Suklaatia, suklaatia!

Poskia nipistelevästä pakkasesta ja ajoittaisista lumituprutuksista huolimatta vuosikello kilisee jo pääsiäisen merkiksi. Nuppu ja Juju eivät ole vielä kuulleet noitien käkätystä tai nähneet vastakuoriutuneita kananpoikia, mutta tänä vuonna asuntoomme on ilmestynyt outoja pikku ovia, joista loikkii huoneistoomme kultapapanoita pudottelevia pupujusseja.

Ha! Siinä on taas yksi.

Toinen samanmoinen on pesiytynyt Titaniciin.

 

Voidaanko jo puhua infestaatiosta?!

Paljosta vetoa, että vehnänoraidenkin joukossa on papana tai pari?

 

Jujulta meni fiilikset ja ruokahalu.

Nupun pikkunälkää ei kakkahuumori onneksi pilaa!

 

Ohhoh! Onkohan pupulla ollut masu vähän kovalla? :-o

 

Ei saa näyttää kieltä, Nuppu! Mama vain vähän hupsutteli!

Nuppua ei naurattanut, vaan se kääntyi kannoillaan, köyristi selkänsä, venytti pöffähtävää vartaloaan korvannipukoita myöten ja lähti tallustamaan jonnekin, missä olisi parempaa seuraa. Silloin huomasin kolme (3!) ruskeaa suklaanappia, jotka roikkuivat tiukasti neitosen peppukarvoista. Miksi aina pääsiäisenä, Nuppu? Miksi?

 

Kun katsoin tuskaisin pupillein pupun korvien takaa pilkottavia papanoita,
kuulin jälleen Kyöpelinvuorelta vahingoniloista ähäkuttikäkätystä...

 Iloista ja vähäkakkanokareista pääsiäistä teille muille! Olkoon kaikki suklaa ihan vain oikeaa suklaata ja erittäin maistuvaa sellaista! :)