Jujulla on ollut viime aikoina kova vauhti päällä. Se on nuuskutellut kissanminttua, kiemurrellut matolla, jahdannut Nöppistä ja kaapinut ovia riehakkaasti moukuen. Jokapäiväisissä treeneissä se koheltaa ja esittelee kaikki temput, ennen kuin olen edes ehtinyt pyytää niistä ensimmäistäkään. Niinpä palasimme tänään ihan perustasolle. Otin naksuttimen ja nameja ja pyysin Jujua katsomaan minua silmiin. Pieni touhukas poika ei kuunnellut, vaan istui, antoi tassua, meni maahan, teki piruetteja, narisi ja nyykötti. Eikä vahingossakaan siirtänyt katsettaan kädestäni, jonka sisällä tunamuruset majailivat.
 |
| Harvoin sitä on kateellinen tonnikalalle, mutta joskus sitäkin tapahtuu. |
Kun Juju vähän rauhoittui, se alkoi selvästi miettiä, mikä ihme minua vaivasi, ja katsoi minua sitten suoraan silmiin. Naksautin, palkitsin ja kehuin sitä hienosta tempusta. Namista innostuneena Juju jatkoi hääräämistään ja tarjoili taas monenlaisia taidonnäytteitä, mutta tällä kertaa show päättyi paljon nopeammin silmiin katsomiseen. Taas tuli naksu, nami ja kehut – ja melkein näin, miten Jujun pienen karvaisen pään päällä syttyi lamppu: emo haluaakin, että Juitsi tekee hurmaustempun sinisillä silmillään! Eikä kolmannella kerralla mamman enää tarvinnut todistaa pitkää temppukimaraa, vaan Juju väläytti heti katseen, joka vei jalat alta ja sulatti sydämen.
 |
| Nämä silmät katsovat ihan sielun perukoille asti! |
Juju teki tempun heti neljännenkin kerran ja oikein hihkui innostuksesta tajuttuaan jutun jujun. Tiedän sen, koska naksuttimen ja silmien lumo kuljetti meidät hetkeksi maagiselle tasolle, jolla puhumme yhteistä kieltä. Sen sanastoon eivät kuulu ”miu”, ”mau” tai ”mamman oma kuutamuttu” vaan luemme tietenkin toistemme ajatuksia. Päivän koulutussessio muistutti minua myös siitä, miten näinkin pieni temppu voi olla iso ilo, joka vahvistaa emon ja pienen kissapoitsun symbioosia entisestään.
 |
| Aktivointia ja rakkautta samassa, karvaisessa paketissa! Sehän sopii! <3 |
