Suklaatia, suklaatia!

Poskia nipistelevästä pakkasesta ja ajoittaisista lumituprutuksista huolimatta vuosikello kilisee jo pääsiäisen merkiksi. Nuppu ja Juju eivät ole vielä kuulleet noitien käkätystä tai nähneet vastakuoriutuneita kananpoikia, mutta tänä vuonna asuntoomme on ilmestynyt outoja pikku ovia, joista loikkii huoneistoomme kultapapanoita pudottelevia pupujusseja.

Ha! Siinä on taas yksi.

Toinen samanmoinen on pesiytynyt Titaniciin.

 

Voidaanko jo puhua infestaatiosta?!

Paljosta vetoa, että vehnänoraidenkin joukossa on papana tai pari?

 

Jujulta meni fiilikset ja ruokahalu.

Nupun pikkunälkää ei kakkahuumori onneksi pilaa!

 

Ohhoh! Onkohan pupulla ollut masu vähän kovalla? :-o

 

Ei saa näyttää kieltä, Nuppu! Mama vain vähän hupsutteli!

Nuppua ei naurattanut, vaan se kääntyi kannoillaan, köyristi selkänsä, venytti pöffähtävää vartaloaan korvannipukoita myöten ja lähti tallustamaan jonnekin, missä olisi parempaa seuraa. Silloin huomasin kolme (3!) ruskeaa suklaanappia, jotka roikkuivat tiukasti neitosen peppukarvoista. Miksi aina pääsiäisenä, Nuppu? Miksi?

 

Kun katsoin tuskaisin pupillein pupun korvien takaa pilkottavia papanoita,
kuulin jälleen Kyöpelinvuorelta vahingoniloista ähäkuttikäkätystä...

 Iloista ja vähäkakkanokareista pääsiäistä teille muille! Olkoon kaikki suklaa ihan vain oikeaa suklaata ja erittäin maistuvaa sellaista! :)

Pehmeän paketin lumoissa

Olen aina tiennyt, että meillä asuu kilttejä kissoja, ja sen tiesi myös joulukolli. Vaikkei se mokoma retale tänä vuonna näyttäytynytkään, se merkkaili sentään Nupun ja Jujun reviirejä ihanilla lahjoilla. Tänne kotikoloon mätkähti herkkuja ja leluja, ja läntiseen mummolaan oli ilmestynyt jännittävä aktivointilelu, johon pikkukissat pääsevät huomenna tassuiksi. Vaikka Jujua harmitti, ettei se voinut mouruta kilpaa joulukollin kanssa, pettymys unohtui nopeasti, kun avasin yhden omista paketeistani. Paperin suojista paljastui jotakin niin ihanaa, että Juju aivan hurmaantui: Jujun väriset, pitkävartiset villasukat! Kun vedin ne jalkaani, Juju pökki sukkia kuin paraskin (joulu)pukki ja yritti jopa kynsiä ja nakertaa niitä. Aina kun kävin sängylle lukemaan tai kirjoittamaan, Juju kömpi jostain sukkieni päälle leikkimään ja lopulta nukkumaan. On ihme, etteivät varpaani ole vielä tukehtuneet tai sulaneet höyryäviksi hikilammikoiksi.

Jujulla oli hyvät hytinät paketeista. Nuppu sen sijaan etsi katseellaan joulukollia.

"Maistuu kissanmintulta, lampaan sydämeltä
ja emokissan hikisiltä anturoilta."

"Love of my life, don't leave me..."

Vai onkohan villasukan sijaan "mama" sittenkin
se todellinen rakkauden ja läheisyyden kohde?

Olipa salainen ainesosa sukassa tai minussa,
nautimme kovasti yhteisistä unihetkistämme.

Kun villasukalla oli muuta tekemistä, unikaveriksi kelpasi myös pehmoinen isosisko.

Lepäilyn, leikityksen ja paijailun lisäksi Nupun ja Jujun jouluun mahtui myös pelaamista, temppukoulua, uusia makuja sekä langan kerimistä mummikissan kanssa. Ainoa järkytys joulun aikana oli kuollut hiiri, jonka emo bongasi inhosta väristen pihamaalta. Aiheesta ei kerrottu herkälle kissakaksikollemme, ja vaikka hiirulainen olisikin supermahtava ravinnepaketti, tämä kissaemo kiersi sen erittäin kaukaa. Viisaan päätökseni ansiosta loput joulupäivät kuluivat ihanan rattoisasti. Pikkuruinen joulukuusemme pysyi nätisti pystyssä, eikä mitään rikottu tai järsitty. Niinpä olen jo luvannut Nupulle ja Jujulle, että joulukolli tulee taas ensi vuonna – toivottavasti lumessa tassutellen eikä lätäköissä loiskutellen.

