sunnuntai 28. elokuuta 2016

Puhtaalta pöydältä

Maapallo on taas kerran kierähtänyt auringon ympäri, ja minä olen vuoden verran iäkkäämpi. Ja niin on muuten myös tämä blogi, sillä postasimme ensimmäisen kerran tänä samaisena sunnuntaina tasan kolme vuotta sitten. Olimme totaalisia bittiuntuvikkoja mutta niin täynnä postausintoa, että ensimmäiset lukijamme olivat hukkua viisi kertaa viikossa pärähtäviin tiedotteisiimme.
 
Toinen on tahti nykyään, sillä tämä on päivän teeman
mukaisesti vasta kolmas postaus tässä kuussa…


Paljon on ehtinyt kolmen vuoden aikana blogirintamalla tapahtua. Parasta olette te lukijat, jotka olette jättäneet hurjasti kivoja kommentteja ja tsempanneet ja auttaneet, kun olemme tuskailleet esimerkiksi Nupun punoittavien etukinttaiden parissa. Onneksi Nömppö-Ömpöstiina on saanut viettää tämän kesän tötteröttä, ja toivon, että sama meno jatkuu, kunhan vain pysyn positiivisena. Siihen minua kannustaa tämä artikkeli, johon törmäsin puolitoista viikkoa sitten lentokoneessa:
 
Jos tämä juttu ei ole suoraan minulle räätälöity, niin mikä sitten?
Tötteröpelkojen sijaan minun kannattaisi keskittyä
lankakerällä leikkivään Nuppuun. Paljon kivempi visio!


Koska vuosia on takana jo kolme, Hupsu ja tosi höpsö ei ole enää mikään ”kevätkananen”, vaan kypsään ikään pullahtanut bloginmötkäle. Verbi ”pullahtaa” sopii meihin oikein hyvin, sillä taipaleemme aikana olemme ehtineet lörpötellä kaikesta mahdollisesta maan ja tähtitaivaan välillä. Eipä siis ole ihme, että sivustollemme on ajauduttu taas melko jännittävillä hakusanoilla:

 
Nuppu tietää, että emo on se etsintäkuulutettu pienipäinen aikuinen, joka
voisi joskus suihkauttaa vähän hiuslakkaa, jotta olisi vähän fiinimpi madam.

Juju tunnustaa rellestäneensä Puuhamaassa, sorkkineensa herneitä,
toimineensa Nessu-kissana ja päässeensä taitavan fanin ikuistamaksi.

Kaikki haut ovat tuskin tuottaneet toivottua tulosta, mutta yksi hauskimmista on mielestäni ”Pikachun näköinen kissa”. Sellainen meiltä kyllä löytyy:

 
Pikachu on niin komea ja iloinen, että on ihan loogista,
että joku etsii netistä samannäköistä kissaa.

Hakutermien joukosta paljastui myös ”nakukissa”, ja niitä on nähty meillä tänään kaksin kappalein. Syntymäpäiväni kunniaksi järjestin nimittäin kissoille vaahtobileet allasosastollamme, jossa tepasteltiin taas luomuna ja ihan ilman pyyhkeitä.

 
Mama taisi pestä Puipin väärällä ohjelmalla, koska se virttyi
niin pitkulaiseksi, ettei pää edes mahtunut enää kuvaan.

 
Juju ei ollut epäsuhdasta virttymisestä millänsäkään,
koska se ylsi nyt paljon paremmin namipussille.
 
Hanipupuni oli märkänäkin suloinen kuin suklaa Marianne-karkin sisällä.

Polkagris-värit johdattivat Jujun periruotsalaisiin tunnelmiin. Hejsan, mamma!

Fööni taas puhalsi ihanasti kuin Kanarian leppeät kesätuulet.

”Moj, Nuppu!” Juju huikkasi suihkusta tassuteltuaan ja kehotti systerinkin kylpyyn.

