Nuusk, nuusk!

Jujulla on uskomattoman tarkka kuono, eivätkä pienimmätkään ilmakehän arominmuutokset jää siltä huomaamatta. Koska olen viimeisten kuukausien aikana melkein sulautunut Jujun kanssa yhdeksi kissamaiseksi kokonaisuudeksi, kuvittelin lahjakkuuden siirtyneen myös minulle. Asia ei kuitenkaan ollut aivan näin yksiselitteinen, kuten seuraava tarina selventää. 

 

Juju haistaa, että tulossa on nolo sepustus.

Istuskelin eilen illalla läppärini äärellä, kun jostain kiemurteli sieraimiini kummallinen haju. Jatkoin nakuttelua nenääni kipristellen, mutta tietenkään lemu ei mennyt pois. Huokaisin raskaasti, sillä kuvittelin tietäväni, mitä oli tapahtunut: Nuppu oli käynyt hiekkiksellä siinä pystymmässä asennossa, viimeinen nokare oli tarttunut sen lahkeeseen, ja neitonen oli hiipinyt hiljaa ja huomaamatta sängyn alle epätoivoisiin pesupuuhiin. Sysäsin läppärin sivummalle ja kumarruin katsomaan lattianrajaan… mutta huoneessa ei ollutkaan kissoja! Valaisin sängynalusen taskulampulla, mutta kukaan ei ollut myöskään jättänyt minulle ruskeasta ”muovailuvahasta” pyöriteltyä viestiä. 

 

Tämä on niitä postauksia, kun Nuppu haluaisi muuttaa
nimensä vaikka Nubelleksi ja muuttaa Madridiin.

Nuuhkin epäluuloisena ilmaa ja haistoin edelleen varsin epämiellyttävän löyhkän. Ja yhtäkkiä Nuppu olikin vieressäni ja ihmetteli, miksi konttasin lattialla. Nappasin tytsyn äkkiä kiinni ja suoritin sille samanlaisen tarkastuksen, joka tehdään taaperoille, kun harkinnassa on vaipanvaihto.

 

Nostin tyypin ilmaan ja tsekkasin pöksyt. Puhtaat!

Sitten pyörittelin Nuppua sylissäni ja nuuskutin sitä joka puolelta. Ei lemua!

Tätä operaatiota oli saapunut yllättäen seuraamaan Epäilty numero kaksi, ja se survottiin tietenkin saman mankelin läpi!

Villikset hohtivat valkoisina. Check!

Siloinen nukka tuoksui Unelmalta Onnesta!

Nenätuntumakin oli niin hyvä, etten malttanut heti lopettaa.

Loppujen lopuksi nuuskupusutin Jujun läpi ainakin viisi kertaa.

Kun kissat oli todettu puhtaan raikkaiksi ja ihanan pehmoisiksi, palasin alkuperäistä lemun lähdettä jäljittämään. Se ei ollut bioroskis eikä viemäri. Hain miehenkin avuksi, vaikka hän oli aluksi sitä mieltä, että kuvittelin kaiken. Meillä on jo ollut haamuasukas, joten miksei sitten veikeää haamuhajua kokoelmaa täydentämään. Löyhkän voimistuessa mietin, keiteltiinkö yläkerrassa kaalilaatikkoa vai siansydämiä, kunnes lopulta jokin palanen loksahti paikoilleen ja muistin päivällä kuuluneet poranjyrinät! Taloyhtiössämme tehdään saunaremonttia, joka oli luultavasti edennyt jonkinlaiseen maalaus- tai lakkausvaiheeseen. Tämän selityksen mieskin lopulta uskoi, ja me Nupun ja Juju kanssa tuuletimme loppuillan makuuhuoneessa ja kuuntelimme pihalta kantautuvaa linnunlaulua.

 

Kyllä, kevät on tullut!

Eikä Nuppukaan muistellut pepputsekkausta enää pahalla,
kun makkariin räpytteli iki-ihana yöperhonen sitä viihdyttämään.

 

Mitä hajuun tulee, se katosi yhtä huomaamatta kuin oli tullutkin,
joten Hupsuttamossa on taas kaikki hyvin! Sen pituinen se kertomus.

Rentouttavaa ja hajutonta (tai vaihtoehtoisesti ihanantuoksuista) viikonloppua teille lukijoille! :)