lauantai 5. kesäkuuta 2021

Reissukissat Nuppu ja Juju

Hupsut eivät ole koskaan olleet suuria maailmanmatkaajia. Jos emo ja iskä ovat tarvinneet maisemanvaihdosta, karvapalleroille on hommattu aina vakihoivaajaksi Mummi Poppanen. Viimeisen puolentoista vuoden aikana sekin vaihtelu on hävinnyt kuin karvatuppo tuuleen, koska Hupsuttamossa on pidetty yhtä matalaa profiilia kuin muuallakin maailmassa. Juuri missään ei ole piipahdettu, eikä meilläkään ole vieraita poikennut. Yksi uusi perheenjäsen meille tosin saapui… Kuka haluaa kertoa lisää?
 
”Ai, joo. Se on harmaa, ja sillä on kumiset tassut.”
”Ja sekin hurisee ja pörisee. Vähän niin kuin me.”

Vaikka hankimme auton melkein vuosi sitten, Hupsuille koko juttu oli silkkaa urbaania legendaa aina helatorstaihin saakka. Vasta silloin pörrykät nimittäin vietiin ensimmäiselle ajelulle, jota oli valmistettu huolellisesti jo pidemmän aikaa. Boksi ja kuljetuskassi olivat olleet näkösällä yli viikon, niitä oli sisustettu kotoisaksi ja niissä oli tarjoiltu herkkuaterioita.
 
”Let's go!” Juju sanoi kärsimättömästi, ja kieltämättä meillä muillakin oli jo kova matkakuume.

Herkkähermoisena emona olin stressannut jonkin verran, miten kaikki sujuisi, mutta saimme katit helposti bokseihin ja turvavöihin, ja menin vielä itse takapenkille henkiseksi tueksi. Sitä tarvittiin ainakin Lahteen asti, sillä Jujun kuonosta karkaili tasaiseen tahtiin mourahtelevia ääniä. Lauloin Pientä ankanpoikasta ja muita Jujun lempilauluja, ja lopulta se uskoi, ettei välitöntä vaaraa ollut. Nuppu oli jo monta kertaa nukahtamassa, mutta lopulta Juitsi aina herätti siskon kysymällä, oliko vielä pitkä matka.

Ja kyllä muuten oli!


Lopulta kuitenkin koitti se suuri hetki, kun saavuimme itäiseen Mummilaan! Nuppu ja Juju eivät olleet käyneet siellä sitten ensimmäisen joulunsa, mutta tuntuivat muistavan vielä paikat ja tietenkin tutut ihmiset. Nuppu kiersi heti kaikki huoneet läpi lasitettua parveketta myöten, mussutteli Mummin kanssa, moikkasi pappaa ja meni sitten sohvalle sukimaan reissussa rähjääntynyttä turkkiaan.

Nupulla alkoivat heti todelliset kissanpäivät.


Mummikin oli jo ikävöinyt pikku turrikoita. <3


Olin kuvitellut, että Juju ei uskaltautuisi ollenkaan kassista ulos, mutta tällä kertaa pieni punanenäpoitsu sipsutteli melko rohkeasti heti näytille. Se tutki varovasti paikkoja, jumittui joksikin aikaa sohvan taakse mutta hiippaili sitten muiden seuraan. Se kävi jopa Mummin vaatekaapeissa! Kaikki sujui täydellisesti, kunnes jatkosuunnitelmat löivät varsinkin Nupun ällikällä: pyydystimme sen ja Juitsin uudestaan bokseihin, sillä jatkaisimmekin matkaa vielä vähän: olimme nimittäin varanneet meille huoneistohotellista perhehuoneen, jossa voisimme levittäytyä ihan rennosti kimpsuinemme, kampsuinemme ja tietenkin katteinemme. Ja Nupun mielestä se oli kaamea vääryys! Se olisi halunnut jäädä Mummilaan, mutta onneksi Mummi lähti saattamaan pieniä kisuja uuteen paikkaan.
 
Se oli huoneistohotelli Marja Mikkelin kasarmialueella!