Lasketaanko joulukollin mielistelyksi, jos muovaa
hiekkikselle juhlan kunniaksi tämän kirjaimen?

Nuppu rakastaa lautapelejä ja matkoja viidakkoon, merille, lumen maahan ja aavikoille.

Juju matkustaa mieluiten keskelle pelilautaa.

Se siirtyy sivummalle vain sillä ehdolla, että saa nähdä korttini ja pääsee antamaan pelivinkkejä.

Nuppu oli joulun jäljiltä niin mummin kissaa,
että kotiin lähdön aamuna se pakkasi itsensä matkalaukkuun...

Mönkään mennyt temppukimara

Lomailumme jälkeen elämä hymyili hetken niin kauniisti, että sen valkoiset hampaat vain välkkyivät salamavaloissa. Onnea ei kuitenkaan kestänyt kovin kauan, sillä viikon sisällä tötterön poistamisesta Nupun oikea etutassu alkoi taas punoittaa. Kieriskelin epätoivon syövereissä, kun jouduin taas pujottamaan ärsyttävän muovikaulurin ihanan pikku ”Neebon” päähän. En tiedä, onko kyseessä sitkeä tulehdus, joka ei ehtinytkään täysin parantua, vai inha allergia. Jälkimmäisen varalta olen nyt muuttanut Nupun ruokavalion täysin raksuttomaksi ja tarjoan lihaa, jota Nuppu ei ole aiemmin juuri syönyt. Tassu näyttää jo terveeltä, mutta tötteröstä emme tällä kertaa luovu liian aikaisin.

Nuppu lähettää satelliitin välityksellä
hartaat itsenäisyyspäivätoivotukset!

Olen ollut tassusyistä hieman masentunut viime päivinä, mutta Nuppu on yrittänyt kohottaa tunnelmaa parhaansa mukaan. Se mönkii syliini kehräämään, leikkii kaikella kengännauhoista heijastimiin ja tiputtelee tonttu-ukkoja jyrkänteeltä alas.

Onkohan Reiska-tonttu toivonut taivaan kirkkaimmalta tähdeltä
benji-hyppyä ilman köyttä? Sellainen on nimittäin tulossa!

Yksi sen tempauksista ei ollut kovin ihastuttava mutta sai minut lopulta kuitenkin nauramaan: Pari päivää sitten Juju oli poikkeuksellisen täynnä intoa ja energiaa. Lupasin järjestää sille massiivisen temppukimaran, kunhan mieheni lähtisi lenkille. Pilkoin Jujulle neljä kanaherkkua sopiviksi suupaloiksi temppuilua varten, mutta juuri kun olimme aloittaneet hurjan agilityviiletyksen, luonto alkoi huhuilla Nuppu-neitiä. Se könysi tötteröineen vessalaatikkoon ja pursotti hiekalle kauniit pötkylät. Jokin vaisto ohjasi minua lähemmäs varmistamaan, että kaikki sujuisi hyvin, ja silloin näin kuin hidastetussa filmissä, kuinka Nuppu kääntyi ja kolasi tötteröllään pari kikkaretta! Laskin hädissäni naksuttimen ja namit maahan ja kiiruhdin irrottamaan kaulurin. Seuraavaksi tajusin Jujun napostelevan onnellisena kanapaloja, joten syöksyin pelastamaan viimeiset turvaan. Tässä vaiheessa Nuppu tutki jo kiinnostuneena tassuaan ja jouduin säntäämään väliin. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin lopulta pesemään tötterön samalla, kun piilottelin Jujun nameja ja pidin silmällä Nupun tassua. Eräänlainen temppukimara tämäkin, mutta toivon hartaasti, että seuraavalla kerralla luvassa on enemmän agilitya ja vähemmän torttuja (vaikka joulu jo lähestyykin).

Temppurata alkaa NYT!

Ensin nakerretaan palloja ja puhalletaan kynttilöitä...

...sitten päihitetään tonttu-ukko tuijotuskilpailussa...

...ja lopuksi ollaan hyvää pataa joulupukin kanssa,
jotta se toisi kilteille kissoille jotain kivaa aattoiltana.

Kirnuttava kissasanasto

Lapsena tein aina Valittujen Palojen ”Laajenna sanavarastoasi” -testit, koska oli hauskaa lukea selityksiä käsittämättömiltä kuulostaville sanoille, joiden väitettiin olevan suomea. Huomaan usein tuottavani uusiosanoja itsekin – varsinkin kissoihin liittyen – joten ajattelin hieman listata niitä ylös siltä varalta, että kyseisiä kummallisuuksia lipsahtelisi toisinaan tähän blogiinkin.