Nupun pesutuokion aikana Juju päätti ruuvata kaulansa
normaalin mittaiseksi. Tai jopa vähän lyhyemmäksi.

Tällaiseksi Nuppu de-puffautui lorisevan vesiryöpyn alla. Homma oli sen mielestä
niin arkista, ettei se viitsinyt piipata kuin yhden mininaukaisun verran.

Parasta oli päästä pinkin prinsessapyyhkeen sisään.

Iskän hikiset lenkkivaatteet vain vähän ällöttivät,
koska Nuppu oli itse nyt niin hyväntuoksuinen.

Ja osasipa Nuppukin esittää herkkukaramellia niin hyvin,
että emo melkein söi sen makeanhimoonsa.
Nyt sekä hupsu että tosi höpsö on pesty, joten voin tyytyväisin mielin todeta, että starttaamme neljännen blogivuotemme varsin puhtaalta pöydältä. Postaustahdista ei ole takuita, mutta aiomme hupsuttaa aina, kun jotain höpsöä suinkin tapahtuu. Ja siitä Pömpö ja Puippi lupaavat toki pitää huolen. Toivottavasti tekin jaksatte vielä pysyä kanavalla ja hupsuttaa meille takaisin!


Suihkunraikas ja tosi freesi toivottavat kaikille mitä ihaninta alkavaa viikkoa!

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Tähtien Nuppu

Jos Nuppu olisi tähtikuvio, se olisi nimeltään Kehräävä karhu. Se valaisisi tuikkeellaan koko Linnunradan ja häikäisisi kauneudellaan jokaisen, joka kurkkisi kaukoputkella elokuun tummenevalle taivaalle.
 
Ei Nuppua turhaan ole valittu universumin kauneimmaksi!
Nuppumaisen tähtikuvion intergalaktinen hurina kuuluu aina Kassiopeiaan saakka.
 
Mutta onko ragdoll-tähden elo ulkoavaruudessa pelkkää keikistelyä, leipomista,
kehräystä ja lekottelua? No eipä tietenkään, sillä stratosfäärin ulkopuolella viilettää
vaikka minkälaisia kattinoideja ja karvaisia avaruusmonstereita. Nytkö ne jo tulevat
ja imaisevat pienen kullannupun mustaan aukkoon tai isoon avaruuskitaan?
 
Kas, hätä ei ole tämän näköinen! Kehräävä karhu ei ole mikään turha nalle, vaan
sen alukselta USS Nuppupriselta löytyy tehokas tykki, jota se aikoo käyttää.

Mutta onkohan Nuppuprisea kiertävä peto sittenkin oletettua hurjempi?

Ainakin se loistaa kuin galaktinen kiiltomato ja
kiihdyttelee sinne tänne karvaisen pyrstötähden lailla.
Eiiih! Ei voi olla totta! Se on Nuph Vader, universumin pelätyin möyrymonsteri!
Se karauttelee selkä köyryssä ja viitta pörhöllään ympäri maailmankaikkeutta
ja uhmaa niin aikaa, avaruutta kuin pieniä sieviä tähtikuvioitakin.

Ei ihme, että Kehräävä karhu yrittää kuumeisesti etsiä kissanmentävää madonreikää.
 
”Wääk, ähhh, mihhh!” nallukka huutaa paniikissa, sillä Nuph Vaderin
rahiseva hengitys lämmittää jo sen pystyyn singahtaneita niskavilloja.

Mutta usein elämässä käy niin, että juuri kun on vaipumassa epätoivon syövereihin, madonreiän sijaan paikalle saattaakin pelmahtaa yllättävä pelastaja. Joskus se on Kari Grant, kaikkien janoisten sankari, mutta Kehräävä karhu sai avukseen avaruuden suurimman jedisankarin:

 
Tarunhohtoinen tähtisilmä, Juju Skywalker, kiikkasi itsensä pötkönä paikalle
ja räpsäytti ripsiään niin lumoavasti, että Nuph Vader kesyyntyi ihan luttanaksi.

