eteisessä. Juju pötkähtää kyljelleen miehen eteen ja asettaa takajalat hänen käsiään vasten. Sen jälkeen alkaa reissaaminen: Juju painaa kuononsa rennosti maahan, ponnistaa miehen käsistä takajaloillaan vauhtia ja liukuu eteisen mattoa pitkin eteenpäin. Koska Juju todellakin liikkuu roimasti, myös miehen täytyy seurata sitä ja tarjota taas käsillään uusi ponnahdusalusta. Me tytöt emme ymmärrä moista matomöngintää, vaan hihittelemme poikien touhuille. Se onkin meidän salaisuutemme...

Yritin maanitella, että saisin matkustuskuvia, mutta sain vain söpöstelyä.

Sitten Juju näytti ex tempore tällaisen tempun.

Se virnuili minulle eikä ollut yhtään matkustustuulella...

Lopulta Juju suostui demonstroimaan matkustusleikin aloitusta tämän verran, kiltti poika kun on. <3

Ei-niin-tyly pahka

Harry Pottereita lukiessani mietin aina, mikä olisi minun suojeliukseni eli eläinhahmo, joka syöksyisi kirkkaana loistaen avukseni aina, kun ankeuttajat piirittäisivät minut tai saisin kannoilleni itsensä Voldemortin. Siihen aikaan kuvittelin, että näkisin hädän hetkellä suloisesti hohtavan luppakorvakanin tai takajaloilleen kavahtavan andalusianhevosen. Nyt tiedän, että turvakseni töpöttelisi kokonaista kaksi eläinhahmoa pörröisine häntineen ja kutittavine viiksineen. Safiirinsinisten silmien lumoavassa tuijotuksessa Voldemortistakin tulisi hetkessä hyvis.

"Söpöliys räggäriys" -taika ei petä koskaan.

Rowling on huipputaitava kirjailija, mutta en voi olla ihmettelemättä, miten hänen Potter-tuotannossaan on ohitettu kiehtova kissateema lähes täysin. Kissat ovat vain epämääräisissä sivuosissa, vaikka eivätkö ne ole perinteisesti noitien parhaita ystäviä? Jos minä saisin hieman säveltää jatkoa kirjasarjalle, Tylypahka olisi pullollaan kissoja. Harry Potterin sijaan pääosassa häärisi paitsi huispauksen myös agilityn mestari, hurmaava Juju Potter. Hänen paras ystävänsä olisi toimelias Nuppu Granger, joka saisi kaikki Rohkelikon kollikissat naukaisemaan ihastuksesta. Takuuvarma bestseller, sanon minä.

Sängyssämme on usein tällainen pahka,
mutta se ei ole tyly. Kun sitä koskettaa,
se alkaa hurista hyväntuulisesti.

Postipöllönä asunnossamme lepattelee tunturipöllö Nuppuwig.

Sata hupsutusta myöhemmin…

Jos Nuppu ja Juju olisivat hereillä, pyytäisin niitä naukumaan fanfaarin, sillä tämä päivitys on toden totta sadas laatuaan! Välillä olen ihmetellyt, mitä kummaa kirjoittaisin, mutta kuin vastauksena pähkäilyyni hassu kissakaksikko on tehnyt taas jotakin niin hellyttävää, hämmentävää tai hassunkurista, ettei valkoisen ruudun kammo ole vielä kertaakaan iskenyt.

Toivottavasti kukaan lukijoista ei ole vielä
näyttänyt tältä sepustuksiamme lukiessaan!

Tänään keskityimme tavallisten hupsutusten sijaan teknisten ”haasteiden” ylittämiseen. Hitaasti ja täysin epävarmasti lisäsin blogiini pienet esittelyt meistä kaikista. Nuppu ehti jo pari kertaa kyllästyä koko puuhaan ja yritti nopeuttaa sitä kävelemällä näppiksen yli. Sen olen kuitenkin tähänastisen bloggaushistoriani aikana oppinut, että kissan lähestyessä läppäriä oikea komento ei ole seis, stop tai pruut, vaan Ctrl + S!

Se näyttää söpöltä ja täysin vaarattomalta, mutta annas olla, jos unohdat tallentaa tekeleesi!
Sadaskin blogipäivitys haihtuisi hetkessä bitteinä avaruuteen - eikä siltikään voisi olla vihainen.

Hauiskissa ja estehirmu

Tänä iltana asunnossamme pärähti soimaan Iron Maiden, sillä vuorossa oli Nupun punttitreeni. Typykkämme on harrastanut voimaharjoituksia pennusta saakka ja melkein jo työstänyt itsensä Minni Hiirestä Madonnaksi. Ainoa ongelma on, ettei lempeä Nuppu kykene vihaamaan edes rautaa. Niinpä se varsinaisen huhkimisen sijaan istuu ja katsoo, kun mieheni treenaa. Nuppu kannustaa miestä kieppumalla kahdeksikkoa hänen jaloissaan ja mönkimällä rintakehän alle kesken punnerrussarjan. Nuppu onkin ymmärtänyt jo kauan sitten, että innostava läsnäolo on liikunnassa kaikkein tärkeintä.

Naftaliinista kaivettu kuva Nupun ja
Jujun ensimmäisestä kuntosalivisiitistä.

Nykyisin Nuppu tietää, miten homma etenee.
Se sylkäisee pitoa tassuihinsa...

...päästää ilmoille nostorääkäisyn...

...ja keskittyy näyttämään katu-uskottavalta.

Tänään minullekin selvisi, miten pitkälle innostava asenne voi kantaa. Hain mustangini laitumelta ja päätin pitää sille uuden estetunnin. Alku sujui taas harmillisen tahmeasti, ja matalien nilkkurien päälle viritetty puomi putosi aina, kun Juju mönki sen yli. Niinpä päätin lisätä hommaan kierroksia. Kirmasin itse mallikkaasti esteen yli ja hihkuin samalla rohkaisuja Jujulle. Ja se toimi! Pieni kissaraketti ampaisi matkaan täyttä laukkaa ja ylitti esteen valtavalla loikalla! Meinasin haljeta kehuihini, ja Jujukin oli vähällä läpätä kanssani ylävitosen. Vaikka korotin estettä talvisaapaskorkeuteen, hyytymisestä ei ollut tietoakaan. Endorfiini virtasi siinä määrin, että hyppytreenin jälkeen Juju kävi noutamassa siskonsa kuntosalilta ja haastoi sen pieneen juoksukisaan. Vain hetki tämän jälkeen raprap-baanalla tehtiin uusi sadan metrin maailmanennätys…

Tämän esteen yli Juju singahteli kuin suihkukone!

Urheilusuoritusten jälkeen maittoi vähän rauhallisempi leikki.