Eilen oli taas se päivä vuodesta, kun naiset ilmoittivat haluavansa ruusujen sijaan tasa-arvoa tai hevosia, mutta minä ahmatti halusin niitä kaikkia. Hevonen jäi saamatta, mutta riemastuin kovasti mieskollegojen lahjoittamasta ruususta. Kuljetin kukan hellästi pakkasen ja tuiskun läpi kotiin ja ajattelin ojentaa sen Hupsuttamon ihanimmalle leidille: Nuppu Nöppönenä Nöpperssönille. Samalla tulin miettineeksi, mitenköhän se mahtaa kokea tasa-arvoasiat Hupsuttamon vakiokansalaisena. Onko pieni tytöntyllerö jäänyt ronttiveikan varjoon, vai onko molempia pikku pöfföpanttereita osattu arvostaa tasapuolisesti juuri sellaisina kuin ne ovat?
Keittiössämme ainakin on moderni meno: Nuppu ja Juju kokkaavat melkein yhtä aktiivisesti kuin emo...
...eikä Nuppu ole saanut otsaansa ainakaan kiltin tytön leimaa!
Vaikka Juju on usein poikamainen vilperi Vaahteramäen Eemelin tapaan, sen myös annetaan piileskellä maman helmoissa släsh farkunlahkeissa.
Nupun nimi on eittämättä hempeä ja tyttömäinen, mutta neitiä kutsutaan myös iip-iip-piippailunsa takia Iippo Iivariksi.
Juju on herkkä ja pehmoinen, mutta olen luvannut, että jos se joskus haluaa ostaa nahkarotsin ja rassata moottoripyöriä, niin sekin sopii.
Olen vakaasti sitä mieltä, että vaikka kotonamme vallitsevan hierarkian mukaan Nuppu on varatoimitusjohtaja ja Juju juoksupoika, kissat ovat oikeasti hyvin tasa-arvoisessa asemassa. Niitä rakastetaan viiksenkärjistä hännänpäähän ihan yhtä paljon tyttömäisyyksistä ja poikamaisuuksista piittaamatta, joten vaikka oli naistenpäivä, halusin omistaa ruusun sekä Nupulle että Jujulle.
Tämä tyttö näyttää veikeämmältä kuin ruusu...
...ja tämä poika päihittää kukkasen komeudellaan.
Tämä tyttö tuoksuu useimmiten ruusunnupuilta mutta ymmärtää myös kakkahuumorin päälle.
Tämä poika pussaa ja halaa mutta viipottaa myös tuhatta ja sataa...
...ja haluaa vielä lopuksi ottaa hetkeksi perinteisen roolin ja luovuttaa ruusun eteenpäin mielitietylleen. ”Mimmi, otatko vastaan tämän ruusun?”
Demokratia on jännä juttu. Luulin pitkään, että Hupsuttamossa asuu neljä täysin tasaveroista jäsentä: kaksi ihmistä, yksi kissa ja yksi omituinen karvamurmeli. Jossain vaiheessa minulle kuitenkin valkeni, että kotimme on hierarkkisempi paikka kuin olisin koskaan osannut kuvitella. Mies on nimittäin antanut salaa meille kaikille virat, joista ei kuulemma voi enää neuvotella. Itse hän on toki yksikkömme suuri ja mahtava toimitusjohtaja, mutta listan seuraavaksi suurin pomo on… ei, se en ole minä, vaan Nuppu!
Nuppu on sekä talousjohtaja että varatoimitusjohtaja. Millä lihaksilla, jos saan kysyä?
Niin epäreilu mieheni ei sentään ole, että minä jäisin ilman titteliä. Olen hänen mukaansa jonkinasteinen keskitason manageri. Olisin mielelläni taiteellinen johtaja, mutta sellaista nimikettä ei kuulemma ole tarjolla. Tilanne on kaikkea muuta kuin ideaali, mutta huonomminkin olisi voinut käydä. Siitä todisteena on Huitsi-pupunen, joka kitkuttaa pyramidin pohjalla nimikkeellä juoksupoika!
Eikö fiksun pojan potentiaalia ole huomattu?
Olen modernina kissaemona kavunnut barrikadeille ja teutaroinut miehen jääräpäistä virkatyranniutta vastaan, mutta hän pysyy päätöksissään ja muistuttelee, ettei maailmassa kaikki ole aina rehtiä ja reilua. Olen jo tyytynyt omaan osaani, mutta eniten minua kiukuttaa Jujun puolesta. Viimeksi tänä aamuna tivasin vastausta, miksei Jujukin saa olla varatoimitusjohtaja. Mies yllätti minut vastauksellaan: Nupussa on todellisen johtajan ainesta, sillä typykkä on pienestä asti tiennyt, mitä se haluaa. Kun kävimme katsomassa kasvattajan luona kissanpentuja, Nuppu änkesi itsensä heti tietoisuuteemme: se tunki syliin, kapusi pöydälle vahtimaan sopimuksen allekirjoittamista ja tassutteli itse kuljetuskassiin. Mutta mitä teki Juju? Nukkui laatikossa ja heräsi vain lipomaan vähän villapöksyjään.
Auts, mikä perustason erhe!
Meillä on valitettavasti videoaineistoa, joka osoittaa miehen väitteet todeksi. Innostuin etsimään tuon ihka ensimmäisen kissavideomme, ja löysin myös paljon muuta suloista materiaalia Nupun ja Jujun vauva-ajoilta. Askartelin niistä teille vauvaelokuvan, joka mielestäni paljastaa, että minusta olisi taiteelliseksi johtajaksi. Jos sellainen virka siis joskus perustettaisiin...
PS. Minusta voisi tehdä myös HR-johtajan, sillä pitkien inttämisten jälkeen Jujukin voi nyt paukutella virkahenkseleitään: se nimitettiin tänään ”Juoksevien asioiden manageriksi”.