Emme olleet koskaan aikaisemmin olleet hotellissa kissojen kanssa, mutta vastaanotto oli lämmin ja paikka vaikutti juuri meille sopivalta:

Meille oli kaksi huonetta ja kylppäri - ja tilaa Nupun ja Jujun omille tavaroille,
kuten veskille, pedille, raapimakaktukselle ja punkeromaiselle kissanhoitorepulle.


Perhehuoneessa lapsille oli tietenkin kerrossänky,
jossa oli hupaisat Itse ilkimys -lakanat....

 
...ja leikkisät nokkamukit!


Katit tosin päätyivät käyttämään enimmäkseen näitä hauvakuppeja.

 
Maisematkaan eivät olleet lainkaan hullummat!


Hotellissa Jujusta kuoriutui hurjan rohkea reissukissa. Se oli selvästi innoissaan ja tutki paikkoja siinä, missä Nuppu mökötti yhä sängyn alla ja kantoi meille kaunaa, kun ei ollut saanut jäädä ikuisiksi ajoiksi Mummin luo. Onneksi se kuitenkin antoi kaiken anteeksi päästessään nukkumaan viereemme koko yöksi. Aina välillä heräsin siihen, kun Nuppu mönki naamani yli, mutta muuten kissat osasivat käyttäytyä melko hyvin. Paitsi Juju, joka herätti meidät ensimmäisenä aamuna antamaan ruokaa viiden maissa!


”Ootko mama koskaan kuullut aikaerorasituksesta eli jet lagista?”

Vietimme Mikkelissä kokonaista kolme yötä, ja kissat tykästyivät majapaikkaamme. Ne olivat ihanan reippaita, ruoka ja leikit maistuivat - ja tuntui hellyttävältä lomailla kerrankin niin, että pikkuhöppänät olivat mukana menossa ja virkistyivät siinä missä palvelusväkikin.

Tältä näytimme vain sinä ekana aamuna, kun heräsimme viideltä!

 
Ensin piti lepäillä arjen väsymykset pois.

 
Sitten jaksoi katsella historiallisia rakennuksia ja vilkutella pörriäisille.

 
”Äiskä, voidaanko me muuttaa tänne?”


”Ai ei? Miksei?”

Jujunkin mielestä paikka oli ihan kuin Hupsuille tehty,
sulautuihan se näppärästi osaksi huoneistohotellia
 
Nukkumapaikoissa oli ihanasti valinnanvaraa. Ja kuvittelenko vain, vai...

...oliko Nupun naamalla muikea kestohymy?

Virkeys ja tyytyväisyys paistoivat myös Juitsin nätiltä nassulta!


Loma hujahti ohi ihan liian pian, mutta näin jälkeenpäin tuntuu siltä kuin olisimme saaneet jo viettää kesälomaa pitkästikin. Viimeisenä aamuna katit päättelivät teippiharjaamisesta ja muista siivoustoimenpiteistä, että kotiinlähtö koittaisi pian. Kumpikaan ei olisi halunnut joutua boksiin, mutta niin se vain on, että kaikki kiva päättyy aikanaan. Kotimatkalla ei kuitenkaan ollut tavanomaista konserttia, vaan molemmat reissaajat käyttäytyivät ihanan rennosti. Kun pääsimme kotiin, Jujun nenä ei ollut yhtään punainen, ja vaikka Hupsuttamo ei ole puoliksikaan niin jännä ja eksoottinen paikka kuin hotelli, kissat hölköttelivät iloisina ympäriinsä ja tuntuivat taas arvostavan eri tavalla oman kodin rauhaa.

Mutta arvatkaapas mitä? Kesälomaan ei ole enää kuin pari viikkoa,
ja koska Hupsut olivat niin mukavaa matkaseuraa, ne pääsevät
mukaan reissuun seuraavallakin kerralla!

lauantai 1. toukokuuta 2021

Kukkaiskissan vappuhäntä

Jo toistamiseen vappua juhlittiin maailmassa, jossa kaksijalkaiset viipottavat naamarit päässä ihan tavallisena arkenakin. Vaikka voisi kuvitella, ettei kovin kummoisiin bileisiin ole vieläkään mahdollisuutta, silkkikanojen kattimattien seurassa saattaa yllättyä iloisesti, jopa riehakkaasti.
 
