Jujun parhaat synttärit

Moi kaikki! Nyt oli pakko tulla kertomaan sellainen juttu, että mulla pärähti eilen ikämittariin neljäs vuosi. Totta naukaistakseni mua vähän pelotti, millaisen numeron mama synttäreistä taas tekisi. Viikset ihan värisivät aamulla, kun odotin, että se tulee kajauttamaan mun korvaan ”Pysy aina Pikkukissinä” -laulun tai sen ”Paljon onnea vaan”, jota naapurin täti on soittanut pianolla huhtikuusta lähtien, mutta ei mama onneksi sellaista tehnyt. Tuhisi vain silmät ristissä peiton alla ja antoi mun aloitella aamua ihan normaalisti iskän kanssa.

 

Just tällaista halia pelkäsin. Tai sitä, että luettaisiin taas vauvakirjaa
ja muisteltaisiin, miten liru hännänruikale mulla oli neljä vuotta sitten.

Synttärihupi starttasi, kun iskä pyöritti mua matolla. Junnuna mulla oli tapana matkustaa Mato Matalana, mutta nykyisin olen jo niin iso poika, että homma on apgreidattu nextille levelille niin kuin me isot jätkikset sanotaan. Se tarkoittaa sitä, että kierähdän matolla toiselle kyljelle, sitten iskä pyöräyttää mut ympäri, minkä jälkeen matkustussuunta taas vaihtuu. Melkoinen synttärikaruselli siis!

 

Mamaa aina ihmetyttää, miten voin olla karusellissa
niin rennosti enkä mene ihan pökkyrään tai mutkalle.

Iskä lähti pyörittelyn päätteeksi töihin, mutta aamu jatkui yhtä hilpeissä merkeissä. Tunneli oli siirretty virikehengessä eteiseen, ja Nuppua oli kiva rääkätä ajamalla sitä täysillä putkulan läpi. Matotkin me saatiin monta kertaa rullalle, eikä mama yhtään edes torunut. Nauroi vain myslikupposensa äärestä.

 

Välillä me vedettiin henkeä tällä lailla, ja sitten hippulat taas vinkuivat!

Paras osio synttäreistä koitti illalla, kun sain Schmusy Naturen kaniinimärkäruokaa JA sen päälle vielä pussillisen pakastettua raakakalkkunaa. Vedin Happy Mealin reipasta tahtia enkä muuten edes puklannut!

 

Kun on synttärit, intensiivinen katse ja teräksinen vatsa, niin mikä vain on mahdollista.

Illalla me leikittiin kovasti pinkupallolla, ja mikä parasta, iskä ja emo jättivät sen yöksi mun ja Nupun ulottuville. Ei me viitsitty silti kolistella kovin paljon, kun nuo kahdella tassulla astelevat palvelijat ovat olleet aika väsyneen oloisia kehäraakkeja loman loputtua.

 

Nuppu vähän ehkä potki menemään, mutta ei tullut siitäkään pahasti sanomista.

Mulla oli ihan älyttömän kivat synttärit, ehkä parhaat koskaan, mutta silti tuo mama tuossa taas lyö päätä seinään ja syyttelee itseään jostain unohduksesta. No, suukko nenänpäähän ja pieni kallistushali, niin eiköhän se taas kippaa Schmusy Naturet kuppiin.

No höh, nyt se sitten alkoi laulaa kyynel poskella! No, vielä ehtii, vielä ehtii...

Pingisperhosen toukka

Vaikka asumme vanhassa kerrostalossa, vaatekaapeistamme ei onneksi löydy koiperhosia. Olen kuitenkin havainnut vakavia viitteitä siitä, että kaksiossamme majailee eräs harvinainen mutta kiehtova lepattaja: pingisperhonen. Mitään BBC:n dokumenttia aiheesta ei ole tehty, mutta olen omin silmin nähnyt koteloituneen toukan olohuoneemme laitamilla. Se on noin kaksi metriä pitkä valkoinen pötkylä, joka muistuttaa kovasti iglutunnelia. Mutta juuri kun erehdyn uskomaan, että se on vain tunneli, se alkaakin kiemurrella!

Tässä kotelossa kasvaa pingisperhosen toukka, joka kumartaa leikkiin kutsuen.

Mistä sitten tiedän, että kyseessä on juuri pingisperhosen toukka esimerkiksi tennisperhosen sijaan? Kas siitä, että tuon tuostakin toukka sylkäisee suustaan pingispallon. Kun pallon sitten vierittää takaisin koteloon, sen sisältä tärähtää esiin pieni valkoinen koipi, joka sysää pallon kolisten taas minulle. Pallottelua voi kestää helposti yli puoli tuntia, ja välillä koko kotelo on omituisilla mutkilla. Odotan kuumeisesti päivää, jolloin metamorfoosi on valmis ja kotelosta suhahtaa esiin loistavasiipinen pingisperhonen. Tähän asti sen sisältä on mönkinyt esiin vain pieni, siivetön kollipoika…

Tutkijoiden mikroskooppinen infrapunakamera tallensi tällaisen näkymän kotelon sisältä.

Kotelon ulkopuolella taas möllötti harvinainen pingisturkiskuorinkainen.

Jonkin ajan kuluttua pingisperhosen toukka vorni
kotelostaan esiin kuin pieni, herttainen etana.

Se makoili rennosti "luu ulkona" hetken aikaa, kunnes oli taas aika pelata uusi erä ping pongia...