Hyvin lahjotut lellikit

Lupasimme kertoa vielä yhden jutun Nupun ja Jujun joulusta, nimittäin sen, mitä kaksi näin suloista, kilttiä, hyväntuoksuista, huumorintajuista, filmaattista, pehmoista, reipasta ja nokkelaa pikkukissaa sai joululahjaksi. Ihanien ominaisuuksien pitkän listan mukaisesti lahjojakin tuli paljon, mutta koska suurin osa niistä oli aineettomia (suukkoja, haleja, leikitystä, rapsutuksia, nuuskutuksia, kainalossa nukkumista ja yleistä seikkailua ja hauskanpitoa lomakodissa), konkreettista näytettävää ei kertynyt kovin paljon. Mummi Poppanen oli kuitenkin jemmannut kisuille myös pari uutta ihanaa lelua, jotka nousivat heti palleroiden suosikkilistalle. Ne oli kiva pakata lomalta mukaan ja jatkaa hurvittelua kotosalla.

Mummi tietää, miten Nupun saa ilahtumaan!

Vaikka purulelut ovat perinteisesti hauvojen juttuja,
näin söpö kapistus inspiroi Nuppua vaanimaan...

...ja kun lelun saa kiinni, sitä on hurjan kiva näkertää pienillä näkerryshampailla!

Tällaisen pötikkähäntäkamunkin pikkuiset saivat, ja sen perässä
pingottiin lomalla niin kovaa, että tanner vavahteli tassujen alla.

Viuhtooko Nupunkin takaosastossa vähän samanmoinen pötkylä?

Hyvien leikkien päälle maittaa uni tai Jujun tapauksessa....

 

”Yks kaks, kuuluuko?” *kronk kronk töps*

 

No nyt kuuluu, näkyy... ja ilmeisesti tuoksuukin?

Jeah! Juju sai Nuppu- ja Juju-sarjisten toimitukselta näin mieluisat lahjat!

Jujun lempimakuja vieläpä! White fish ja tuna!

Sitten kun emo vielä ymmärtäisi lopettaa kuvaamisen ja auttaisi avaamaan korkit...

Hetkeä myöhemmin Juju saikin parit kalapalat 

kuvauspalkkioksi. Näillä nameilla on harjoiteltu 

yhtä uutta temppuakin. Tassu pystyyn, jos haluatte 

kuulla lisää tai nähdä jopa videon? :-D

Miau, mamit!

Sanotaan, että ragdollit ovat kissoja, jotka pysyvät ikuisesti pentuina, ja sen olen itsekin saanut ilokseni huomata. Vaikka vuosia on jo vierinyt yksi jos toinenkin, Nuppu ja Juju eivät tunnu saavuttavan ikää, jolloin olisi noloa nenuttaa mamaa muiden nähden tai luopua söpöistä sylittelyistä. Se on minusta kissaemona tietysti ihaninta maailmassa, ja tänään Hupsuttamossa on vietetty äitienpäivää hyvin hempeissä halitunnelmissa.

 

Juju malttoi odottaa melkein aamukahdeksaan ennen kuin
luikautti serenadin makkarin oven alta ja toi äiskälle kukkasen.

Nupun mielestä Juitsin olisi pitänyt tuoda enemmän kukkia.
Yksi Mummi Poppaselle, toinen Läntiseen Mummulaan
ja kolmas Nupulle. Koska Nuppu vain on niin ihana.

Äitienpäivän lisäksi juhlimme tänään myös blogimme viidettäsadatta postausta. Alussa hupsutimme niin usein, että moisen rajapyykin olisi kuvitellut tulevan vastaan parissa kolmessa vuodessa, mutta aikaa myöten emon sormet ovat hakeutuneet näppiksen sijaan yhä useammin Nupun ja Jujun turkkia rapsuttamaan.

 

”Ja se on ainaskin mun mielestä ihanaa!”

Nupunkin näkemys on helppo päätellä, kun tutustuu uusimpaan hassutukseen, joka juolahti eilen mieleeni, kun katselin sängyn päällä nyyköttävää Nuppua.

Ilmiselvä karvapäärynä! Ei tippaakaan raaka
vaan täydellisen pehmoinen ja herkullinen!

Hoksasin, että keittiössä oli yksi Nupun sukulainen, ja esittelin sen ensin Jujulle.
”Ihan on samat mittasuhteet. Iiiiso peppu ja pieni pää”, Juju tokaisi.