Se katui möyryttelyjään ja lupasi tästä lähtien antaa kaikille moiskahtavia avaruuspusuja.
 
Niinpä Kehräävä karhu uskalsi jäädä Linnunradalle, ja jos höristätte korvianne,
voitte kuulla elokuun yössä lempeän ”här här” -äänen, joka tuudittaa ihanasti
 unten maille ja valaisee taivaan hempeällä kimalluksellaan...

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Jujun parhaat synttärit

Moi kaikki! Nyt oli pakko tulla kertomaan sellainen juttu, että mulla pärähti eilen ikämittariin neljäs vuosi. Totta naukaistakseni mua vähän pelotti, millaisen numeron mama synttäreistä taas tekisi. Viikset ihan värisivät aamulla, kun odotin, että se tulee kajauttamaan mun korvaan ”Pysy aina Pikkukissinä” -laulun tai sen ”Paljon onnea vaan”, jota naapurin täti on soittanut pianolla huhtikuusta lähtien, mutta ei mama onneksi sellaista tehnyt. Tuhisi vain silmät ristissä peiton alla ja antoi mun aloitella aamua ihan normaalisti iskän kanssa.
 
Just tällaista halia pelkäsin. Tai sitä, että luettaisiin taas vauvakirjaa
ja muisteltaisiin, miten liru hännänruikale mulla oli neljä vuotta sitten.

Synttärihupi starttasi, kun iskä pyöritti mua matolla. Junnuna mulla oli tapana matkustaa Mato Matalana, mutta nykyisin olen jo niin iso poika, että homma on apgreidattu nextille levelille niin kuin me isot jätkikset sanotaan. Se tarkoittaa sitä, että kierähdän matolla toiselle kyljelle, sitten iskä pyöräyttää mut ympäri, minkä jälkeen matkustussuunta taas vaihtuu. Melkoinen synttärikaruselli siis!
 
Mamaa aina ihmetyttää, miten voin olla karusellissa
niin rennosti enkä mene ihan pökkyrään tai mutkalle.

Iskä lähti pyörittelyn päätteeksi töihin, mutta aamu jatkui yhtä hilpeissä merkeissä. Tunneli oli siirretty virikehengessä eteiseen, ja Nuppua oli kiva rääkätä ajamalla sitä täysillä putkulan läpi. Matotkin me saatiin monta kertaa rullalle, eikä mama yhtään edes torunut. Nauroi vain myslikupposensa äärestä.

 
Välillä me vedettiin henkeä tällä lailla, ja sitten hippulat taas vinkuivat!

Paras osio synttäreistä koitti illalla, kun sain Schmusy Naturen kaniinimärkäruokaa JA sen päälle vielä pussillisen pakastettua raakakalkkunaa. Vedin Happy Mealin reipasta tahtia enkä muuten edes puklannut!

 
Kun on synttärit, intensiivinen katse ja teräksinen vatsa, niin mikä vain on mahdollista.

Illalla me leikittiin kovasti pinkupallolla, ja mikä parasta, iskä ja emo jättivät sen yöksi mun ja Nupun ulottuville. Ei me viitsitty silti kolistella kovin paljon, kun nuo kahdella tassulla astelevat palvelijat ovat olleet aika väsyneen oloisia kehäraakkeja loman loputtua.
 
Nuppu vähän ehkä potki menemään, mutta ei tullut siitäkään pahasti sanomista.
Mulla oli ihan älyttömän kivat synttärit, ehkä parhaat koskaan, mutta silti tuo mama tuossa taas lyö päätä seinään ja syyttelee itseään jostain unohduksesta. No, suukko nenänpäähän ja pieni kallistushali, niin eiköhän se taas kippaa Schmusy Naturet kuppiin.


No höh, nyt se sitten alkoi laulaa kyynel poskella! No, vielä ehtii, vielä ehtii...