keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Kiikkerä kissapino

Kaikki kissanomistajat tietävät, ettei maltti ole rakkaiden lemmikkiemme valtti. Kun karvapalleron vatsasta kuuluu ensimmäinen vieno kurahdus, se purkautuu kuonosta valtavana nälkämouruna. Ruokaa on saatava HETI PAIKALLA, eikä älykäskään kissa yhtäkkiä ymmärrä fraaseja ”hetki vielä”, ”tulossa on” tai ”ihan aina ennenkin sut on ruokittu!” Juju-parka sohii tassulla varpaat harittaen, ja Nuppu puskee ja tönii pohkeeni melkein mustelmille. En voi kuitenkaan moittia katteja, sillä samantapainen kärsimättömyys on tuttua minullekin. Haluaisin, että asiat etenisivät salamana, ja joskus tuntuu piinaavalta hyväksyä, että täytyy vain rauhassa odotella ja katsoa, mihin suuntaan elämänpolku seuraavaksi kiemurtelee. Niinpä me päätimme treenata porukalla kärsivällisyyttä asettelemalla pinoon skotlantilaisia kissoja.
 
Ostin ”Stack the Cats” -pelin viime kesänä Edinburghista,
mutta en ole vielä koskaan malttanut rauhoittua sen pariin.

Ideana on rakentaa hieno muuri 12 kevyestä puukissasta. Ei ihan helppo juttu!
 
Aloin nostella värisevin tassuin palikoita päällekkäin, ja silloin Jujun maltti petti...

Sen oli pakko tulla auttamaan, ja homma oli aloitettava alusta.
Tunsin, kuinka kasvoimme kissoina ja ihmisinä.
 
Seuraava rakennelmani oli jo paljon kunnianhimoisempi, vaikka Juju ei malttanut
olla heiluttamatta häntäänsä ja tökkimättä kuonollaan projektin aikana.
 
Pöydälle saapui toinenkin apuri, joka on tunnetusti näppärä tassuistaan.
 
Minusta se kokosi aika hienon kissapyramidin, eikö vain?

Olin koko harjoituksen ajan tyyni kuin Himalajan laella meditoiva munkki,
ja kärsivällisyyteni palkittiin: oikeat kissat kyllästyivät lopulta pötkähteleviin
puukollegoihinsa ja onnistuin loihtimaan yllä näkyvän teoksen.

 
Päätin kruunata sen toisella Edinburghin-tuliaisella: kissataululla,
jonka ostin Nuppua ja Jujua ikävöidessäni. Se houkutteli Nupun
taas paikalle, mutta onneksi vain ihailemaan.

 
Juju asetteli jeejee-kissan paraatipaikalle vakain ottein.
Tämä on maltillista yhteistyötä parhaimmillaan!

Seuraavaksi halusimme kuitenkin hassutella, ja annoin Juitsin töniä kisut lattialle.
Sitten pinosin puisia ja karvaisia kissapalikoita ihan sikin sokin.

 
Tämä suloinen sarvipää oli suosikkirakennelmani!

 
Mutta kuten kaikki tietävät, kissan elämässä kaikki tiet vievät
keittiöön ja ruokakupille, ja leikin päätteeksi Hupsujen oli
saatava ruokaa NYT, HETI ja ÄKKIÄ!
 
Vaikka Nupun ja Jujun maltti ei varsinaisesti treenaamalla kasvanut,
rakentelu sai minut rentoutumaan ja unohtamaan kärsimättömät ajatukseni.

Mihin tahansa polkuni johtaakaan, tepastelen sitä pitkin kahden hassun karvaturrin kanssa...
 
...eikä meillä ole kiire mihinkään!

22 kommenttia:

  1. Oho! Jokohan minäkin innostuisin peleistä...

    Iloisia ja rauhallisia hetkiä teille! Olipa mukava löytää uusi tarina. Yritin hoitaa asioita verkossa, ja tottakai toimistossa, jonka sivuilla en käy joka vuosikaan, on huoltokatko juuri silloin kun saan ilmoituksen uudesta viestistä.

    Päätin tulla lohdutukseksi hekotteleaan ties monennenko kerran postihärdellille, mutta täälä olikin vähintää yhtä kiva juttu odottamassa ensimmäistä lukukertaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta viestistä! :) Onpa kiva kuulla, että kyläilet täällä silloinkin, kun ei ole uutta postausta! <3 Onneksi päästiin nyt yllättämään aamun uutuudella! :-D

      Vähän on ollut hiljaisempaa meidän blogissa, kun arki on asettunut aika rauhaisaksi kotoiluksi, mutta eiköhän viimeistään ensi viikolla taas tule postaus, kun luvassa on edes vähän erikoisempi viikko. ;o)

      Niin, ja tätä peliä kyllä suosittelen - vaikka sitten toimimattoman verkkosivuston viankorjausta odotellessa. :o)