 

Meitä huvitti Huipsin kanssa, mutta Nuppu otti hatkat. Onhan se
Miss Ragdoll World eikä mikään Miss Perfect Pear.

Seuraava kaverikuva ei onnistunut yhtään paremmin.

Niinpä sysäsin kameran käsistäni ja muistutin Nuppua, että päärynä on lempparihedelmäni ja Nuppu rakkainta ja kauneinta mitä on. Ja silloin Nuppukin suostui päärynäpotrettiin:

 

Kuin kaksi marjaa.

Ja leikkisiäkin molemmat!

Me Hupsut lupaamme jatkaa postailua edelleen – ties vaikka saisimme joskus tonninkin täyteen!

 

Puhuiko joku tunasta?

Mutta nyt: onnea kaikille äideille, isoäideille, kissaemoille ja emokissoille!
Erityisonnittelut Naukulaan pienokaisiaan hoivaavalle Hertalle
ja Just Kittying -blogin lempeälle Cinnalle!

Haluamme myös lähettää lohduttavat hurinat Frieden ja Neron emoille. <3
Meillä on ikävä rakkaita blogikamuja, ja Friede ja Nero ovat aina meidänkin sydämessämme.

Heinäkuun karvaturrit, osa 1

Joka kesä koittaa se hetki, kun Nupun ja Jujun palvelusväki pakkaa laukkunsa ja lähtee idemmäs sukuloimaan. Niin kävi taas pari viikkoa sitten, mutta eivätpä pikku karvapörpäleet arvanneet, että niille oli tällä kertaa tilattu kokonaista kaksi lomahoitajaa: Hupsuttamon arkirutiinit suvereenisti hallitseva Mummi Poppanen sekä harvinainen mutta erittäin spesiaali vieras...

 

Katsokaa Pöpperströmin ihastunutta ilmettä!

Nuppu nukkui onnellisena kummisetänsä peiton alla, ja Juitsi valloitti öisin Mummi Poppasen jalat. Päivisin kateilla riitti leikkejä ja rapsutuksia, ja hymyilin raporteille, joita Hupsuttamosta sateli lomamme aikana. Eräässä viestissä kummisetä esimerkiksi kertoi, kuinka Mummi Poppanen jahtasi parhaillaan Nuppua hammasharjan kanssa. Kuulosti siltä, että neiti Nöpönenä esitteli hauskimpia kepposiaan ihan vain kummisetää viihdyttääkseen!

 

Nuppu hei, kummisetä arvostaisi varmasti raikkaita suukkoja!

Meillä lomalaisillakaan ei ollut valittamista, sillä vaikka heitimme talviturkkimme hampaat kalisten kylmään järviveteen, karvan määrä on aina on aina vakio. Kyläpaikoissa meitä odotti jos jonkinlaisia turrikoita, ja annoin kamerani laulaa. Koska kuvia kertyi niin paljon ja tutustuin jopa ihan uusiin eläinystäviin, ajattelimme julkaista pörröisistä sukulaisista pienen kesäpostaussarjan. Tällä ensimmäisellä kerralla blogiimme pääsee kurkistamaan Nupun ja Jujun ihana maalaisserkku Misu!

 

Missellä ja Pipsalla oli muita bisneksiä,
mutta Misu onneksi kipitti juoksujalkaa luokseni.

Puskimme, kehräsimme ja kiehnutimme, ja samalla Misu kuiskutti
parit mehukkaat rottatarinat kaupunkilaisserkuille kerrottavaksi.

 

Kuten arvasinkin, serkun seikkailut ja hauskat hiirenvirnat  saivat pienen Jujun
virnistämään autuaasti. Keneltähän ne saavat seuraavaksi terveisiä?
Palaamme asiaan tuota pikaa! :)

Prahakkaita lomanaukaisuja

Kevään myötä Nuppu ja Juju ovat muovautuneet lähes fyysiseksi osaksi minua. Juju on kuin imukupeilla sääriini muiskautettu söpönöpö ameeba, ja Nuppu on ängennyt usein kanssani vieläkin läheisempiin tunnelmiin. Eräänä aamuna nautimme jatkopalaunet niin, että nukuin kyljelläni Nuppua halaten niin, että sen naama oli masuani vasten ja häntä kutitti poskeani. Heräsin vasta, kun Nupulle tuli kuuma ja se mönki tööttäämään kuonollaan nenääni ennen kuin jatkoi viileämmille Höyhensaarille.
 

Nupun kanssa näkee aina  ihanan pehmoisia höttöunia!

