Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissalelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissalelu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 31. joulukuuta 2019

Uudenvuodenpörriäinen

Vuoden viimeisenä päivänä Nupun ja Jujun äiskä on ollut melkoinen rähmäräpylä. Tallasin aamulla vahingossa Nupun hännälle (onneksi typsy rääkäisi ”mmmäh!” ennen kuin ehdin vierittää varpaille yhtään painoa!), unohdin lompakon kotiin ensimmäisellä kauppareissulla, missasin ostoslistan tärkeimmän reseptiainesosan toisella kauppareissulla ja pudotin kolmannen ostoskiekan jälkeen vitamiiniporetabletit lattialle niin, että ne murenivat pitkin keittiötä. Vähän hirvitti kaivaa esiin kameraa, mutta kun tarpeeksi monta kertaa mokeltaa, sähläyksen vastapainoksi jonkin ohjelmanumeron on kerrassaan pakko onnistua. Niin kävi virallisen uudenvuodenkuvauksemme kanssa, ja sain supersuloista kuvamateriaalia kullanmuruistani, jotka ovat tuoneet iloa elämääni joka ikinen päivä tänäkin vuonna.
 
Päivänsäde numero yksi: Ihana Nuppu, joka ei tarvinnut tötteröä kertaakaan koko vuonna!

Ja maman kultapusupoika Juju, joka oppi taas vuoden aikana paljon uljaita temppuja!

Kun viralliset potretit oli otettu, päästin Hupsujen uuden suosikkilelun vauhtiin...

”Kiitti, Mummi! Tää on tosi kiva!”

Juju pyydysti otusta kieli keskellä suuta.

Välilä näytti siltä kuin Jujulla olisi ollut IIISO riippanenä. 
 
Mutta eihän se mikään nenä ollut vaan söpö uudenvuodenpörriäinen!

Kun Nuppu huomasi pöristeliijän, se lipaisi söpösti huuliaan. Oliko suunnitelmissa suukko?
 
No ei tod!!! Vaikka Nuppu näyttää kävelevältä pehmolelulta,
se on oikeasti savannien hurja saalistaja! GRRAUH!

Pöfföleijona houkutteli pakenevan pörriäisen tassuetäisyydelle...

...ja sitten seurasi se piirretyistä tuttu mätkiminen, minkä takia muuten niin
söpö ja harmiton filminpätkä saa K7-väkivaltamerkinnän. HAJAA! THUMP!

Ennen kuin Hupsujen uudenvuodenjuhlat yltyvät yhtään hurjemmiksi, haluamme hempeyttää
 menoa viiksikarvan verran ja kiittää teitä lukijoita kuluneesta vuodesta.

Siihen on mahtunut paljon kaikenlaista, mutta päällimmäiseksi on
jäänyt mieleen kissablogiyhteisön lämpö: toisia tuetaan niin iloissa
kuin suruissakin - Bloggerissa, Instassa, Facessa ja mikä parasta
Ihan Oikeassa Maailmassakin. Olette ihania ja tärkeitä! <3

Me Hupsut lähetämme teille nyt pehmoisia, helliä kehräyksiä
ja toivotamme hyvää oloa, toiveiden täyttymistä, lämpöä ja rakkautta
niin ihanien eläin- kuin ihmisystävienkin seurassa!

 Ihanaa uutta vuotta 2020! Pysyttehän meidän seurassa vastakin?

perjantai 6. joulukuuta 2019

Itsenäisyysbanaani

Tänään on taas kerran Suomen synttäripäivä, ja koska Hupsuille ei vieläkään läpsähtänyt kutsua linnaan, olemme bilettäneet ihan vain oman jengin kesken kotosalla. Voisi kuvitella, että kaikki olisi tänään ylevää ja sinivalkoista, mutta ei – teemamme on huomattavasti eksoottisempi. Ja ironista kyllä sinikeltainen!

 
Tadaa! Hupsujen harras itsenäisyysbanaani!

En olisi ikinä kuvitellut, että pikku hampaiden moneen kertaan rei'ittämä kissanminttuhedelmä nousisi vielä uuteen kukoistukseensa, mutta niin se vain onnistui luomaan kulahtaneen ja moneen kertaan nuuhkitun nahkansa, kun sidoin sen ympärille pakettinarua.

 
Jopa Purpelo innostui tömistämään perääni,
kun juoksin asuntoa ympäri bansku kintereilläni.
 
Lopulta Nuppu ojensi tassunsa ja toivotti Banskulle läimäyksen kera hyvää itsenäisyyspäivää.

Eikä tässä suinkaan kaikki päivän banaanit, sillä itsenäisyyskahvihetkeämme ilahduttivat kummityttöni isän Japanista tuomat banaanileivokset:
 
Ne ovat pehmoisia pötkylöitä – melkein yhtä palleroisia kuin Nuppu ja Juipsi.
 
Niin ihanalta kuin Japanin banskut tuoksuvatkin, ne eivät ole pienten kisujen ravintoa.

Toisin kuin tämä Abu-apinan nassuttama päivän virallinen juhlamakupala!