Juitsi  ainakin biletti niin kovasti, että nyt silmät luppaavat.

 
Tällaista oli meno aiemmin: serpentiini maistui...


...ja Insta postattiin täyteen söpöjä selfieitä.

Eikä Nupullakaan ollut tylsä ilta: sen karvapuuhka
oli vaihtunut kesken juhlahumun kukkaishännäksi.

 
Aika sievä merenkissaneito, vai mitä?



Toivottavasti teillä kavereillakin on ollut yllätyskiva vappu!

keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Älyvapaa tekoäly

Oletteko kuulleet villejä huhuja tekoälystä, joka kehittyy niin hurjaa vauhtia, että kohta robotit hoitavat niin lääkärien, lakimiesten kuin kirjailijoidenkin työt? Masiinat pläräävät sekunnin sadasosassa läpi valtavat määrät dataa ja plumpsauttavat sisuksistaan saman tien aukottomat analyysinsa. Hienoa ja hiukan ehkä pelottavaakin, mutta me Hupsut olemme varmoja yhdestä asiasta: tekoälyllä on vielä piirun verran opittavaa maailman jaloimmista eläimistä. Sen osoitti kaveriemme Roopen ja Ilmon uusin postaus, joka inspiroi meidätkin uppoutumaan tekoälyn ihmeelliseen maailmaan.

 
Nupun naamalle jähmettyi vaivaantunut valokuvailme, kun kerroin lataavani
AppStoresta Google-appin, jolla ottaisin Nupusta kuvia analyysia varten.

Kun sain appin ladattua, Nuppu oli tehnyt vekkulin katoamistempun. Niinpä aloin zoomailla Google-linssillä pikkuista Jujua, ja tällaisia tuloksia saimme suuresta eläinlajianalyysista:


Tekoälyn mielestä Jujulla on 80-luvun tukkatyyli eli käkkäräinen permanentti!
Kieltämättä poitsun kauluri oli vähän säkkärällä unien jäljiltä,
mutta ei sillä sentään permistä ole!

 
Seuraavaksi robo mokoma veikkasi, että kyseessä saattaakin olla 
Egeanmeren kissa. Jujun silmät ovat kyllä siniset kuin Kreikan ulappa, 
mutta faktat eivät ihan menneet vieläkään kohdilleen.


 

Juitsi otti hatkat, ja lamppu välähti tekoälyappin yllä: 
siinähän on selvästi pieni, pörröinen koira!


Tässä vaiheessa Nuppu oli tikahtua nauruun tötterönsä päällä, joten suuntasin kameran
neitosta kohti. Se viiletti taas sängyn alle, mutta tekoälyä ei niin vain karisteta kannoilta:
 
Kun kysyin Googlelta, mikä pyllerö sänkymme alla pyllöttää, sain
tällaisia ehdotuksia. Veikkaan, että virginianopossumi meni melkein oikein!


Houkuttelin opossumin esiin ruoan avulla, ja kun Google näki otuksen tassut,
se osasi päätellä lajin heti aavistuksen paremmin. Kuin kolme marjaa!


Lajien kirjo tosin laajeni hieman, kun ”angorakanioletettu” raahautui ruokakupin ääreen.


Hetken vaikutti siltä, että kyseessä voisi ehkä olla kissakin, kunnes saimme vihdoin
 lajityypillisen kuvan ruokailijan naamasta, ja selvisi, että sehän on tietenkin...

SILKKIKANA! Meillä asuu SILKKIKANA! :-D


Nuppukaan ei voinut kuin nauraa, sillä niin hölmöjä veikkauksia nuo olivat!


Mutta jos nyt ihan vakavia ollaan, niin oikeasti Google tunnisti
suurimmasta osasta kuvia Nupun ja Jujun rodun. Katsokaapa vaikka:

 

Jep, jep. Juju on ragdoll!