Symbioosimme on saavuttanut tilan, jossa juttelen Nupulle ja Jujulle laveasti kaikenlaisia asioita: arkipäiväisiä höpötyksiä, henkeäsalpaavia salaisuuksia, nokkelia vitsejä ja päivänpolttavaa politiikkaa. Aloin pohtia, olemmeko polskuttaneet jo veteen piirretyn viivan yli, kun lähdin kerran lounaalle ystävieni kanssa ja hätäännyin, kun en ollutkaan muistanut kertoa kateille, mihin olen menossa, moneltako tulen kotiin ja mitä sillä välin kannattaa puuhastella (= ottaa vähän välipalaa, lekotella aurinkoläikissä ja kenties jahtailla sitä toista puuhkahäntäistä olentoa, joka kämpässä käyskentelee). 

 

Juju näytti takuulla tältä tajuttuaan, ettei mama ollut jättänyt toimintaohjeita!

 

Se harhaili luultavasti asuntoa ympäri alahuuli väpättäen...

Tai sitten se vain velmuili saadessaan kerrankin vapaat tassut touhuta mitä tahansa!

Onneksi hämmentävän tiiviiseen yhteiseloomme tuli toukokuun alussa luonteva breikki, kun lähdin äitini kanssa Prahaan tyttöjen reissulle, ja kissat jäivät pitämään Hupsuttamoa pystyssä kaksilahkeisen palvelijan kanssa. Niillä toimi hyvin ruokahuolto, leikitys ja turkinharjauspalvelu sillä välin, kun mama ja Mummi Poppanen ihastelivat Prahan kermakakkumaisen koristeellista arkkitehtuuria, riehakkaasti kukkivia puita ja kevätauringossa liplattavaa Vltava-jokea.

 

Tassuttelimme tietenkin kaikille näköalapaikoille, kuten Petrinin kukkulalle...

...ja Vyšehradin-linnoitukselle.

Kaikkialla oli ”vltavan” kaunista!

Praha on myös upea musiikkikaupunki ja lempisäveltäjäni
Antonin Dvořákin vehreää kotiseutua.

Tanssivilta taloilta (Fred ja Ginger) teimme yllätyskoukkauksen lähikadulle...

...koska siellä sijaitsi yksi Prahan neljästä kissakahvilasta.

Sujautimme sisätossut jalkaan ja bongasimme heti kaikki kahvilan yhdeksän suloista asukasta.

Ihmisten tarjoilut olivat kahvilassa aika köykäisiä,
mutta kissoille oli onneksi paremmat pöperöt.

Juomia katit nauttivat monenlaisista suihkulähteistä...

...ja tämän kisun bongasin myöhemmin nojatuolista
katselemassa virtuaalista takkatulta.

Kissakahvilan työntekijä oli todella mukava ja kertoi paljon
kissoista. Kahvilassa riitti tilaa, ja kissoilla siellä hyvät oltavat,
mutta kovin viihtyisä se ei silti vierailukohteena ollut.

Kun äitini nenää alkoi lisäksi kutittaa, jatkoimme matkaa
ja ihailimme Prahan kissoja hieman toisella tavalla.

Olisin niin mielelläni adoptoinut meille nuo kissatyynyt,
sekä osan yksi että osan kaksi.

Praha on oikea marionettien ja maatuskojen paratiisi...

...mutta nämä olivat ainoita koriste-esineitä, joita innostuin hieman hipelöimään.

Löysin myös kuvan mystisestä Joulukollista, joka on rapistellut porstuaamme monena aattona!

Kissoja näkyi siellä ja täällä...

...mutta onnistuin ohittamaan jopa nämä ihanuudet. Kaulakoruista olisin valinnut tuon
oikeanpuolimmaisen, joka muistutti minua omista perässä roikkuvista kotihupsuistani.

Prahan-kodissamme ei ollut ainuttakaan kissaa, mutta tunsin
itseni sellaiseksi, kun kapusin iltaisin kiipeilypuuhun nukkumaan.

Matkamme oli kaikin puolin ihana ja onnistunut, mutta hymy oli
herkässä myös kotiin palatessa – niin meillä kuin Jujullakin.

Nuppu vähän kyseli, että missäs sitä oikein on luuhattu...

Mutta noin nanosekuntia myöhemmin se kellahti kumoon ja komensi liittymään seuraan!

Ja sitten meitä taas vietiin niille trooppisen lämpimille ja silkinpehmoisille Höyhensaarille...