Juju-tohtorin diagnoosi

Kukaan ei varmasti ylläty, kun paljastan, että Juju on aitoa tutkijatyyppiä. Se on luonteeltaan introvertti mietiskelijä, jolla on vilkas ja vivahteikas sisäinen maailma. Siinä missä Nuppu näkee eteisen matolla ällöttävän hikisukkamytyn, Juju havainnoi samoilla leveys- ja pituusasteilla torahampaisen haisunäädän, joka vain odottaa kyyryssä mahdollisuutta hyökätä pienen ja viattoman räggäripojan kimppuun. Juippa ei kuitenkaan pakene raukkamaisesti petoja, vaan kohtaa vaikka kalkkarokäärmeen, jos sikseen tulee, sillä sen sisäinen uteliaisuudenpalo ajaa sen ottamaan asioista aina selvää.

Myers-Briggsin persoonallisuustestin mukaan Juju on tyyppiä INFJ.

 

Psykoanalyysi paljasti Nupun sosiaaliseksi pikku auringoksi. Aivan selvä ESFP!

Koska Jujua kiehtoo korjata maailman vääryydet, se on ottanut jälleen asiakseen selvittää Nupun tassumysteeriä. Vuosi sitten Jujulla oli poirotmainen lähestymistapa samaiseen ongelmaan. Yritimme kuulustella kaikkia mahdollisia syyllisiä ja rajata pois viattomia. Kuten tötteröpäivityksistämme saattaa päätellä, emme varsinaisesti onnistuneet tehtävässä lopullisesti. Mutta ei hätää, sillä Jujulla on uusi strategia. Koska tie Nupun sydämeen vie herkkujen kautta, Juju oli tarkkaillut siskonsa porsastelua innokasta ruoan suuhun lappamista moneen otteeseen ja löytänyt syyn koko tassuongelmaan. Koska me ihmiset olimme edelleen ymmällämme, Juju lupasi demonstroida asian opastamalla meidät ongelman ytimeen.

 

Koska en ymmärtänyt Jujun tuhinoita, monta tuntia kului niin, ettei asia edennyt mihinkään.

Noin kuuden maissa alkoi kuitenkin tapahtua: mieheni aloitti keittiössä
työeväidensä valmistamisen, ja herkkutuoksut leijuivat Juitsifruitsin nenuun.

Ovela katti meni ruinaamaan, että iskältä heruisi evästä myös Epposkepposnepposelle.

 

Seuraavaksi intuitiokissa kävi kuiskimassa loppasuukissan korvaan,
että keittiössä olisi nyt tarjolla sitä yhtä naminapsuherkkua.
Nuppu lähti inisten matkaan ja niin lähdin minäkin,
sillä Jujun lupausten mukaan kaikki valkenisi minulle pian.

 

Ja mitä näinkään?! Nupun, jolla lerpatti vasen etutassu
surkeasti ilmassa! Oi voi, auts ja ääh!

Sitten oikeakin tassupolo kohosi ilmaan. Ou nou ja apuva! Mutta hetkinen...?

Kysehän taisikin olla opastusmerkeistä, joilla Nuppu viittoi
iskän kämmenellä lepattavaa kalkkunaa kohti kitaansa!

 

Sekunnin sadasosan kestävän lohmaisun jälkeen homma alkoi alusta.
Tassu nyki ja pyki ilmaan ihan väkisin.

Se nousi yhä korkeammalle, ja pelkäsin jo,
että koko raaja nitkahtaa irti tätä menoa. 

Kalkkunan päivät olivat luetut, ja minäkin ymmärsin vihdoin Jujun teorian.

En ole ihan täysin tyytyväinen selitykseen, jonka mukaan Nupun tassu on kipeytynyt
kalkkunanpalasten kerjäämisestä, mutta en voisi olla onnellisempi hellästä ja fiksusta
pikku toffeekissastani, jolla on kultainen sydän ja maailman paras mielikuvitus!