Ja niin on muuten Pikku Kananenkin! :-D

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Katseista kaunein

Jujulla on ollut viime aikoina kova vauhti päällä. Se on nuuskutellut kissanminttua, kiemurrellut matolla, jahdannut Nöppistä ja kaapinut ovia riehakkaasti moukuen. Jokapäiväisissä treeneissä se koheltaa ja esittelee kaikki temput, ennen kuin olen edes ehtinyt pyytää niistä ensimmäistäkään. Niinpä palasimme tänään ihan perustasolle. Otin naksuttimen ja nameja ja pyysin Jujua katsomaan minua silmiin. Pieni touhukas poika ei kuunnellut, vaan istui, antoi tassua, meni maahan, teki piruetteja, narisi ja nyykötti. Eikä vahingossakaan siirtänyt katsettaan kädestäni, jonka sisällä tunamuruset majailivat.
 
Harvoin sitä on kateellinen tonnikalalle, mutta joskus sitäkin tapahtuu.

Kun Juju vähän rauhoittui, se alkoi selvästi miettiä, mikä ihme minua vaivasi, ja katsoi minua sitten suoraan silmiin. Naksautin, palkitsin ja kehuin sitä hienosta tempusta. Namista innostuneena Juju jatkoi hääräämistään ja tarjoili taas monenlaisia taidonnäytteitä, mutta tällä kertaa show päättyi paljon nopeammin silmiin katsomiseen. Taas tuli naksu, nami ja kehut – ja melkein näin, miten Jujun pienen karvaisen pään päällä syttyi lamppu: emo haluaakin, että Juitsi tekee hurmaustempun sinisillä silmillään! Eikä kolmannella kerralla mamman enää tarvinnut todistaa pitkää temppukimaraa, vaan Juju väläytti heti katseen, joka vei jalat alta ja sulatti sydämen.
 
Nämä silmät katsovat ihan sielun perukoille asti!

Juju teki tempun heti neljännenkin kerran ja oikein hihkui innostuksesta tajuttuaan jutun jujun. Tiedän sen, koska naksuttimen ja silmien lumo kuljetti meidät hetkeksi maagiselle tasolle, jolla puhumme yhteistä kieltä. Sen sanastoon eivät kuulu ”miu”, ”mau” tai ”mamman oma kuutamuttu” vaan luemme tietenkin toistemme ajatuksia. Päivän koulutussessio muistutti minua myös siitä, miten näinkin pieni temppu voi olla iso ilo, joka vahvistaa emon ja pienen kissapoitsun symbioosia entisestään.
 
Aktivointia ja rakkautta samassa, karvaisessa paketissa! Sehän sopii! <3

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Pupuja liikkeellä

Pääsiäinen on todellista tipujen, pupujen, mämmin ja suklaayllätysten supersesonkia, mutta yhtä noista neljästä ei ole tänä vuonna Hupsuttamossa näkynyt. Arvaatteko, mitä?

Joo-o, pupuja on vilahdellut takavasemmalla.

 

Ja sitten on tämä sirkuttava tipu etuoikealla...

 
Ja JONKUN lahkeesta oli hypännyt eilen suklaarusina kiipeilypuun korin päälle....

 
Sovitaan, että se oli taustalla häilyvän pupun yllätyspapana.
Ei siis Nupun!

    

Oikea vastaus on siis: MÄMMI puuttuu! Ja oikein hyvä niin.


Ehdin hetken kuvitella, että yksinäinen suklaarusina jäisi pääsiäisen ainoaksi nyrpistelyä aiheuttavaksi yllätykseksi, mutta olin väärässä. Ekstrayllätyksestä voin silti syyttää vain itseäni: jätin leffaillan päätteeksi rakkaan Muumi-collegeni sohvan viereen lattialle myttyyn, ja aamuyön pimeinä tunteina sen päälle oli yökkibyökätty suikulainen karvapötikkä...


Eikä se kai ole ihme: kun isoja pupuja on paljon liikkeellä, pestävääkin kertyy.
Karvaa karttuu karhealle kielelle, joten Muumien ei kannattaisi retjata lattialla.

Sen Hupsujen emo oppi kantapään kautta tänä vuonna
- ja tulipahan Furminatorkin kaivettua taas esiin kaapin kätköistä...

Suloista ja karvaputkulatonta pääsiäistä teille kamuille! <3