Hupsut jatkavat nyt banaanipirskeitään ja toivottavat teille kaikille
oikein ihanaa itsenäisyyspäivää! 

torstai 14. helmikuuta 2019

Ystävänpäivän tolloralli

Tänään on ystävänpäivä, ja olemme viettäneet sitä niin kuin vietämme nykyisin lähes kaikkia päiviä: kirjoitan koneella näppis sauhuten, ja Juju juurtuu jalkoihini yhä tiukemmaksi söpömöntiksi. Me viihdymme tällä lailla, mutta elämässä täytyy olla muutakin. Edes silloin, kun Cupido ammuskelee nuoliaan, abit rellestävät rekkalavoilla ja aurinko haahuilee taivaankannella. Niinpä otin Nupusta ja Jujusta pari söpöä ystävänpäiväpotrettia, ja lupasin palkita pönötyksen tämän hetken trendileikillä.
 
Yritin hassutella, mutta Juju otti tilanteen turhan vakavasti.
Onneksi sain edes Nupun hymyilemään!

Sommittelin kuvataideteoksen nimeltä ”Kahden kerroksen katteja”,
mutta se ei naurattanut kumpaakaan. Niinpä siirryimme leikkimään.
Kuten moni teistä muistaa, Hupsuttamon leikit ovat usein sen sorttisia, että juoksen yksin ympäri asuntoa jotain vempelettä raahaten ja innosta hihkuen, mutta tänään kannustuksia ei tarvittu. Tuunasin nimittäin Nupun ja Jujun kaksiosaista mutta pahasti väljähtänyttä lempilelua uuteen uskoon Mimmin ja Alfredin DIY-ohjeen avulla:

Pohjana tässä superlelussa on takistani irronnut kuminauha, jonka toisessa päässä on
Tigerista hankittu euron luirumato ja toiseen solmin... pu-pum, pu-pum... palan leivinpaperia!

Molemmat kissat menivät villeiksi ihanasti rapisevasta uutuudesta, ja kerrankin karautimme kaikki kolme raprap-baanaa pitkin kynnet rapisten ja korvat formuloina. Rikoimme nopeusennätyksiä, vaanimme pyykkikorin takana, heilutimme peppua ja hyökkäilimme varvaskarvat harittaen leivinpaperitollon kimppuun.

 
Kurkimme rahisevaa lärpäkettä sängyn kulmalta...
Matkimme vähän oravaa...
 
...tanssitimme välillä myös vanhaa matoa, johon tarttui
leivinpaperista uutuudenhohdetta...
 
...ja lopuksi olimme ihan katollaan!
 
Kiitos Mimmille ja Alfredille jälleen kerran loistavasta leikkivinkkistä, ja ihanaa ystävänpäivää teille kaikille!

 
Juju lähettää Mimmi-kullalleen pehmoisia leuankiehnäisyjä...

...ja Nuppu pirauttelee kissapuheluja rakkaalle Rufukselle pilvien päälle! <3

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

DIY DIY dojoing!

Olen joskus kertonut teille, miksi Hupsu ja tosi höpsö ei ole ruoka- tai muotiblogi. Tällä kertaa aion kuvien ja selostusten avulla valottaa, miksi sivullemme ei koota näppäriä Niksi-Pirkka-vinkkejä tai ohjeita erilaisiin tuunausprojekteihin. Pääasiallinen syy on yksinkertainen: Hupsujen emolla on peukku keskellä kämmentä. Tai tuskin ihan keskellä, koska se vaatisi jo liikaa mittailua ja asemointia. Todennäköisesti peukkuni on vähän (paljon) keskipisteestä luoteeseen päin – ja vinossa kuin vanha variksenpelätti. Sitä ei lähistöllä asuva naapuribloggaaja Tiuke tiennyt, kun hän kutsui minut kylään ja valmisteli meille säväyttävän yllätysohjelmanumeron.
 
”Pakene vielä, kun voit!” Ame yritti viestittää,
sillä toki se kissana vaistosi mämmikouran saapuneen.

En ollut erityisen tarkkaavaisella päällä, joten Amen varoitukset menivät samalla tavalla silmieni ja korvieni ohi kuin matkan varrella möllöttäneet maamerkit, jotka laiminlyötyäni eksyin ainakin kolme kertaa ennen kuin löysin perille pyörineni. Syötin Amelle herkkuja ja hihittelin, kun se kiipeili päälläni ja kutitti kaulaani pienellä nenuviiksi-combollaan, enkä huomannut lainkaan, mitä Amen emo viritteli esille. Järkytys oli suuri, kun vihdoin tajusin, että alkaisimme pian askarrella kissoille upeita viihdebokseja, jotka vaatisivat erilaisia käsityötaitoja leikkaamisesta liimaamiseen ja jopa sahaamiseen asti. Niin, sahaamiseen, kuulitte oikein!

Päätin esittää reipasta ja onnistuin piirtämään rullan avulla laatikkoon
kaksi reikää. Sitten tartuin tutisevin rähmäräpylöin mattopuukkoon.
 