Kirnuttaminen: Jujun harjoittama äännähtely silloin, kun sillä on aavistuksen tylsää tai se on vankasti sitä mieltä, että joku voisi oikeasti kerätä luunsa ja antaa ruokaa. Kyseessä ei ole naukaisu, vaan hiljainen, tasapaksu narina.

Kökkyhuone: Kissojen wc-tila, jossa mm. ”Nöpperssön” käy ”kökkerssönillä”, joka taas siivotaan ihan vain lapiolla pois.

Jujukin tietää, että tällaisen "lapion" kanssa
plussapisteiden keräily on yhtä jongleerausta.

Tällainen sen olla pitää!

Minkutus: Jälleen Jujun ääntelyä, jota kuuluu yleensä lukitun oven takaa tai edestä riippuen siitä, onko kyseessä makuuhuone vai liinavaatekaappi. Minkutus alkaa helposti jopa kuuden kinttailla ja yltyy lopulta moukutukseksi.

Liinakaappiminkutusta rapsutuksella höystettynä

Pyyhkeiden ja lakanoiden keskellä asuu
varmaan jokin pieni hiirulainen,
jota Juju yrittää mennä tervehtimään.

Murina: Synonyymi substantiiveille ’hurina’ ja ’kehräys’. Luontevinta sitä on käyttää ilmauksessa ”En nyt halua säikäyttää, mutta tuossa sängyllä on tosi pelottava kissaeläin, joka murisee ihan hurjasti.”

Mikä murisija vaanii peittomme alla?!

Silkkupiste: Paikka, joka voi sijaita sängyllä, sohvalla, raprap-baanalla, ikkunalaudalla tai miehen silmän välttäessä keittiön pöydällä. Kyseisessä kohdassa yksi kissa saa suukkoja ja ”nuuttausta” (=paijausta) siinä määrin, että toinenkin saapuu niitä hakemaan.

Joskus aamukirnuminkutuksen aikaan vannon, että aloitan itse saman konsertin,
kun Juju menee nukkumaan. Koskaan minulla ei silti olisi sydäntä moiseen...

Skviikkaus: Nupun kimeää naukumista, johon liittyy sinnikäs kiehnääminen jaloissa. Skviikkaus on aina vuorovaikutteista. Kun Nuppu sanoo ”skviik”, sille vastataan ”skvääk”, ”piip”, ”miip” tai ”iik”. Tästä Nuppu innostuu entisestään ja kellahtaa jalan päälle rapsuteltavaksi. Joskus ”sviik” tulee niin korkealta, että sen kuulee korkeintaan kaikuluotaava lepakko.

Nupun intiaaninimi on "Hän-ken-skviikkailee-lepakoiden-kanssa".

Performanssitaidetta

Juju on mestari peittelemään. Jos se ei jaksa syödä kaikkea ruokaa kerralla, se yrittää kaapia laminaattia kupin päälle, jotteivät alueen muut kissaeläimet löydä sen saalista. Saman kohtalon kokevat myös täysin pätevät ja maukkaat ruoat, jotka eivät sen mielestä kelpaa ravinnoksi. Hiekkalaatikolla Juju taas pitää huolen, ettei ainutkaan pötkylä irvistä hiekan alta – ja jos Nuppu joskus jättää kirjaimensa peittelemättä, Juju kiiruhtaa Nupun jälkiä siistimään.

Jujun peittelyvietti on niin suuri, ettei se malta jättää vesikuppiakaan rauhaan. Sen täytyy varmistaa, minkä lämpöistä vesi on ennen kuin se juo. Se haluaa myös tarkastaa vedenpinnan korkeuden, ja joskus siitä on muuten vain mukavaa loiskutella tassuillaan niin, että juomaoperaation jälkeen lattia lainehtii. Joskus jopa Nuppu saa osansa kastelusta. Kutsumme Jujun juomakuppirituaaleja performanssitaiteeksi ja odotan vain sitä päivää, kun Juju juomakuppia kilisteltyään pitää meille sykähdyttävän puheen.

"Yks, kaks, kuuluuko? Tulkaa rohkeasti lähemmäs katsomaan!"

"Syksy on ollut sateinen, joten vedenpinta on yllättävän korkealla." 

"Pakkasyöt lähestyvät, eli viileäähän tämä jo on." 

"Maku on raikas lukuun ottamatta sukkamehuisaa sivumakua."

Kun show on ohi ja juomat juotu, sängyltä voi löytyä
tällaisia jälkiä. Sherlock Holmesia ei tarvita...