      Poista
  2. Itselläkin on vahvasti tuo ominaisuus että kun kerran vatsa kurahtaa niin välittömästi on saatava jotain herkkua tai mieluummin herkkuja ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on sama piirre mutta piilevänä - mies yleensä huomaa, että nyt tarvittaisiin jokin pikku välipala! :-D

      Poista
  3. Sitä herätyskattipalvelua luen aina, kun etsin takuuvarmaa nauruhetkeä, ja postipakinasta tulee varmasti toinen samanmoinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihanaa! :))) Mun täytyi käydä lukemassa teddynallepalvelusta, ja se on kyllä ollut ahkerassa käytössä lähes joka aamu. Kissat pitävät huolta sekä mun nukuttamisesta että herättämisestä, eikä vuorokausirytmi ole onneksi keikahtanut päälaelleen, vaikkei nyt tarvitsekaan lähteä aamuisin mihinkään. Ja mikä mahtavinta - tuon postipostauksen jälkeen ei ole tullut yhtään väärää kirjettä, joten kannatti pakista! :-D

      Poista
  4. MITEN KIVA PELI! Kyllä meidän emäntä rakastuisi tuohon ja me autettaisiin tietty yhtä hyvin kuin tekin! - Pepsi ja Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä tosi kiva, vaikka puukisut eivät ole läheskään yhtä notkeita ja tasapainottelevia kuin te oikeat katit! <3 Teidän emo on tosin niin näppärä, että se varmasti saisi kisut tornitaloksi. Tervetuloa pelailemaan! :)

      Poista
  5. Noista kissoista (niistä pienemmistä) saa siis koottua erilaisia rykelmiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niistä saa loputtoman määrän erilaisia muureja ja torneja, mutta ei ole helppoa, jos keskittyminen tai käsi yhtään väräjää! Isompia katteja olisi helpompi pinota, mutta ne valitettavasti mönkivät karkuun... <3

      Poista
  6. Hieno peli. Mulla kyllä olisi kärsivällisyys tuon kanssa heikompi mitä kiskateilla odottaa ruokaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole välttämättä ihan kaikkien hermoille tai sormille sopiva peli tuo! :-D Mutta kissat ovat kyllä niin söpöjä, että niitä jaksaa latoa pinoiksi ihan jo siitäkin syystä. Vähän aikaa. :)

      Poista
  7. Jännä peli, ohhoh! Saakohan noita täältäpäin mistään... Olisi ehkä kiva kokeilla. :)

    Ja oikeat kissat taas niin erinomaisesti auttamassa ja edustamassa! <3 :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole nähnyt pinottavia kissoja ainakaan toistaiseksi vielä muualla kuin siinä pienessä skottiputiikissa, mutta niille olisi varmasti kysyntää muuallakin, koska mitä isompi kissakasa, sitä ihanampaa! <3 Varsinkin niiden oikeiden kanssa saa muodostettua ihanan lämmittelyläjän! :)

      Poista
  8. Nyt unohtui tylsät pelikorttirakennelmat kertalaakista, jos maailmassa on näinkin ihana vaihtoehto. Ikäänkuin olisin sellaisiinkaan tärisevillä käsilläni paneutunut. :D Mutta näistä pikkukisuista voisi rakennella vaikka mitä! Onneksi sulla oli Nuppu ja Juju neuvomassa, eihän hommasta muuten olisi mitään tullut. ;) <3 Parasta onkin olla stressaamatta asioista, joille ei mitään voi, ja keskittyä polun varrella halimaan ihania omia karvaturreja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole täälläkään paljon korttitaloja pykäilty! :-D Eikä pykäillä jatkossakaan, koska on nuo skottikisut, jotka näyttävät kivalta ihan vain pikkumuurinakin - ja pelkkänä rivistönä, jos sattuu kohdalle erityisen kömpelösorminen päivä.

      Nuppu ja Juju onneksi aina muistuttavat elämän realiteeteista, ja niiden mössääminen on parasta carpediemiä. <3

      Poista
  9. Perheiden on hyvä viettää yhteistä aikaa mukavien harrasteiden parissa, ja tuota hauskemman näköistä seurapeliä ei ole kuunaan nähty! Myöskin pelaajat ovat hurmaavuudessaan vertaansa vailla ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä kissapeli peittosi monopolit ja kimblet kertaheitolla! :-D Nauratti monta kertaa, ja Huppanoillakin tuntui olevan hauskaa!♥

      Poista
  10. Hauska peli ! Ihanat höpsöt ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpsyläiset toivat peliin ihan uusia, söpöjä ulottuvuuksia!♥

      Poista
  11. Onpa mainio peli, kaikkea ne skotit keksivätkin. Kissaisia vaihtoehtoja meditoinnille, vaikka toisaalta voi tuossa syke noustakin, kun koittaa keskittyneenä asetella karvatassuilla seuraavaa palasta kohdalleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä peli voi tosiaan toimia kumpaan suuntaan tahansa. :-D Tornien kaataminen karvatassuilla oli onneksi enimmäkseen terapeuttista meille kaikille!♥

      Poista