Kissat siirtyivät fiksusti kauemmas, ja Porvoon kissamuseosta
hankittu nallereppu sijaisti niitä työnvalvojana. Kas, kenkälaatikko näytti
pian Emmental-juustolta, vaikka minulla oli yhä kaikki sormet tallella.
Projektin pelottavin vaihe oli pyökkikeppien mittaus JA sahaus. Jätin molemmat
Tiuken vastuulle ja keskityin ottamaan kuvia ja katsomaan parvekkeelta maisemia.


Hiekkapaperiin sentään uskalsin itsekin tarttua. Tikkujen päistä tuli melkein
symmetrisen pyöreitä, ja yritin miettiä, milloin olen viimeksi nähnyt hiekkapaperia.
Varmaan joskus ala-asteella, jolloin kohtasin myös neulatyynyn. Nostalgian huminaa!


Kun puukko- ja sahausvaiheet olivat onnellisesti takana päin, alkoi askartelun hauskin osio. Tiukella oli kasapäin kissojen vanhoista leluista irronneita höyheniä, erilaisia papereita, piippurasseja, teippejä, nyörejä sun muita kissoja inspiroivia riekaleita, ja tarkoitus oli koristella keppien päät pikku tiikerien aisteja kutkuttaviksi. Jouduin hetken hengittelemään etteivät ala-astetraumat nostaisi mörrimöykkymäistä päätään, mutta kun ylitin luovuuden kynnyksen, homma muuttui hulvattomaksi. En tehnyt suunnitelmia, millaisen kuorrutteen mikäkin kepukka saisi, vaan lätkin vain villisti osasia yhteen ja huomasin nauravani samalla tavalla spontaanisti kuin Tukkijoessa silloin, kun kylmää vettä roiskuu päälle. Kyhäelmäni olivat niin rumia ja outoja, että tunsin itseni melkeinpä väärinymmärretyksi taiteilijaneroksi. Miten vapauttavaa!
 
Valmis taidenäyttely! Vasemmalla puolella ovat Tiuken loihtimat boksit
ja oikealla Hupsujen maman epäilyttävät viritykset.
Amelta tuli hieman kritiikkiä siitä, että levittäydyimme parvekkeellekin
askartelujemme kera. Eikö pieni kissa saa hengailla missään rauhassa?

Onneksi Ame leppyi, kun se pääsi tarkastamaan työn jälkeä.

Hei, Ame! Se ei ehkä ole ihan symmetrinen, mutta yritin silti parhaani... 
 
Miten minusta tuntuu, että Ame puree poskiaan tässä kuvassa,
jottei röhönauraisi askartelemalleni 70-luvun jumppatädille?
 
Ja tässä korkkiruuvissahan on ihan oikeasti tyyliä. Jos ei zoomaa teippauksiin...

Kukapa olisi uskonut, miten virkistyneenä lähdin pyöräilemään kotiin päin laatikkokassi pyöränsangasta keikkuen! Eksyin kotimatkalla vain yhden kerran, ja Hupsut olivat tohkeissaan, kun saavuin kotiin tuliaisten kera. Minuakin jännitti, miten Nuppu ja Juju suhtautuisivat niiden uuteen, itse askarreltuun pelikonsoliin.

 
Ei, ne eivät ole X-box ja pleikka, mutta voisitteko te silti kokeilla? 
 
Hyvä Nuppu! Just noin! Sehän on tosiaan ihan kuin Frendien foosball-pöytä!
 
Nuppu tekee kohta maalin, Nuppu tekee kohta maalin...!

Höh! Maalivahti ei ole lukenut sääntökirjaa! Nupulle piste!

Pyysin pelurit boksin ääreen, jotta voisimme testata, mikä kepukka
on kivoin, mutta pupuja kiinnosti vain keskenäinen nahinointi.

Nuppu kuiskutti Jujulle, että boksista kurkkaa chicken sticksi.

 
Ja johan alkoi Juippia kiinnostaa!

 
Mutta ei se ollutkaan kanakierre, vaan...? Öö?
Papukaijamerkki sille, joka keksii, mitä kissaemon
mielessä pyöri, kun se väkersi tämmöisen!
 
Nupun suosikki löytyi helposti! Tämä pinkki unelma on i-ha-na!
 
Vai onko sittenkään?! Läheltä katsottuna se onkin aika hir-ve-ä!

 
Kyllä näillä silti voi vähän mätkiä!

 
Nuppu teki taas maaleja, ja huumekoira Juju alkoi haistaa huijauksen käryä...

Vaikuttaa siltä, että biccaaja on saattanut käyttää kiellettyjä piristeitä.
Niinpä Nupun suoritus diskattiin. Nuppu tiskaa, Nuppu kuivaa...!

 
Salkoon nostettiin Jujulandian lippu.

  
Sitten oli aika pakata kimpsut...

...ja kampsut ja ryhtyä odottelemaan seuraavaa pelituokiota.

 
Kiitos, Tiuke, Ame ja Tuike hupaisista hetkistä!
Viralllinen näkökulma tapahtumiin löytyy täältä! :-D