Näytetään tekstit, joissa on tunniste haamuasukas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haamuasukas. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. helmikuuta 2019

Massiivinen muuttoliike

Postiljooni kantaa meille nykyisin hyvin sekalaista postia. Joka viikko saamme kirjeitä milloin milläkin nimellä ja joudumme hilaamaan mittavat määrät väärään osoitteeseen jaettua postia lähimpään postipömpeliin, joka muuten on yllättävän kaukana. Eilen sain postinjakajan kiinni itse teosta: hän tönötti hämmentyneenä ovemme edessä ja vertaili nimikylttiämme kädessään olevaan lärpykkään, joka oli osoitettu alakerran vaatekauppiaalle. Neuvoin reitin oikeaan osoitteeseen ja pyysin, ettei meidän luukustamme livauteltaisi enää lähetyksiä, joissa on eri nimi kuin ovessamme. Mutta arvatkaapa, mitä tapahtui myöhemmin illalla? Minulle soitti haastemies, joka kysyi, asuuko henkilö Pöllö Pönttöpää (*nimi muutettu*) meidän osoitteessamme, koska hän on tehnyt muuttoilmoituksen asuntoomme jo vuonna 2016!
 
Hääh? Nuppu olisi kyllä huomannut ylimääräisen ruokkijan,
jos sellainen olisi pesiytynyt Hupsuttamoon. 

Olemme raahanneet lukemattomia Pöllö Pönttöpään posteja takaisin kiertoon ja raapustaneet kuoriin, ettei kyseinen ihminen asu täällä, mutta pienessä mielessämmekään ei käynyt, että ikävä salamatkustaja oli ”muuttanut” meille noin virallisesti. Sain ohjeen ilmoittaa maistraatille haamuasukkaasta, ja nyt homman pitäisi olla hoidossa. 



Varastopunkkeja, haamuasukkaita… Mitä seuraavaksi? 

Jotta tästä ei tulisi täysin antipostinen postaus, minun on myös kerrottava postipoikien tuomista kivoista lähetyksistä. Ensin miehelle tuotiin lenkkeilykengät, jotka olivat juuri oikeanlaiset niin kooltaan kuin malliltaankin. Seuraavaksi makkarimme eteen ilmestyi lähetys minulle. Ja miten sykähdyttävää postia sainkaan!
Täydellisen suloinen pikkukissa! Se oli miehenkin mielestä
sen verran kivan oloinen, että sain ottaa sen meille asumaan.
 
Seuraavana aamuna postiluukustamme oli pudotettu toinen lähes samanmoinen kissi.

Sekin oli hyvin pieni ja soma ja tahtoi tulla meille asumaan.

Ensimmäistä kissaa nauratti, kun se sai itselleen identtisen kinuskikaksosen.

Iltapäivällä vastaanotimme paketin, jossa oli kolmas
toffeekisu. Se erosi aiemmista vain itseriittoisella hymyllään.
 
Originaalikissaa alkoi huolettaa, riittäisikö niille kaikille ruokaa...
 
...varsinkin, kun laatikosta pilkisti jo neljäs mätsäävä kissapallero!
Vähän vakavampi mutta silti yhtä ihana.
 
Lupasin katraalle, että ruokaa ja rakkautta riittää ihan jokaiselle kattimatille,
jonka postinjakaja luoksemme kantaa. Haamuasukkaita meille ei mahdu,
mutta uusien karvaturrien ei tarvitse edes käyttää Rexonaa...


Mitä luulette, onko kissa numero viisi jo matkalla lootaamme?